Kuinka monena päivänä viikossa n. 6-v. lapsesi kyläilee

täyttää ensi kuussa 6v. Hakee kavereita naapurista ja niitä on kaksi.

Pääasiassa kuitenkin ovat meillä. Toisen kaverin luona saa olla, mutta toisen kotiin ei pääse eli meillä ei sitten ole koskaan rauhallista.

Välillä mietin, että oliko mulla tosiaan 2 lasta vai enemmän.

Kaverit tosi tärkeitä tälle 6v. ja 8v. ei ole kavereita, koska hänellä lievä kehitysvamma.

Meillä ei lapselle tule soittoja kotiin, vaikka kaveriseuraa usein löytyykin, kun itse soittelemme. Olisikin helppoa, jos lapsi voisi itse hakea naapurin lasta leikkimään. Meillä on pihapiirissä vain yksi lapsi, jolla on tosi vilkas seuraelämä. Useimmiten hän on jo jossain muualla tai joku heillä. -ap

Lapsi on hoidossa 8.30-15.30 ja siellä leikkii koko päivän kavereiden kanssa. Sen jälkeinen aika on omistettu perheelle ja rauhalliselle ololle viikolla. Jos pihalla on kavereita, se on toinen juttu. Harvoin kuitenkaan on.



Meidän naapurustosta ei kukaan oikeastaan halua vieraita lapsia luokseen viikolla. Viikonloput sovitaan erikseen ja pyritään tasapuolisuuteen.



Meillä on 4 v vanhempi isoveli ja 5,5v viettää aikaa hänen kanssaan. Myöskaan isompi ei kyläile viikolla.

Omista sisaruksista on seuraa ja päiväkodin jälkeen näyttää, että lapsi haluaa puuhailla omiaan, niin ei ole sitten ollut tarvetta järjestellä vierailuja.

Viikonloppukyläilyistä olen myös kiinnostunut. Olen kuvitellut, että monille perheille lauantait ovat omaa aikaa päivällisineen ja saunomisineen, enkä tänäänkään alkanut enää neljältä soitella perheisiin lapsen puolesta. Meidän lapsella ei ole sisarusseuraa, joten siksi kyllä ymmärrän kaveritarpeen. Mutta hän on eskarissa päiväkodissa joka arkipäivä kolmeen neljään asti. -ap

Viikonlopun vierailut sovimme etukäteen viikolla ja pyrimme vuorottelemaan. Viime sunnuntaina lapset olivat naapurissa ja tänään heidän lapsensa tulevat meille illaksi.

4h päivässä jatkuvaa seuraelämää riittää hänelle. Iltaisin on perhe ja sisarukset+pari harrastusta viikossa. Ovat hyvin riittäneet.

Omista sisaruksista on seuraa ja päiväkodin jälkeen näyttää, että lapsi haluaa puuhailla omiaan, niin ei ole sitten ollut tarvetta järjestellä vierailuja.

Arkisin meillä ei koskaan ole kavereita, viikonloppuisinkin harvoin. En vaan jaksa työpäivän jälkeen enää pyytää ylimääräisiä lapsia tänne. Viime vuonna, kun olin vauvan kanssa kotona, meillä oli ehkä kerran viikossa jomman kumman isomman lapsen kaveri leikkimässä. Nyt vanhin lapsi on pyytänyt monta kertaa, josko voitaisiin pyytää yksi päiväkotikaveri meille leikkimään. Lupasin jonain lauantaina pyytää. Mutta meillä tilanne on kyllä siinä mielessä eri, että kaksi vanhinta leikkivät keskenään kotona koko ajan.

Lapset on erilaisia ja omani on super sosiaalinen ja en rajoita kaverisuhteita.

En koe myöskään olevani erossa lapsestani, koska ton ikäiset ei pysy vielä lastenhuoneessa.

Hyväksyvät myös minut joukkoon.

Melu on se mikä rasittaa ja noilla pienemmillä olisi hyvä ne kaverit löytyä naapurista.

Meillä noi kaverukset ravaa edestakaisin.

Pojat on nyt taas tulossa meille ja täytyy tästä mennäkkin poikien luokse.

Tosi miehelle käy pinnan päälle nämä jatkuvat vierailut.

Me vanhemmat ollaan silti lapsellemme erittäin tärkeät ja uskon myös lasteni kavereiden pitävän minusta.

Vaikka olisi seurallisempikin lapsi, ei vanhempien tehtävä ole enää iltaisin kuskata kylään ja kylästä pois ainakaan yhtenään.

Viikonloppukyläilyistä olen myös kiinnostunut. Olen kuvitellut, että monille perheille lauantait ovat omaa aikaa päivällisineen ja saunomisineen, enkä tänäänkään alkanut enää neljältä soitella perheisiin lapsen puolesta. Meidän lapsella ei ole sisarusseuraa, joten siksi kyllä ymmärrän kaveritarpeen. Mutta hän on eskarissa päiväkodissa joka arkipäivä kolmeen neljään asti. -ap

Monet haluaa olla ihan oman perheen kesken silloin. Meillä kokemusta näistä jotka soittelee perään et missäs te ootte kun Teemu niin tahtoo seuraa.. Tosi ikävää ku ollaan jossain kylässä ja sitten lapsi alkaa mankumaan et lähetään kotiin kun se kaveri soitti ja mä haluun sen kans ulos.



