Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko eroperheiden poikalapsista miehiä ollenkaan?
18.02.2010 |
Meille on tulossa ero. Miehellä on toinen nainen. Tämän olen jo hyväksynyt.
Mutta miten lasten käy? Meillä on kaksi alle kouluikäistä poikaa. Huolestuin, kun keskustelin erään armeijan henkilökuntaan kuuluvan miehen kanssa.
Hän kertoi nykyalokkaista ja (tietämättä omaa elämäntilannettani) totesi, että suuri osa on fiksuja ja kansainvälisiä tyyppejä, mutta että se kyllä näkyy, kun niin monet ovat nykyisin avioeroperheestä. Että oman isän antama miehenmalli on puuttunut arjesta, ei se viikonloppuisyys tai äidin uusi mies oikein ole riittänyt paikkaamaan tilannetta. Hänen näkemyksensä mukaan tällaiset nuoret miehet ovat usein vähän hukassa itsensä kanssa.
Nyt huolettaa omien poikien kohtalo...
Kommentit (35)
Mutta oikeasti muuten en tiedä, miksi mies rakastui toiseen. Ja vaikka rakastuikin, miksi lähti pois. Luulin, että meillä oli kaikki hyvin. Kun kysyin mieheltä, miksi, hän sanoi, ettei tiedä. Ettei ehkä vaan voinut hyvin meidän suhteessa ja rakkaus vaan loppui, mutta ei osannut sanoa syytä tähän.
Itse olisin tuossa tapauksessa jäänyt suhteeseen lasten vuoksi.
Ehkä mun täytyisi selvittää tätä asiaa ensin itselleni. Siksi olisi hyvä, jos lapset asuisi des vähän enemmän isänsä luona. Mutta kun isä ei heitä enempää huoli... Haluavat yhteistä aikaa uuden naisen kanssa. Yhteinen aika toisen naisen kanssa on miehelle tärkeämpää kuin omien lasten kanssa vietetty aika...
Ehkä on niin, että näin kun ajattelen, niin pojatkin sen jotenkin vaistoaa. En heille ole sitä sanonut, mutta en voi tunteille mitään.
Sanoa, että ymmärrät tavallaan, mutta lapset huomaavat olevansa vähemmän tärkeitä, kuin tämä nainen. Ja sano suoraan, että kerää nyt ne munat ja oikeasti ole isä lapsille. Voinet kertoa miten pojat kokevat tämän hylkäyksen. Kai sulla nyt erosta huolimatta on oikeus puolustaa perhettä, joka teillä erosta huolimatta on miehesi kanssa. Kumma kun eroajat eivät tätä tajua.
Sano, että se on vain unelma, että nyt lähdet ja käännät lehden, etkä kanna vastuuta lapsista. Niissähän sentään on miehen geenit ja luulisi miehen voivan samaistua poikien maailmaan miettimällä omaa lapsuuttaan.
Mutta älä silti heittäydy avuttomaksi. Voit näyttää tunteesi, olla surullinenkin, mutta muista näyttää, että olet toiveikas ja yrität selviytyä.
Mikään ei ole sen surullisempaa, kuin lapset, jotka jäävät kannattelemaan vanhempiaan eron yli. Tiedän kokemuksesta lopputuloksen. Sinä viestit kasvatuksellisista asioista isälle itse. Ero ei valitettavasti poista sitä tosiasiaa, että teillä on yhteiset lapset. Ja se on sinun miehesikin tajuttava. Teidän pitäisi olla molempien niin itsenäisiä, lapsia tukevia ja hieman itsekkäitä, että lapset uskaltavat ajatella teidän pärjäävän.
Ja tässä onkin vähän paradoksaalinen asia: Jos ihmiset osaisivat olla tällaisia, niin parisuhteet voisivat paremmin alunalkaenkin. Aikuiset miehet ei heittäytyisi lapselliseen ajatukseen siitä, että on sinkku ja täysin vapaa, kun todellisuudessa on kahden lapsen isä, puoliso ja velvoitteet kutsuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos erilleen muutosta on kovin vähän aikaa, onhan luonnollista että olet vähän hukassa. Yritä sopia, että mies olisi lasten kanssa vähän enemmän. Ehkä häntä pitää vähän muistuttaa yhteydenpidon tärkeydestä, koska uusi suhde arvatenkin vie ajatukset toisaalle. Niin surullista kuin se onkin. Tunteita on hyvä purkaa myös ammattilaisen kanssa, koska onhan tuohon tilanteeseen sopeutuminen varmasti vaikeaa.
kun erosin ja 15v kun perheeseen tuli isäpuoli. Hyvin on mennyt, kävi armeijan ja jopa nautti siitä (ei aseista vaan rutiineista ja säännöllisestä elämästä ettei itse tarvinnut miettiä mitään:D), opiskeli insinööriksi, muutti avovaimon kanssa omaan rivariin ja on parhaillaan maailmalla töissä. Nyt siis 28v. Ihan on miehekäs ja reilu kaveri, päinvastoin empaattisempi ehkä kuin perusperheiden pojat koska on "joutunut" huolehtimaan miehen tehtävistä äidin ja siskojen puolesta muutaman vuoden. Ja onhan oma isä ollut olemassa koko ajan, ei isyys häviä vaikka erotaan
...vaikka isä ei kokonaan häviä. Niin ei ole samalla tavalla lasten arjessa mukana kuitenkaan.
