Sanoin jotain ihan kamalaa 2½-vuotiaalle.

minä sanoin omalle 6-vuotiaalle aamulla kiukuspäissäni, että en aio tulla hakemaan sua päiväkodista, koska katoan maapallolta ja saat toisen äidin... :/

sillä olen sanonut 3-vuotiaalle, että laitan sut parvekkeelle rauhoittumaan, jos ei tottele... ja ulkona siis pakkasta). Olen myös viljellyt muita uhkailuja, mutta en koskaan uhannut hylätä tai jättää tms. Mutta tulee niistä kurja fiilis. Jotain sanomisiani olen pyytänyt anteeksi, kun tilanne ohi.

Aika paha, paha, paha.

että jos et nyt syö, syöt seuraavan kerran lastenkodissa. (onneksi lapsi ei tiedä mikä on lastenkoti)

Ihan järkyttävää mitä väsymys saa ihmisen tekemään. No, onneksi tulee sentään huono omatunto, tietää ettei ole ihan menetetty tapaus vielä.



Ja mulla ei ole ollut tapana uhkailla tai varsinkaan pelotella. Huh huh.



T: Ap

lapsi varmasti muistakaan sitä enää aamulla.

sori mua naurattaa hirveästi vaikka kamalan sammakon päästit suustasi.



Voin kuvitella, että itse sanon joskus noin kun oikein kiukustun ja meillä lapsi joka valmiiksi pelkää jo kaiken maailman mörköjä ja susia... Yritän tiukasti pitää suuni kiinni vaikka joskus pinna palaa...

mutta sittemmin on pitänyt ottaa uhkailukin repertueeriin. Jostain kumman syystä lahjonta ei ole kovinkaan tehokasta. Ruoan suhteen jaksan paasata, "kuinka maailmassa on paaaaaaaljon lapsia, jotka eivät k o s k a a n saa ruokaa":-) En tuputa, jos ei nälkä, mutta temppuilu ruokapöydässä ärsyttää:-(

että jos et oo ihmisiksi ni vien sut takaisin siihen kauppaan mistä lapsia ostetaan. :D selvisin tästä koettelemuksesta ihan kunnolliseksi ihmiseksi, koska kyllä silti tiesin äidiä mua rakastavan, ja ettei semmoista kauppaa ole. Mutta tottelin. :D

Jokainen päästelee suustaan välillä sammakoita. Oma äitini puhisi aina kiukuspäissään, että hirttää koko porukan... Meitä myös tukistettiin ja annettiin piiskaa. Silti mielestäni oli turvallinen ja hyvä lapsuus. Itsekin välillä uhkaan lapsille, että soitan poliisille, jos tekevät jotain todella tyhmää. Jälkeenpäin selittelen, että olin tosi vihainen.

tossa tilanteessa oli hankalaa käsitellä heti tapauksen jälkeen.

allekirjoittanut myöntää häpeillen myös uhkailleensa omaa kolmeveetä ulkomaille lähdöllä.. Onneksi lapsi ei tiedä mikä on "ulkomaat" joten yhtä hyvin olisin voinut uhata kauppaan lähdöllä. Mut paha mielihän siitä tuli.. Samoin olen uhannut viedä kaikki lelut roskikseen, olen sanonut ettei koskaan enää saa ruokaa kun ei kerran kelpaa jne.



Mut itse näen asian niin, että tässä tapauksessa sanat sattuu vähemmän kuin teot. Itse ei saa enää hillittyä kiukkuaan (toooosi aikuismaista, joo...) niin minä ainakin puran raivoamalla mitä sattuu suustani. Kun olen saanut asiat "systeemistä" ulos, ja tilanne on rauhoittunut, pyydän anteeksi ja selitän lapselle ettei äiti tarkoittanut mitään, vaan oli vihainen ja puhui "höpöjä". Meillä on lapsen kanssa molemmilla pinna tulitikkua lyhempi, ja olen huomannut, että lapsikin nykyään purkaa kiukkuaan verbaalisesti.. jälkeenpäin myös hän pyytää anteeksi. Sanoipa tosiaan kerran kun raivohuusi omassa huoneessaan, ja huudon lomasta erotin "äiti on tyhmä,tyhmä,tyhmä..." ja lapselta tästä kysyin, että puhui vaan höpöjä... =)



Olen sanonut, että meillä saa kiukuta jos kiukuttaa, tavaroita ei rikota eikä ketään satuteta, ja anteeksi pitää pyytää.



Tiedän, en ole täydellinen, en lähellekään, mutta koetan parhaani ja se riittäköön.



