Minulla jo ikävä miestäni ja vasta vajaa vuorokausi kuin nähtiin
Kommentit (6)
mutta olen niin tottunut miehen matkoihin etten ikävää mieti. Nytkin tulee vasta viikonloppuna.
Tuntuu vaan että lapset tunkee enempi meidän sänkyyn, kun mies poissa ja lapset potkii jne. Lisäksi meillä on kaksi tv:tä ja aina halutessa mulla oma kaukosäädin :)
...mutta eipä ole enää!
Muistan, kun suhteen ekana vuonna mies oli 2 vkoa reissussa. Molemmilla oli ihan mieletän ikävä.
Seuraavana vuonna mulla oli edelleen kamala ikävä, mies ei enää juuri viestitellyt tai soitellut.
Kolmantena vuonna ei enää ollut lähtö- eikä paluuseksiä edes.
Opettelin eroon ikävästä. Sattui niin paljon, kun huomasi, että mies ei enää ikävöinyt.
Nyt olen vaan tyytyväinen, jos mies menee jonnekin. Saan rauhassa mennä ja tulla kavereiden kanssa, puuhata omia, mennä lasten kanssa ulos syömään ja vaikka yöksi minne huvittaa ilman, että mies on kotona murjottamassa. Se kun ei ikinä suostu lähtemään minnekään. Ja murjottaa, jos työpäivinä menen siskon luo Helsinkiin tai muualle.
Mutta täytyypä sanoa, että on meillä muutenkin tunteet suhteesta kuolleet.
ja täytyy sanoa, että ikävä on välillä niin paha, että jompikumpi ajaa tuon parinsadan kilometrin matkan viettääksemme edes yön yhdessä ja aamulla taas aikaisin ylös, että ehtii töihin ajella. tänä iltana lähden minä kotiin yöksi, viime viikolla mies tuli tänne yöksi ja jäi kahdeksi.
...ja kumpikin reissaa jonkin verran työssä. Lähtöaamut on usein ihan hirveitä, kun tekisi mieli vain kyhnätä sylissä ja parkua. Mies ei enää suostu saattamaan minua lentokentälle, koska häntä alkaa aina itkettää... Isoa karskia karvaista äijää.
ikävöidä toisiamme, jos jompikumpi on reissussa...? Siis tottakai on ihana nähdä taas erossaolon jälkeen, mutta ei meille toisen reissut ole mitenkään hankalia. Silloin aikanaan seurusteluaikana, kun asuttiin eri paikkakunnilla, oli kyllä tosi kova ikävä, mutta sen jälkeen kun ollaan saman katon alle päästy, ei toisen muutaman päivän reissut tunnu missään. Mitään parin viikon reissuja meistä ei kumpikaan kyllä ole tehnyt.
Muttei oo ikävä vaivannut ;) Tuskin vaivaakaan ihan heti. Nyt mulla on koko sänky omassa käytössä, ei kukaan potki eikä muksi kyynärpäällä, eikä kuulu kuorsausta korvan juuressa. Saan katsoa telkusta mitä kanavaa huvittaa kun yleensä en saa edes koskea kaukosäätimeen. Tää on yhtä juhlaa!