Ja poikasi oli jo 12v. Omat on vasta 3v ja 6v.
eikö olisi aika purkaa jo noi vanhat miesmallit ja hyväksyä se, että miehiäkin on erilaisia. Kaikki ei ole raakoja sotilaita ja metsästäjiä. Hei haloo?
Ja Borgålle kiitti aamun parhaista nauruista:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella tärkeää siis, että poikasi ovat riittävästi isän kanssa, kuten myös muiden miesten. Miesten tehtävä on viedä pojat sinne "mies-maailmaan" ja auttaa irtautumaan äidistä/ "naismaailmasta".
Miehet ja naiset ovat erilaisia, sitä ei sovi unohtaa ja se on rikkaus.
En missään nimessä kiellä avioeroja, monesti paras ratkaisu. Mutta huomioikaa tuo samaistumisen tärkeys omaan sukupuoleen.
ne ulospäin tosi miehekkäät machomiehet on ihan nynnyjä ja sitten ne vähän vähemmän miehisyyttä korostavat olevat niitä tosimiehiä=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat nynnyillä? Määrittele.
Oma mieheni ulospäin erittäin miehekäs ja ehkä jopa macho, sisimmissään todella herkkä, empaattinen, rakastava ja huolehtiva.
Puhutko nyt ulkomuodosta?
kertoivat isättömyydestä. Aiheesta löytyy paljon juttua, mutta jos nyt pakko yleistää, niin ilman isää kasvaneilla miehillä on aikuisenakin ongelmia toimia toisten miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voisiko se olla joku muu kuin isä?
Joku sisustussuunnittelija saa tällaisestä vielä kunnon poikaystävän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni mukaan suurin ongelma on se, että yksin jäävät äidit pitävät lapsiaan vauvoina tonne murkkuikään asti. He usein ripustautuvat lapsiin, tekevät heistä ystäviään ja passaavat kuin vauvoja sekä elävät elämäänsä lasten kautta.
Tämä ei tietenkään koske kaikkia mutta on yleistä.
Miten ne miehet on miehiksi kasvaneet suurimman osan historiasta ajan, kun miehet on huitoneet maailmalla, sodissa ja metsätöissä, ja naiset on pitäneet taloutta yllä ja kasvattaneet lapset? Nykyään on niin saakelin tiukat normit siihen, mikä on oikea tapa kasvattaa lapsia, ettei enää ymmärretä, miten joustava olento ihminen on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa jutella autoista, olen huono potkimaan palloa, en osaa osoittaa samanlaista kiinnostusta ohi lentävään lentokoneeseen kuin lasten isä, en osaa edes lyödä naulaa suoraan...
Nyt, kun asiaa ajattelen, niin vaikka isä on tähänkin asti ollut lasten kanssa vähemmän kuin minä, niin silti monissa pienissä jutuissa on arjessa näkynyt se miesnäkökulma. Toinen pojista rikkoi eilen leikkiauton vahingossa ja oli surullisena, että jos isi tulisi illalla kotiin, niin voisi korjata sen, kun isi osaa... Ja heidän isi osaisikin. Mutta kun isi ei tule tänne enää illaksi kotiinsa enää koskaan.
En enää sure tätä eroa niinkään sen kautta, mitä itse menetin vaan sen kautta, mitä kaikkea pojat menettävät. Nyt muistuu mieleen kaikki ne pienet jutut: miten mies automatkalla kommentoi kuin ohimennen, miten tuokin nosturi on pystytetty ja millaista on olla ylhäällä isossa nosturissa. Tai millaista oli, kun he pienenä kavereiden kanssa tekivät majaa, jne. Ja pojat kuuntelivat korvat höröllä ja tekivät kysymyksiä.
Minä olen nainen. En minä voi tuollaiseksi miehen malliksi muuttua vaikka tekisin mitä. Eikä ole sama asia, että pojat on miehen luona joka toinen viikonloppu ja joskus silloin tällöin viikolla. Ei se ole sama, totesi toinen pojista, kun viime viikonlopun jälkeen tulivat takaisin kotiin isänsä luota.
Surettaa. :(
Mulla ehkä enemmän ongelmana se että aloin pitää liian tiukkaa kuria pojalleni, joka kostautuu nyt. On aika arka sanomaan asioista jne. Menin itse lähes tunteettomaksi ja pelkäsin, että lapsestani kasvaa nössö jota paasataan vielä 18 vuotiaana, mutta mulla meni yli tää mun "koulutus". Olen toivottavasti ajoissa tajunnut asian ja koitan korjata virheitäni nyt. Kasvatan kurin ja rakkauden kanssa :)
Voisiko hän auttaa sinua asiassa?
