Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö vielä eri asioissa että miten äitinne siihen suhtautuu?
23.02.2010 |
Niinkun isommissa asioissa siis, että mitä hän sanoo teille tmv? Millaiset välit teillä on? Ja vielä minkä ikäinen suunnilleen olet?
Tuli vaan mieleen, kun olen vaihtamassa työpaikkaa paremminpalkatusta tylsästä huonomminpalkattuun mielenkiintoiseen ja iso huolenaiheeni on kuinka äitini suhtautuu tähän... Hassuinta on se että meillä on läheiset välit, mutta olen jo aikuinen perheenäiti, ja silti mietin tällaista. Kenenkään muun suhtautuminen valintoihini ei juurikaan hetkauta, mutta toivoisin äitini hyväksyvän asian ilman "mukinoita". Kumma juttu?
Kommentit (10)
Mutta nyt kolmikymppisenä olen itsenäistynyt myös henkisesti äidistäni. Tämä on muuten ihan tyypillistä, että vaikka aineellinen itsenäisyys olisi saavutettu jo parikymmpisenä, niin tämä psyykkinen itsenäisyys saavutetaan vasta myöhemmin.
Mulla on äitini kanssa huonot välit hänen moninaisista ongelmistaan johtuen. Siitäkään huolimatta en jaksa enää miellyttää häntä. Esim. hän on kiihkouskovainen ja minä kirkosta eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee mietittyä että mitäköhän äiti tästä ajattelee, mutta sitä huolimatta teen ite omat päätökseni.
vaikka vanhempani asuvat 50metrin päässä. Teini-ikäisiä kyllä välillä varoitan että ei ihan kaikkia toilailuja ei mummille tarvitse kertoa, mutta varsinkin 16v tytöllä on tapana vielä liioitella tekemisiään saadakseen mummin kauhistelemaan ja sitten minä saan kuulla kunniani kun en lapsia kasvata. :)
Ikää on minulla yli 40v
äitini ei ole ikinä suhtautunut kielteisesti mihinkään valintoihini, joten ei ole ikinä tarvinnut olla siitä asiasta huolissaan.
Hyvät välit siis. Ikää 36.
mutta jos hän kommentoi jotakin asiaani, niin saatan jäädä miettimään, miksi hän sanoi niin ja ottaa siitä pulttia...
Mutta meillä tämä toimii kyllä toisinkin päin. Jos minä olen äidin kanssa jostain eri mieltä, niin se jotenkin käy hänen itsetunnolleen.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta edelleen jotenkin kaipaa äitinsä hyväksyntää tekemisilleen. Jos ei sitä saa niin eihän sille mitään voi, mutta tulee kyllä hieman paha mieli.
Sanotaan niin, että vielä 10 vuotta sitten mietin kyllä. Omien lapsien syntymän jälkeen (3 alle kouluikäistä lasta) yhä vähemmän ja vähemmän, ja nykyään teen kyllä ihan mitä haluan, riippumatta siitä, mitä äitini siitä ajattelee. Se on itse asiassa aiheuttanut jonkin verran kitkaa välillemme, äitini kun on aika dominoiva persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vähän erilailla ja erilaisssa tilanteissa. Mä en mieti mitä se ajattelee mun työpaikasta, sen vaihdosta, auton vaihdosta tai uuteen kotiin muuttamisesta, enkä siitä mitä mulla on päällä, tosin se kertoo kuitenkin vaikka en edes kysyis sen mielipidettä. No, asiaan. Mulla on teini-ikäinen lapsi, joka on mumminsa kanssa läheinen, tän teinin toilailuja mä välillä "salailen". En hennon kertoa äidille mikä mulkku se lapsenlapsi aina välillä on nytkun murrosikää elää.
Alue: Aihe vapaa
olen aina "pelännyt" sitä (ei voi tietää mistä se milloinkin suuttuu), ja nyt se melkein elättääkin mua, kun oon mielenterveysongelmien takia työkyvytön.