Lue keskustelun säännöt.
Millä tätä pahoinvointihelvettiä jaksaa kun esikoinenkin hoidettava?
19.02.2010 |
Ekassa raskaudessa pahoinvoinnit jatkuivat puoleenväliin asti, nyt on toinen raskaus menossa viikolla 10. Oksentelen n. 6 kertaa päivässä, hirveä vellova olo ja väsymys, mieliala maassa tän olon takia. Esikoinen on kuin elohopeaa, vilkas pieni taapero joka kaipaa koko ajan seuraa ja toimintaa. On huolissaan jos äiti näyttää "pipiltä". Mies tulee töistä joko iltaviiden jälkeen tai sitten iltavuorosta vasta puoli yhdeltätoista. Lähellä ei ole sukulaisia tai tuttavia auttamassa. Koen olon niin raskaaksi..masentaa, kun tietää että tätä on odotettavissa vielä monia monia viikkoja. Mies on osanottavaisen oloinen, mutta tuntuu välillä että pitää mua laiskana kun makaan sohvalla ja hän joutuu työpäivän päälle hoitamaan esikoisen.. tästä tietenkin tulee itselle tosi paha mieli, ja koitan tehdä niin paljon kuin pystyn, kunnon lepo jääkin vähille. Miten minä jaksan tämän ajan??!
Kommentit (4)
Vielä alle 2v. Niin en tiedä mitä siitä tulisi, jotenkin tuntuu vaikealta kun itse kotona.. ja se, että pahimmat olot minulla on iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki mulla ei ehkä ole kyse noin pahasta pahoinvoinnista.En ole esim. oksentanut kertaakaan, mutta koko ajan on huono olo,oksettaa ja kuvottaa.Ei tee mieli oikein mitään syödä ja sit kuitenkin pitäs syödä.Vetämätön ja väsynyt olo.Ei vaan jaksa,varsinkaan iltaisin.
Esikoinen on vasta vuoden ikäinen ja harjoittelee kovasti kävelyä.Mulla viikot 8 ja viimeksi pahoinvointi kesti viikolle 14.Silloin oksensin muutamia kertoja, mutta muuten tuntuu, että pääsin helpommalla.Toki silloin olin töissä,mutta sitten illat sain levätä.Nyt lepäilen päikkäriaikaan ja pieniä pätkiä iltaisin miehen hoitaessa esikoista. Meillä on sukulaisia ja ystäviä lähellä, mutten halua vielä kertoa raskaudesta, joten yritän pärjätä ilman apua niin pitkälle kuin mahdollista.
Huomasin itse, että pieni ulkoilu helpottaa.Vaikka kuinka oksettaisi lähtiessä, olen väkisin käynyt kävelemässä tai jopa hiihtämässä, ja raitis ilma on tehnyt hyvää.
En tiedä, lasken vaan viikkoja ja ajattelen tulevaa vauvaa vaikka täytyy myöntää,että välillä tulee mieleen miksi ihmeessä tähän piti ryhtyä?
Toivotaan tämän pahoinvoinnin olevan väliaikaista ja menevän nopeasti pois!
koska kaikissa kolmessa raskaudessa pahoinvointi on ollut kokoaikaista ja kokokestoista.
Tokassa raskaudessa vähän reilun 1 v esikoinen oppi melko nopeasti juoksuttamaan ämpärin äidille joka konttasi pahoinvoivana pitkin lattioita ;). Minun piti syödäkin lattialla, koska suupalojen välillä oli pakko olla selällään ettei kaikki tule ulos. Toisen raskauden aikana opin pidättelemään oksennusta ja lopulta sen oksennusolon oppi häivyttämään mielestään vaikka varsinainen pahoinvointi ei mihinkään lähtenytkään. Illat oli kyllä pahoja, pakko syödä mässyttää koko ajan jotain jäistä ja mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan.
Sitä on vain pakko elää päiväkerrallaan ja olla tyytyväinen ettei vauva ole vielä syntynyt, minusta ainakin pienen vauvan kanssa oli vielä kurjempaa kun ei pariin vuoteen saanut yhtään yötä nukkua kun joutui heräilemään 6-15 kertaa.
vaikka osapäivähoitoon 2-3pv/vko?