Kuinka vanhaksi haluaisit elää?

se kuulostaa mustakin hyvältä. On ehtinyt olla ja kokea ja nähdä monta sukupolvea perhettä. Lääketiedekin tästä kehittyy toivon mukaan ja tekee vanhuksista parempikuntoisia. Ikätovereitakin mulla on silloin enemmän kuin mummollani (ihmiset elää pidempään), voidaan kavereiden kanssa vaikka matkustella eläkepäivillä ja pitää kirjallisuuspiiriä. Ihanne olisi tietenkin, että myös puoliso eläisi suunnilleen yhtä pitkään tai yli, yksin on ikävä olla.

Minä olen valmis milloin tahansa.

Tietäisin, että he pärjäävät ja ovat omillaan, niin sitten voisin poistua. ELäisin toko pidempäänkin, mutta tuo olisi se minimi, mihin toivon pääseväni.

ainakin.

Luonnollisista ikävuosista viis, ne ei sano kaikkea. Niin kauan kuin olisin niin terve tai suhteellisen terve ja toimintakykyinen, että elämä maistuu. Sitten kun/jos olisin pahasti sairas tai elämä olisi pelkkää tahkoamista huonon kunnon ja sairauden/sairauksien takia niin voisi lähteä pukkaamaan horsmaa.

satavuotisjuhlissa! Siihen tähtään.

mikäli pysyy terveenä.

en halua kärsiä vanhuuden vaivoista ja sairauksista.

ja näen, että pärjäävät.



Lapsenlapsenikin haluaisin tuntea.



Siihen tähtään, toivottavsti Luoja suo.

Asia riippuu täysin siitä, miten terveenä saan olla.

Eli jos edessä on 10 vuoden sairaalan vuoteessa makaaminen niin ei kiitos. Haluan sitten kuolla sen 10 vuotta aikaisemmin.

Toisin sanoen: voisin heittää veivini saman tien jos vaihtoehtona on sairaana oleminen.

Kun omia isovanhempiani ja miehen isovanhempia muistelen, niin he kaikki olivat suht hyvässä kunnossa kasikymppiseksi. Elivät yksin ja pärjäsivät ja pää toimi. Sitten tuon iän jälkeen alkoi tulemaan sitä, ettei päässyt sängystä oikein ylös ja 90-v jälkeen tarvittiin vaippoja. Eli siinä menee raja: kun elämä on vielä ihmiselämän arvoista.



Hassua, että joku sanoo, että vain 70-vuotiaaksi.... minun äitini ja isäni ovat tasan 70 v. Molemmat syövät verenpainelääkkeitä, mutta eipä heillä muuta kremmpaa ole. Ovat taas hiihtäneet tänä talvena satoja, ellei tuhansia kilsoja.



Anoppini on 73 v. Häneltä on leikattu jokin kasvain, mutta tästä huolimatta on sellainen työmyyrä, että minäkin jään toiseksi. Ei koskaan ole paikoillaan, vaan tekee raskaitakin hommia.



Kyllä minusta 70-vuotias on vielä nuorehko. Enkä minä halua nuorena enkä nuorehkona vielä kuolla.

tuntuu, että elämä ei voi olla laadukasta sen jälkeen, kun on jo kauttaaltaan ihan rupsahtanut (eli n. nelivitosena kaikesta jumpasta ja rasvoista huolimatta), mutta en kai minä sen takia voi silloin kuolla..jos lakan piittaamasta ulkonäöstäni tuohon mennessä, niin sitten voisin elää niin kauan kun saa olla fyysisesti ja psyykkisesti tarpeeksi terve. En myöskään halua maata sairaalasängyssä kymmentä vuotta.