Ja hei, palloa voi potkia vaikka olisi huono. Anna poikien opettaa sinua, he pitävät siitä.
Noissa nosturi yms asioissa sinun ei tarvitse tietää vaan voitte yhdessä pohtia, että kuinkahan tuo on saatu tehtyä ja miten tuo on mahdollista. Kuuntele poikien vastauksia ja tue heidän omia näkökulmia.
Kokeilkaa yhdessä majan rakentamista, siitä syntyy pojille mukavia muistoja.
Heittäydy mukaan oppimaan ja voin vannoa, että saatte paljon iloa!
Tsemppiä ap!
Mulla on poikia, ja heidän kanssaan jutellaan paljonkin autoista, luonnonilmiöistä jne. En väitä olevani miehen malli sentään, mutta meillä mä hoidan enemmän tuota perinteistä miehen roolia kuin mies, joka on pohjimmiltaan citynörtti.
En minäkään silti paljon tiennyt autoista ennen lapsia, olen kaiken yhdessä poikien kanssa opetellut! Ihminen oppii läpi elämänsä, kunhan ei luovuta ja sano, että en mä osaa kuitenkaan...
Minä olen nainen. En minä voi tuollaiseksi miehen malliksi muuttua vaikka tekisin mitä. Eikä ole sama asia, että pojat on miehen luona joka toinen viikonloppu ja joskus silloin tällöin viikolla. Ei se ole sama, totesi toinen pojista, kun viime viikonlopun jälkeen tulivat takaisin kotiin isänsä luota.Surettaa. :(
Jos pystyy nielemään kaiken ylpeytensä ja on hyvissä väleissä eksään ja eksän nyksään, on ihan hyvät mahikset siihen, että isä antaa edelleen aikaa vanhan liittonsa lapsille. Valitettavasti se tuntuu vaativan uuden äitipuolen täyden hyväksynnän, ellei uusi naikkonen tykkää miehen vanhasta elämästä, lapset jotenkin vain unohtuvat isän uusista kuvioista.
laita poikasi mukaan johonkin joukkuelajiin, sellaiseen perimiehiseen. Siellä on mukana usein ihan aidosti hyviä miehenmalleja ja aika taitavia kasvattajiakin. osaavat antaa pojalle sellaista äijämeininkiä terveellä tavalla, johon äidin osaaminen nei takuulla riitä vaikka kuinka yrittäisi.
Symppaan ja tsemppaan ap:tä! :)
Isä olisi, mutta hänkin asuu kauempana. Hän olisi tosi hyvä miehenmalli. Miehen isä ei ole ikinä halunnut pitää meihin enempää yhteyttä, en tiedä miksi.
Jotenkin vaan tuntuu, että ei sitä omaa isää poikien näkökulmasta korvaa kukaan. Ovat vielä niin pieniä, että pitävät isiä ehdottomana sankarina. Heidän tosi vaikea ymmärtää, miksi isi halusi muuttaa pois heidän luota. Kyselevät, että miksi isi on mielummin sen tädin kanssa kuin heidän (ja minun) kanssa.
Olen vaan sanonut, etten tiedä. Että kysykää isiltä.
Pojat haluavat soittaa isälleen usein parikin kertaa illassa. Nyt mies sanonut, että voisi olla vähän vähemmän noita ikäväsoittoja, hänelle tulee kurja olo. Millainenkohan olo hän kuvittelee lapsillaan olevan...
Voiko lapselle sanoa, että et nyt saa soittaa isille, isi ei tykkää siitä. Mä en ainakaan voi...
Mutta oikeasti muuten en tiedä, miksi mies rakastui toiseen. Ja vaikka rakastuikin, miksi lähti pois. Luulin, että meillä oli kaikki hyvin. Kun kysyin mieheltä, miksi, hän sanoi, ettei tiedä. Ettei ehkä vaan voinut hyvin meidän suhteessa ja rakkaus vaan loppui, mutta ei osannut sanoa syytä tähän.
Itse olisin tuossa tapauksessa jäänyt suhteeseen lasten vuoksi.
Ehkä mun täytyisi selvittää tätä asiaa ensin itselleni. Siksi olisi hyvä, jos lapset asuisi des vähän enemmän isänsä luona. Mutta kun isä ei heitä enempää huoli... Haluavat yhteistä aikaa uuden naisen kanssa. Yhteinen aika toisen naisen kanssa on miehelle tärkeämpää kuin omien lasten kanssa vietetty aika...
Ehkä on niin, että näin kun ajattelen, niin pojatkin sen jotenkin vaistoaa. En heille ole sitä sanonut, mutta en voi tunteille mitään.