Ai niin, tarhassa tyttö oli kiroillut jotain, ja tästä tarhantäti minulta hienovaraisesti kysyi tyyliin "oletko huomannut, että ***** on alkanut vähän kiroilla...?"

Sanoin tädille, että olen yrittänyt omaa suutani siistiä, mutta myönnän että joskus on päässyt perkele suusta, ja tämänhän tyttö sisäistikin sitten nanosekunnissa.. Täti nauroi vaan, ja totesi, että kai se perkele joskus meiltä jokaiselta lipsahtaa =)



Onneksi kiroilu on nyt jäänyt tytöltä pois, tilalle on tullut vähintään yhtä ärsyttävä rumien sanojen kyttääminen. Rumia sanoja kun ovat kirosanojen lisäksi suuri kaarti päivittäin vaihtelevia tavallisia sanoja neidin oman pään mukaan... "TOI ON RUMA SANA, et saa sanoa noin enää ikinä..." =)

mä olen sanonut lapselleni että perkeleen kersa

mä olen useasti uhkaillut poikiani(3kpl) että elleivät ole kunnolla muutan ulkomaille/laitan ne latenkotiin/koulukotiin tms...Ei kiva mutta minkäs teet...hermo vaan menee kun tarpeeksi ärsytetään.

Murkkuikää odotellessa!

Itse kyllästyin, 4 v., joka kiukutteli ja valitti sanoi kaikkia tyhmäksi. Kielsin häntä monta kertaa. Lopulta hän laittoi kädet puuskaan ja lähti puhisten toiseen huoneeseen sanoen, että " Mä meen sitten, mä en oo enää sun kaveri". Huikkasin sitten perään, että "Hyvä! Mee vaan pois. Sä oot ihan TYHMÄ!" Ja menin vielä perässä vetämään huoneen oven kiinni. Voi jumaliste, että tuntui heti pahalta, että miten voin itse mennä sinne aivan samalle tasolle "tyhmittelemään". Onneksi mieheni oli tilanteen tasalla ja meni selittämään, että olen kuumeinen ja kuitenkin olin tehnyt ruokaa ja että minulle tuli paha mieli, kun vaan valitettiin. Sovittiin sitten asia ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin.

On huojentavaa lukea, että muiltakin vanhemmilta pinna palaa välillä täysin.



Pahinta ehkä mitä itse olen huutanut lapselle (autossa, kun on karjunut suoraa huutoa jo joitan kymmeniä kilometrejä) on ollut että Nyt se turpa kiinni!. Hävettää kyllä.



Nyt on 3 v täyttänyt ja saa uhmakohtauksia päivittäin (itsepäinen ja kovapäinen tapaus). Sanon sitten kun en enää jaksa, että mene pois, lastenhuoneeseen siitä huutamasta. Äiti ei halua enää kuunnella, nyt pois. Lisäksi saatan vetää/työntää lattiaa pitkin, kun en uskalla nostella rimpuilevaa/lötköilevää lasta, tai ottaa ns niska-peppu-otteen, jolla siirrän karjuvaa otusta jäähypaikkaan.



Aika usein sanon, että äiti lähtee nyt, taidat jäädäkin tänne, jos et nyt heti laita vaatteita päälle tms, kun toiminta on äärimmäisen hidasta.



Huoh, tämä fyysisyys on välillä aika uuvuttavaa.

Ettekö käsitä, miten vakavaa henkistä väkivaltaa harjoitatte noin sanoen?



Itse olen uhannut soittaa joulupukille, jos eivät lapset ala totella. Olen kertonut heille, että mulla on joulupukin puhelinnumero.

Oli ikää meidän lapsella kun oli pahin uhma tai tahtoikä. Joka päivä istui rauhoituspenkillä, siksi, että siellä oli turvassa äkäiseltä äidiltä... Nyt nelivuotiaana kiva lapsi rauhoituspenkkiä tarvitaan tosi harvoin ei juuri koskaan.

tuli.. Samoin olen uhannut viedä kaikki lelut roskikseen,

että olen heitellyt niitä leluja roskapussiin kovalla kolinalla ja lapsi on itkenyt hysteerisenä vieressä ja huutanut "Äiti älä, mä pyydän anteeksi! Äiti älä, mä pyydän anteeksi!" Mä olen niin huono äiti, siis sillä hetkellä miten paskaksi ihmiseksi mä tunsinkaan itseni. Aivan hirveetä. :o((

no lapset tekee niin kuin vanhemmat edellä. ei kai itselleen mitään voi, vai voiko? esim laskea oikeasti kymmeneen ennenkuin alkaa huutelee sieltä suusta kaikkea saastaa. lapset ottaa noi asiat hyvinkin kirjaimellisesti ja saattaa miettiä kauankin..