Samoin kannattaa välttää oman lapsen tuputtamista naapuriin tunneiksi kylään. Mieluummin sitten pyydät ensin itse kaverin teille kylään ja odotat vastakutsua.

Monet haluaa olla ihan oman perheen kesken silloin. Meillä kokemusta näistä jotka soittelee perään et missäs te ootte kun Teemu niin tahtoo seuraa.. Tosi ikävää ku ollaan jossain kylässä ja sitten lapsi alkaa mankumaan et lähetään kotiin kun se kaveri soitti ja mä haluun sen kans ulos.

Samoin kannattaa välttää oman lapsen tuputtamista naapuriin tunneiksi kylään. Mieluummin sitten pyydät ensin itse kaverin teille kylään ja odotat vastakutsua.

mutta seurana onkin 4v ja 1v veljet. Viikonloppuisin kyläillään, mutta usein silloinkin meidän vanhempien kaverien perheissä, joissa kyllä on samanikäsiä lapsia. Joskus sovitaan puhelimitse puistotreffejä (meidän alueella taloissa ei leikkipihoja) päiväkotikavereiden kanssa.

taitaa olla niin, että kaikki eivät kaipaakaan kaveria päiväkodin jälkeen ja siksi eivät soittelekaan. Itse ehdotan aina 1,5 tunnin leikkejä, jotkus vanhemmat ehdottavat pidempää aikaa. Yleensä esitämme ensin kutsun meille. Joskus, kun on "vuoro" mennä kaverille, kehtaamme kysyä sitäkin, mutta niin, että kieltäytymisen mahdollisuus jää ilman huonoa omaatuntoa.



Olennaisinta tässä taitaa olla tuo sisarusseura tai sen puute. -ap

eskaripoika ei ole kiinnostunut eskarin jälkeen enää kutsumaan kavereita. Naapurustossa ei ole samanikäisiä, joten eskarikavereita pitäisi sitten kutsua.



Ehkä joka kolmas viikko on synttäreillä (tällä viikolla oli kyllä kahdet) ja kerran pari kuussa nähdään perhetuttuja, joilla saman ikäisiä lapsia.



Kotona pikkusisko 3,5 v kaverina.



Lapset on tosi erilaisia.

Lisäksi jos perheessä on esim. 3 lasta pienehköillä ikäeroilla, ne vanhemmat ei välttämättä hirveen usein jaksa kutsua enää muita lapsia kylään. Kun hulinaa ja huisketta on omastakin takaa. Yhden lapsen kanssa kaikki tarmo ja energia kohdistuu yhteen lapseen. Monen kanssa on jaettava resursseja. Tosin lapsista sitten on seuraa toisilleen myös.

Olennaisinta tässä taitaa olla tuo sisarusseura tai sen puute. -ap

Haluaisi kyllä olla kavereiden kanssa mutta kun muutettiin ei ole saanut kavereita uudelta kotipaikalta. Eskarikaverit kaikki toiselta suunnalta ja vain muutaman kerran ollaan sovittu että menee kaverille leikkimään. Edellisessä kodissa oli kaverilla/kaverit meillä lähes päivittäin. Nyt sitten tyytyy sisarustens seuraan pääasiassa kun ei muita ole ja me ei ehditä millään kuskaamaankaan kovin usein. Yhtä eskarikaveria hakee mutta tällä yleensä jo joku muu kaveri eikä voi siksi olla.

joka aloitti syksyllä päiväkodissa. Siihen saakka pph:lla. Rivitalossa asutaan, mutta samassa pihassa ei lapsia. Lähistöllä asuu kyllä pari kolme hyvää kaveria.



Käytännössä varmaan kerran viikossa tapaa jotakuta päiväkoti- tai muuta kaveria. Mutta etenkin arki-illat pyritään rauhoittamaan. Kun kotiudumme klo 17 töistä ja hoidosta ja klo 20 pitäisi olla lasten jo ainakin menossa nukkumaan, niin eipä siihen paljon aikaa jää.



Ihan sopiva tahti on mielestäni tämä, että joskus arki-iltana kyläilee pari tuntia, tai joku kaveri on meillä. Ja joskus viikonloppuisin sitten pidempiä kyläilyjä tai leffa- tai vaikka Hop Lop -reissuja. Mutta nämäkin ovat meillä tulleet kuvioon vasta viimeisen vuoden aikana. Lisäksi tyttö käy yhtenä iltana viikossa sirkuskoulussa. 2-vuotiaalle pikkuveljelle ei iltaharrastuksia tai kyläilyjä ole tulossa vielä vähään aikaan, rauhallinen kotimeininki on tärkeintä.

4h päivässä jatkuvaa seuraelämää riittää hänelle. Iltaisin on perhe ja sisarukset+pari harrastusta viikossa. Ovat hyvin riittäneet.

Omista sisaruksista on seuraa ja päiväkodin jälkeen näyttää, että lapsi haluaa puuhailla omiaan, niin ei ole sitten ollut tarvetta järjestellä vierailuja.

Lapsi on päivähoidossa koko päivän ja sen jälkeen pitäisi vielä päästä kavereille! Järjetöntä.



Fiksu aikuinen ymmärtää, että tuo aika päivähoidon jälkeen vietetään perheen kanssa, ei kavereiden!