Lue keskustelun säännöt.
Sanoin jotain ihan kamalaa 2½-vuotiaalle.
19.02.2010 |
Meillä 3 pientä lasta. 2½-vuotias järjesti iltashown ja piti kaikkia hereillä käyttäytymällä huonosti.
Lopulta mulla paloi pinna ja sanoin lapselle, että "menet nyt sänkyyn ja alat nukkumaan, tai pyydän peikon pihalta ja käsken sen syödä sut". Ou nou.
Lapsi meni sänkyyn ja alkoi nukkumaan. Järkyttävää mitä päästin suustani. Karsea fiilis.
Kommentit (32)
uhkaus lahjonnan lopettamisesta. Sulla on ykkönen jo hyvin hanskassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suustani päästänyt.. :DD Kyllä sitä väsyneenä tai hermot riekaleina tulee vaikka mitä välillä suustaan päästettyä, valitettavasti.
ja ymmärtäväistä käytöstä.
Aamulla vonkui kaiken kiireen keskellä miten ei syö aamupalaa ja mitä vikaa missäkin ruoassa on ja miten haluaa tuoretta pannukakku ja mumin tekemää kermavaahtoa ja vali vali vali.
Mulla paloi myös käämit ja karjaisin etten ikinä enää tee mitään ruokaa ja paukkasin kiukulla vessaan meikkaamaan.
Siellä föönailin edelleen kiukkuisena ja ripsaritkin meni miten sattuu ja kiukutti. Sitten ovelta kuului hentoinen koputus ja 5v kysyi olenko rauhottunut ja voiko tulla juttelemaan. Oli kuulemma syönyt ruoan, joka oli oikeesti hyvää ja että oli käyttäytynyt huonosti. Sitten sanoi, että hän tietää etten tarkoittanut vaan vihaisena sanoin rumasti ja alkoi vuolaasti selittää miten häntä joskus kiukuttaa tosi plajon pikkusisko ja hän ei silloin halua olla ollenkaan isosisko vaan ainut lapsi. Tässä vaiheessa mä putosin lattialle ja itku pääsi. Miten näin PASKALLA äidillä voi olla noin ihana 5v lapsi?
Minä ole lapsille sanonut joskus kun eivät millään meinaa rauhoittua nukkumaan että laitan ne pian varaston lattialle nukkumaan jos ei oma ihana sänky kelpaa.
Juu meilläkin on leluja roskis säkkeihin lapattu,5v alkoi tässä vaiheessa sanomaan että hyvä että siivoat lelumme,ei oltaiskaan leikitty.Sitten kun lelut oli 10 min ollut pussissa niin johan alkoi neiti pyytelemään anteeksi ja pyysi nätisti lelujansa takaisin.
ja siinä oli niitä avaruusolioita joita poikani kutsuu sähköhamahäkeiksi. Uhkasin tuossa äsken kun poika oli repinyt tapettia ja kiusannut taas pikuusiskoa, että jos et ole kunnolla niin se sähköhämäkit tulee. Olen tässä 2 kuukautta toitottanut joka viikko, ettei niitä sähköhämähäkkejä ole olemassakaan oikeasti.
Hyvä on ehkä olla itselleen armollinen myös ja selittää lapselle, että äitillä nyt paloi käpy kun äitikin on ihan väsynyt ja känkkäränkkäinen. Ei äiti tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosissaan karsia kaikki alatyylin sanomiset pois, kun puhun/karjun lapsilleni. Joskus aiemmin tosi väsyneenä ja kiukkuisena on tullut karjahdettua perkelettä ja helvettiä.
Onneksi olen kiroiluni saanut oikeastaan kokonaan pois, mutta ei tästä ole pitkä aika kun pinnani taas katkesi jostakin syystä ja karjaisin: "nyt turpa kiinni!!" Ikinä en ole niin aiemmin sanonut ja voin sanoa, että kyllä kadutti välittömästi kun näin lapseni hämmästyneen ilmeen..
Toivon, että voisin käyttäytä kuin aikuinen.Sillä haluaisin, että lapseni voisivat aidosti kunnioittaa minua äitinään. Mielestäni olen siinä hyvin kehittynytkin, mutta välillä väsymys voittaa..
Onhan sita tullut sanottua ja luunappiakin olen antanut. Aikuinen lapseni ei muista naista mitaan, ei edes tiennyt mika luunappi on kun keskusteltiin lastenkasvatuksesta.
Siitta vaan mammat, kersat kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin aika äänekäs kun hermostun. Pidän kuitenkin tärkeänä etten missään nimessä hauku lapsiani, en pelottele sellaisella mitä lapsi oikeasti pelkää enkä ikimaailmassa uhkaile että jättäisin lapseni hänen käytöksensä takia tai laittaisin esim. lasten kotiin.
Saatan kyllä huutaa. Yleensä korotan ääntäni (päivittäin) ja sanon asian napakasti. Jos jostakin asiasta esim . pukemisesta/ siivoamisesta olen jo huomauttanut useamman kerran annan viimeisen varoituksen ja kerron siinä samalla mitä tulee tapahtumaan jos esim. lelut ei ole kerättynä siihen mennessä kun seuraavan kerran tule katsomaan. Jos tämä ei tepsi--> toteutan uhkaukseni (esim. lelut äitin kaappin takavarikkoon.
