Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten mä KOSKAAN uskallan tehdä lasta :(

Vierailija
21.02.2010 |

Oon vaan niin laiska. Nytkin van suurimman osan päivää maannut sohvalla. Mies ulkoiluttanut koiran kahdesti ja tehnyt ruoan. Minä siivonnut keittiön ja kylppärin.



Mietin aina, et miten voin tehdä lapsen, kun välillä nytkin tuntuu, että elämä on "rankkaa". Käyn töissä ja opiskelen - joka tietty jollekin voi kuulostaa paljolta, mutta tosiasia on, että ei se vedä vertoja sille perhe-elämän työläisyydelle.



Pelkään, etten jaksa hoitaa lasta. Etten jaksa kuunnella kovaa ääntä. Pelkään, että parisuhde joka nyt toimii, ei kestä sitä muutosta, jonka lapsi aiheuttaisi.



Lapsen tuoma muutos olisi kiire, työnteko ja meteli. Ikää minulla on 27 ja miehellä enemmän.



Tiedän kuitenkin, että haluan lapsen. Olen ajatellut että ajankohta voisi olla parin vuoden päästä, kun olen siirtynyt työelämään.



Olen tässä yrittänyt nyt vähän selvittää miehen ajatuksia perhe-elämästä. Mulle olis tärkeää pitää myös omaa aikaa, elämää yms, koska luulen etten jaksa muuten.



Mies taas on kertonut, että ekan 6kk aikana turha kuvitella että lähet esim ulos ja piti myös naurettavana kun sanoin, että meille sitten palkataan lapsenvahti, että pääsee joskus yksin asioille (esim 1krt/vko 4h)



Eikö tällane nainen voi tehä lasta?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kuule oma ongelmasi.

Vierailija
2/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toiset hokaa miettiä noita asioita etukäteen ja toiset tajuavat vasta kun vauva sylissä, että tätäkö tämä on?



Kyllä, sitä se on. Nyt kun sulla ei vielä ole sitä lasta, niin et ole vielä oivaltanut lasten tuomaa iloa ja onnea. Ihan oikeasti! Sen pitää ensin kokea ennenkuin tuon jutun tajuaa.

Kyllä siitä mullekin joku puhui etukäteen ja katsoin ihan kuin tärähtänyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun sun on pakko muuttua. Pieni avuton vauva tarvitsee sinua 24 tuntia vuorokaudessa. Ehkä lapsi on juuri se mitä tarvitset, että nouset sieltä sohvalta. Ja kyllä sitä laiskotellakin ehtii vielä.

Vierailija
4/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

energian annan lapsilleni. En ole itsekäs.

Tiedän nuori äitejä, jotka ovat reippaita ja energisiä.

Harrastavat, mutta lasta ei hoideta kunnolla. Se enrgia kanavoidaan omiin tekemisiin.

Lapset tarvitset 5 ateriaa päivässä, ulkoilun, huolenpidon ja yhteistä tekemistä ja paljon siihen päälle.

Jos et edellä mainituista edes suoriudu, niin unohda lasten tekeminen.

Vierailija
5/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olet noin huolissasi omasta jaksamisestasi. Hyvä tietenkin miettiä realistisesti asioita etukäteen, mutta musta tuntuu, ettet ole valmis vanhemmaksi. Lapsen kanssa oma aika on usein kortilla ja lapsen takia joutuu olemaan koko ajan skarppina.



Se täytyy ymmärtää, että lapsi sitoo ja työllistää todellakin koko ajan ympärivuorokauden. Hyvä tietysti jos mies hoitaa oman osuutensa, jolloin äitikin saa levätä tai pääsee irti hetkeksi. Mutta täytyy valmistautua siihen, että elämä muuttuu paljon ja omat menot ja aika ovat toissijaisia.



Sä olet varmaan sen ymmärtänytkin, mutta monille tuntuu tulevan täysin yllävänä tilanne, ettei sohvalla lököily aikoja juuri ole taaperon kanssa tai että vauva-aikana joutuu tosiaankin heräilemään ja valvomaan yöllä.

Vierailija
6/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olisin varmaan siellä sohvalla vieläkin, mutta onneksi sain nuo muksut ja oli pakko reipastua, ettei mennyt ihan elämä ohitse =). Älä pelkää, kaikki järjestyy kyllä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se, että SINÄ et jaksa harrastaa ei tarkoita että muillakin on yhtä vähän energiaa ja itsekkyys voittaa lapset! :D

Juu, sosiaalireppanoita on, mutta ei harrastus ja muu kodin ulkopuolinen aktiivinen elämä ole yhtä kuin voimien loppuminen lapsiin.



