Millä tavalla isä haluaisi lapsen tulevan maailmaan?

Mua pelotti hirveästi ja halusin sektion ehdottomasti. Käytiin juttelemassa ja mies alkoi toistaa kuin papukaija lääkäreiden mielipiteitä. Siihen saakka se oli sitä mieltä, että ihan kuten tahdot. Meinasi tulla ero! Tuli ihana vauva ja oli sektio, liitto jatkuu ja ollaan onnellisia. Musta tuntui kuitenkin, että mies petti mun luottamuksen.

Sanoi, että päätä ite, sun on pimpsi.



Kysyin, että eikö ole sitten väliä jos vähän venähtelee tai tulee pysyviä vammoja.



Oli vähän aikaa hiljaa ja sano, no sektio sitten.

Nyt saakin nauttia sileää posliinipimppaa, mikä on pysynyt tiukkana.

Kyllä käy miehen kavereilla kateeksi.

intiimillä hetkellä, että on niin mukavan tuntuinen - ihan samanlainen kuin silloin nuorena. Lapset tulleet sektiolla. Jumppaan kyllä siitä huolimatta.

siis isommin tai pitkäaikaisesti. muulla ei väliä.

kysyi kainosti, josko ottaisin sektion. Siis ottaisin, ihan kun sen voisi tilata.

Sanoin että aion kyllä synnyttää, jos vain kaiki hyvin menee. Ja menikin, ei yhtään repeämää ja hyvin olen kuulemma palautunut ennalleni.

Miksi muuten miehille pitää näyttää noita synnytysvideoita? Eihän ne siellä synnytyksessäkään yleensä ole siellä alapään puolella.

Meillä on kolme lasta, enkä ole yhdenkään raskausaikana, en edes ensimmäisen, keskustellut mieheni kanssa siitä, miten lapsen pitäisi tulla maailmaan. En ole kysynyt häneltä, eikä mieheni ole mielipidettään kertonut. Mies ei nähnyt yhtään synnytysvideota, niitä ei näytetty synnytys-/perhevalmennuksessa, eikä hänellä muutenkaan ollut mitään tietoa koko aiheesta, eikä suoraan sanottuna mielenkiintoakaan. Siitä kerran kysyin ekan raskauden kohdalla, eli eikö häntä kiinnosta, miten synnytys noin normaalisti yleensä etenee, ja mies vastasi, että miksi kiinnostaisi, sinähän sen teet eikä hän. Hän tulee paikalle, mikäli minä sitä toivon ja haluan, mutta pysyy pois, jos minä niin tahdon. Hän oli paikalla jokaisessa synnytyksessä, vaikkei hänen läsnäoloaan juuri siellä huomannutkaan.



Kaikki lapset ovat syntyneet perinteisesti alakautta, ja olleet yli 4-kiloisia. Ensimmäisessä synnytyksessä leikattiin väliliha, johon ommeltiin muutama tikki. Sen suurempia vaurioita en saanut, ja ainakin omasta mielestäni palauduin hyvin. Kahdessa seuraavassa synnytyksessä ei ole ollut tarvetta välilihan leikkaukselle, mutta myöskään repeämiä ei ole tullut, ja niistäkin olen palautunut hyvin. No, ehkä mulla on ollut vaan tuuria, mutta mä olen luottanut luontoon, ja niin kaiketi miehenikin, koska ei ole toisinkaan sanonut. Vasta tämän kolmannen syntymän jälkeen mulla on käynyt mielessä, josko tuossa värkissä jotain vikaa olisi, mutta sekä gynen että miehen mielestä se on hyvä, miehen mielestä jopa entistä parempi (näin ainakin sanoo, saattahan se huijata mutta ei ole mun ongelma, jos ei osaa rehellisesti vastata).



Mulle on ihan sama, miten kukin lapsensa tahtoo maailmaan saattaa, jos joku haluaa suunnitellun sektion, siitä vaan. Mulla itselläni oli päinvastoin pelko siitä, että joudutaan tekemään sektio, ja olenkin onnellinen, ettei sitä ole tehty. Tärkeintä on kuitenkin saada se lapsi maailmaan ja huolehtia siitä niin hyvin kuin mahdollista.

Olisi halunnut väen vängällä, että puserran alakautta. Olisi ollut kuulemma hyvä, että edes olisi tullut supistukset... Näin oli edellinen vaimo opettanut ja muu ei sitten ollut sopivaa.



Meillä suunniteltu sektio, terveydellisistä syistä. Isä myhäili jälkeenpäin, että oli ainakin isälle helpompi kuin joskus aikoinaan ex-kumppanin kanssa koettu alatiesynnytys.



Kaikki lapset onneksi terveitä!

Hänelläkin eksän kanssa alatiesynnytyskokemus ja kehui että meidän suunniteltu sektio (perätilan takia) oli paljon paljon kivempi isälle, koska a) ei tarvinnut katsoa toisen kärsimystä b) kerrankin isä sai lapsen itselleen kenguruhoitoon kun äiti makasi heräämössä puudutuksia poistelemassa. Sanoi, että oli ihana nauttia vauvasta heti, eikä olla vain syrjässä äidin ja vauvan vierellä.

tähän maailmaan saatetaan, on aivan samantekevää mitä mieheni heidän maailmaantulotavastaan ajattelee... Kaikki on alakautta synnytetty, ja jos vielä lapsia saan niin kyllä toivon voivani alakautta synnyttää, isoon leikkaukseen en halua mikäli mahdollista.

kirjoitinko minä tuon???



aivan identtinen oman elämäni kanssa. siis kaikki täsmää, lasten painot ja miehen sanomisetkin.

ensimmäisen lapsemme kammottavan synytyskokemuksen jälkeen. Lapsi siis tuli sektiolla loppujen lopuksi ja vammoista kaikki paranivat. Toisen lapsen kohdalla mieheni oli kuitenkin varma, että sekä minä että vauva kuollaan, jos ei heti leikata. Hän oli tosi peloissaan kuten itsekin. Loppu kuitenkin hyvin eikä kukaan onneksi kuollut.

Minun kroppanihan se on, joten minä päätän asiasta 100%:sesti.



Ensimmäinen syntyi sektiolla, joka oli karsea kokemus, vaikka olikin suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Kaksi myöhempää alatiesynnytystä olivat hienoja kokemuksia, eikä mieskään valittanut. Joutui itseasiassa tositoimiin kätilöä auttamaan, kun vauva tuli pikkasen vauhdilla... : D Kertoo tarinaa (höystettynä muutamalla liioitellulla yksityiskohdalla) mielellään kavereilleen ja on niiiiin olevinaan, kun pääsi aitiopaikalle ja toimi paniikkitilanteessa kuin tosimies ainakin.