5-vuotias itkee iltaisin, koska pelkää vanhempiensa kuolevan

että itselläni oli lapsena vastaavaa.

kohtauksen hiljattain, kun alkoi puhua, että pelkää minun kuolevan.

Eskari-iässä kuoli kaverilta toinen vanhempi onnettomuudessa. Sen jälkeen juteltiin mitä tapahtuu, jos molemmat vanhemmat kuolevat, ja selvästi lapsi halusi tietää, mitä juuri hänelle tapahtuisi käytännössä.

Selitin, että etsitään uudet vanhemmat jne. Puhuttiin mahdollisuudesta, että nämä uudet vanhemmat voisivat olla jopa ennestään tuttuja sukulaisia, mikä selvästi helpotti lapsen oloa.

Meillä tyttö 5v kysyi yhtäkkiä, että kuinka vanha sä äiti oletkaan? Sanoin, että 36. Tyttö siihen: Huhhuh hyvä, sitten sä et kuole vielä pitkään aikaaan!

Kuuluu tosiaan kehitykseen. Minua ei riittävästi lohdutettu, muistan itkeneeni iltaisin yksin sängyssäni lohduttomasti. Pelkoani ei kukaan yrittänyt helpottaa. Mene lapsen lähelle, pidä kiinni, anna itkeä, juttele. Tuo miten joku sanoi kertoneensa lapselle mitä tapahtuisi jos vanhemmat kuolisi (että lapsi pääsisi jonkun tutun kanssa asumaan) kuulostaa myös ihan viisaalta puheelta ja voisi varmaan helpottaa pelkoa vanhempien kuolemasta. Lapsellasi on nyt eksistentialistinen kriisi päällä, tajuaa oman ja läheisten kuolevaisuuden. Ole läsnä.

5 v lapselle kuolemanpelko ;)

mutta voi olla tavallisempaa tuossa 7-9 vuotiaana.

Menee ohi ajan kanssa. Pelkäsin aina, että äitini on kuollut kun hän oli nukkumassa.



Kuolemanpelko jne. kuuluu muistaakseni tiettyyn kehitys-ikään.

Oli pinnalla pari viikkoa. Helpotti, kun juteltiin mitä käytännössä tapahtuisi, jos isä ja äiti kuolisi yöllä (voisi mennä hakemaan naapurista apua) ja minne lapset sitten päätyisi (esim. tiettyjen sukulaisten hoiviin). Itse alkuun yritti ehkä vältellä aiheen kaivelemista, ja varsinkin noin konkreettisesti asian puimista (lohduttelin alkuun tyyliin että tosi harvinaista on että tässä iässä kuolee tms), mutta se olikin tarpeen että lapsi pääsi pelosta irti (oli selvästi helpottunut kun juteltiin noista) ja itkut nukkumaan mennessä loppui. Nyt vaivaa lapsen mieltä ainoastaan satunnaisesti, lähinnä saattaa satunnaisesti kysyä jotain kuolemaan liittyvää.