Tälläset sun kuvailemat ihmiset kuuluu sosiaalihuollon puolelle. Mutta on täysin normaalia että ihminen jatkaa vaikka harrastustaan postimerkkien kerääjänä tai liikkuen vaikka synnyttää kerran tai viisi kertaa.



Mutta ketä nyt edes kiinnostaa heilua reporankana kotona 247 ja syyttää muita vaan itsekkäiksi kun tekevät toisin.



Ei lapsia tehdä vaan jos osaa käydä kaapilla 5 kertaa päivässä. Ehkä oikeampi osoite olisi ravitsemusterapeutti?

Vierailija
8/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että siinäkin ehtii "valmistautua" ja pohtia elämänmuutosta. Luonto on miettinyt tätäkin asiaa.. minusta on tervettä ajatella asioita jo etukäteen, vaikka kaikkeen ei pysty mitenkään varautumaan ennalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla on ainakin 15 vuotta aikaa.



Ja sitten kun päätät tehdä niin ehkäisy pois vaan, älä turhaan mieti. Sitten kun olet raskaana niin kaikki kyllä etenee omalla tahdilla. Raskaus kestää siksi sen 9kk että ehtii tottua ajatukseen

Vierailija
10/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on terveydelliset syyt, joiden takia lapsi/lapset pitäisi tehdä nuorena. Ja kun tiedän kuitenkin haluavan i lapsen vaikka toteutuspuoli ontuu, niin en oikeen haluis jättää tietoisesti itseäni lapsettomaksikaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostettava silloin kun vauva/lapsi jotain vaatii, ei siinä omat väsymykset ja laiskuudet auta. Jos olet noin vetelä niin jätä suosiolla tekemättä.

Vierailija
12/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikä on vaan numeroita mutta tuossa kohtaa moni "rauhoittuu" ja perhe oliskin jo ihan mukava elämäntapa.

Ja jos on kunnon mies ja ei tarvii lasta yksin hoitaa niin ei niitä harrastuksia tarvii loppuiäksi jättää. Eka vuosi on sitä kiinioloa senkin takia kun lapsi syö niin usein.

Kaikkein laikimmatkin tsemppaavat kun on hyvä syy. Enempi ongelmia on mun mielestä täydellisillä suorittajilla, kaikki kun ei mene lasten kanssa niinkuin kuvittelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

- laiskimmatkin tsemppaavat... T: 13

Vierailija
14/14 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meillä ei syödä viittä ateriaa päivässä, tai jos ateriaksi lasketaan omena tai jugurtti niin ehkä sitten 4. Tietysti ihan pikkuvauvan ja pikkulapsen kanssa eri juttu. Mutta meillä nuo ei millään söisi niin paljon, on taistelua saada välillä mitään syötyä, eivät malta eikä maistu. Ulkoilla ei päivittäin vaan niinkuin huvittaa, huonolla ilmalla ei väkisin ulkoilla jos ei kukaan halua. Joskus ollaan lähes koko päivä ulkona retkellä tms. Yhteistä tekemistäkään ei erityisesti järjestetä kuin satunnaisesti, nuo keksii tekemistä keskenään eikä kaipaa viihdytystä.

Sitä pipoa nyt vähän löysemmälle.

Kuule ap. Minäkin olin laiska, vuosien myötä tullut vähemmän laiska ja olen jopa alkanut ajoittain nauttia jopa siivoamisesta. Äitini vähän samanlainen ja meillä molemmilla 5 lasta:) Nytkin on sotkua ja tukka takussa joka toisella, mut ei haittaa kun ei ole vieraita tulossa. Meidän 7 hengestä 6 on muusikoita ja kuvataiteilijoita, jopa nuorimmalla 4v on joku taideprojekti tai mittava leikki jossa paljon itsetehtyjä elementtejä kesken kokoajan. En pakota ulos ja suihkuun aikataulun mukaan, syömään pakotan jos eivät muuten malta kohtuullisessa ajassa tulla. Onnellisia lapsia he ovat ja taitavia ja lahjakkaita. Taitojaan ovat saaneet kehitellä rauhassa kun vanhemmat tietää että kun inspiraatio on niin sitä ei saa keskeyttää;)

t. viiden 4-15v äiti

energian annan lapsilleni. En ole itsekäs.

Tiedän nuori äitejä, jotka ovat reippaita ja energisiä.

Harrastavat, mutta lasta ei hoideta kunnolla. Se enrgia kanavoidaan omiin tekemisiin.

Lapset tarvitset 5 ateriaa päivässä, ulkoilun, huolenpidon ja yhteistä tekemistä ja paljon siihen päälle.

Jos et edellä mainituista edes suoriudu, niin unohda lasten tekeminen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kaksi