Pointtini on se, että koetan pitää omassa mielessäni sen, että pitäydyn omissa puheissani siinä asiassa mikä aiheuttaa ärsytyksen (esim. lapsen hidastelu pukieassa) ja sanon selvästi lapselle toimintaohjeet ja mahdolliset seuraamukset...tämä jäsentää "kriisitilanteissa" myös omia ajatuksiani... ja tiedän ettei minun tarvitse loukata tai pelotella lastani rangaistukseksi hänen käytöksestään. Minullahan on viimekädessä käytettävissä se "seuraamuksen täytäntöönpano" jos lapsella ei homma toimi. Ja tiedän, että se rangaistus riittää lapselle, se varmasti harmittaa lasta ihan riittävästi.
Yksi tärkeä asia olisi hyvä muistaa. LAPSI EI OLE TYHMÄ, VAAN HÄNEN TEKONSA VOI OLLA TYHMÄSTI TEHTY! Vanhempien puheissa pitäisi muistaa, ettei yksi teko tee lapsesta tietynlaista...lapsi on siis aina itsessään hyvä ja ihana, mutta hänen jotkut tekemisensä voivat olla ikäviä/typeriä.
Toivottavasti kirjoitukseni ei ole liian "besserwisser"...se ei ole tarkoitus. en ole itsekään täydellinen äiti, eikä tarvitsekaan. Teen töitä lasten hyvinvointipalveluissa ja omien lastenkin kanssa koetan muistaa toimia mahdollisimman aikuismaisesti vaikka monesti olisi helpointa vain taantua lasten tasolle ja antaa paukkua kaikki mitä sylki suuhun tuo. Mutta eipä sen lapsenkaan tarvitse äidin sylkykuppina toimia!
Olen itsekin aika äänekäs kun hermostun. Pidän kuitenkin tärkeänä etten missään nimessä hauku lapsiani, en pelottele sellaisella mitä lapsi oikeasti pelkää enkä ikimaailmassa uhkaile että jättäisin lapseni hänen käytöksensä takia tai laittaisin esim. lasten kotiin.
Saatan kyllä huutaa. Yleensä korotan ääntäni (päivittäin) ja sanon asian napakasti. Jos jostakin asiasta esim . pukemisesta/ siivoamisesta olen jo huomauttanut useamman kerran annan viimeisen varoituksen ja kerron siinä samalla mitä tulee tapahtumaan jos esim. lelut ei ole kerättynä siihen mennessä kun seuraavan kerran tule katsomaan. Jos tämä ei tepsi--> toteutan uhkaukseni (esim. lelut äitin kaappin takavarikkoon.
Pointtini on se, että koetan pitää omassa mielessäni sen, että pitäydyn omissa puheissani siinä asiassa mikä aiheuttaa ärsytyksen (esim. lapsen hidastelu pukieassa) ja sanon selvästi lapselle toimintaohjeet ja mahdolliset seuraamukset...tämä jäsentää "kriisitilanteissa" myös omia ajatuksiani... ja tiedän ettei minun tarvitse loukata tai pelotella lastani rangaistukseksi hänen käytöksestään. Minullahan on viimekädessä käytettävissä se "seuraamuksen täytäntöönpano" jos lapsella ei homma toimi. Ja tiedän, että se rangaistus riittää lapselle, se varmasti harmittaa lasta ihan riittävästi.
Yksi tärkeä asia olisi hyvä muistaa. LAPSI EI OLE TYHMÄ, VAAN HÄNEN TEKONSA VOI OLLA TYHMÄSTI TEHTY! Vanhempien puheissa pitäisi muistaa, ettei yksi teko tee lapsesta tietynlaista...lapsi on siis aina itsessään hyvä ja ihana, mutta hänen jotkut tekemisensä voivat olla ikäviä/typeriä.
Toivottavasti kirjoitukseni ei ole liian "besserwisser"...se ei ole tarkoitus. en ole itsekään täydellinen äiti, eikä tarvitsekaan. Teen töitä lasten hyvinvointipalveluissa ja omien lastenkin kanssa koetan muistaa toimia mahdollisimman aikuismaisesti vaikka monesti olisi helpointa vain taantua lasten tasolle ja antaa paukkua kaikki mitä sylki suuhun tuo. Mutta eipä sen lapsenkaan tarvitse äidin sylkykuppina toimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eipä kävisi pienessä mielessänikään koskea lapseeni väkivaltaisesti!
Huonoa provon yritystä tai et osaa IP:tä katsoa. Omatuntoni on puhdas, kuinkas sinun?
31
Minua on tällä palstalla sätitty kun olen sairaslomalla (= masentunut äiti on aina paska äiti), peloteltu huostaanotolla jne. mutta enpä ole kertaakaan ollut niin TYHMÄ, että uhkailisin lastani!! Nämä "ei se haittaa"-ihmiset eivät varmaan nyt tajua että pieni lapsi ajattelee aivan kaiken juuri niinkuin se sanotaan; hän ei ymmärrä sarkasmia, kielikuvia saati huvikseen tehtyä pelottelua.
Kuinka voit noin julmasti VALEHDELLA lapsillesi?