kotiäidit ovat ihan oma ihmislajinsa; ???

"Pitää olla älytön kyky kestää rutiineja,



-Taidat olla niin onnellisessa asemassa, ettei työpäiväsi koostu rutiineista. Omassa työssäni olin huomattavasti riippuvaisempi minuuttiaikataulusta ja rutiineista kuin "työssäni" kotona.



"..aikuisseuran puutetta ja älyllisiä virikkeitä,.."



-Töissä ollessani aikuisseura koostui työkavereista, joiden kanssa ei olisi tullut mieleenkään puhua mistään henkilökohtaisemmista aiheista...Kotona ollessani olen tutustunut hyvin erilaisiin ja mukaviin aikuisiin, sekä kokonaisiin perheisiin, joiden kanssa vietämme vapaa-aikaa.



".. lehmän hermot.."



-Kyllä, minulle on kasvanut onneksi lehmän hermot. Vanhat hermoni olivat jo täysin raunioilla työstressin ja turhautumisen vuoksi.



"..sekä ammatillisesti ei voi olla kovin kunnianhimoinen jne."



-Ammatillisesti olen ollut hyvinkin kunnianhimoinen ja olen ollut työelämässä ennen lapsia yli kymmenen vuotta, mutta vasta kotona ollessani olen kokenut tekeväni jotain oikeasti mielekästä, palkitsevaa ja haastavaa työtä.

Kyllä siellä töissäkin kerkeää olemaan, kun sen aika tulee.



T.kotona kohta 6 vuotta

jotka levittävät persettään kotona miehensä palkalla 10 vuotta ja antavat oman koulutuksensa vanhentua ilman mitään kunnianhimoa.

Suomessa on pienet ja turvalliset ympyrät, mutta maailmalla äidin kotonaolo on toivottavaa -tai au-pairin palkkaaminen. Metropoli, jossa parhaillaan asumme, on niin hetkinen ja levoton, etten uskaltaisi antaa lasteni kulkea yksikseen edes lähikauppaan. Täällä kotiäitien päivät täyttyvät lasten kuskaamisesta kouluun, harrastuksiin, ystävien luokse, ruoanlaitosta, kodin siistinäpitämisestä jne. Riippuen miehen työstä, osa kotiäideistä on myös edustusrouvia ja he pitävät kodin valmiina vastaanottamaan vieraat. Itse olen taviskotiäiti, mutta ystäväni on myös edustusrouva. Hänen miehensä on päällikkönä useammassa maassa ja edustustyö pitää hänet kiireisenä kautta viikon.

Itse arvostan kotiäitien työtä korkealle. Ylipäänsä sitä, että joku arvostaa omaa perhettään ja kotiaan niin paljon, että laittaa muutr asiat taka-alalle.

Minä olen molempia, sillä teen etätöitä kotoa käsin ja hoidan samalla lapset (2kpl). Vanhempi lapseni on lisäksi 4 aamupäivää viikossa kodin ulkopuolella hoidossa, joten pienemmän aamu-uniaikaan saan tehtyä mukavasti töitä alta pois ja iltapäivästä lasten yhteisellä päikkäriajalla sitten viimeisetkin jos jotain on jäänyt tekemättä. Lasten kanssa leikimme, askartelemme, luemme, leivomme, näemme muita lapsiperheitä jne.



Järjestely sopii minulle hyvin, sillä on mukavaa voida olla lasten kanssa kotona ja samalla saan käyttää päätäni myös työntekoon. Esikoisen äitiysloman jälkeen alkoi tuntua siltä, että tarvitsen myös jotain muuta ajateltavaa.

Näin saan 2 kärpästä yhdellä iskulla ja tämä on minulle huomattavasti mielekkäämpää kuin kodin ulkopuolella työssä käyminen pitkiä päiviä tehden tai lasten kanssa kotona oleminen ilman työnteon mahdollisuutta.

Uskon, että lapsista on myös kivaa voida olla äidin kanssa kotona. Tämä on meidän perheelle win-win situation.

Kyllä siellä töissäkin kerkeää olemaan, kun sen aika tulee.

T.kotona kohta 6 vuotta

yllättäen lasta pukataan 3 v välein.

Kyllä siellä töissäkin kerkeää olemaan, kun sen aika tulee.

T.kotona kohta 6 vuotta

yllättäen lasta pukataan 3 v välein.

Mitä väärää siinä on, että lapset syntyy 2-3 vuoden välein? Tarkoittanet varmaan että silloinhan äidin ei tarvitse mennä välillä työelämään takaisin. Mitä väliä, eihän tässä ole mistään "lintsauksesta" kyse niinkuin kommenttisi antaa ymmärtää, vaan jokainen tekee itselleen sellaisen elämän ja valinnat kuin haluaa.

Jos itse haluaa olla kaupan kassalta tai ihan mistä muusta työpaikasta pois vaikka 10 vuotta, niin onko se keneltäkään pois? Eiköhän jokainen perhe laske mihin rahkeet, halut ja voimavarat riittävät. Sitten kun siltä tuntuu niin työelämään pääsee ihan hyvin takaisin, olkoon se sitten vuoden tai 10 vuoden kuluttua.

kiinnostuksenkohteet ovat erilaisia kuin monella muulla. Vähän niin kuin vaikka siivoojat tai kaupan kassat ovat oma lajinsa verrattuna sellaisiin joille työ on tärkeä elämänsisältö (enkä tarkoita tätä mitenkään pahalla, musta on täysin järkevä ja normaali asia arvottaa vapaa-aika työtä korkeammalle - mutta kertoo se silti jotain ihmisen persoonallisuudesta).