mistä tiedätte, että miehenne rakastaa teitä?

tiedäkään, enkä uskokaan...enää. Ja mies nyt pökkii vaikka pässiä jos ei muuta tarjolla...

suukottelemalla ohimennne ja haulauksilla. Hieronnoilla ja silittelyillä, kehumisella ja oman ajan antamisella...

ei sen tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä, yhdessä oltu jo pitkään ja kuolemaan asti ollaan. kamala jos ajattelet noin.

Hän sanoo usein rakastavansa ja vielä useammin, että olen kaunis. Jälkimmäinen osoittaa tosirakkautta, koska olen oikeasti erittäin arkipäiväisen näköinen.



Hän hymyilee aina aamuisin nähdessään minut ja tullesssaan töistä tulee aina hymyillen halaamaan. Jos kaupungilla osumme vastakkain, hänen kasvonsa kirkastuvat.



Olen häntä valikoivampi ja hän joustaa lähes kaikessa, jotta saisin, mitä haluan.

Uskon kyllä. että mies rakastaa, mutta miten se näkyy? Ilmeisesti se on sitä, kun käyttäytyy ihmisiksi kotona ja syö mun tekemää ruokaa:)

kun ei se taida enää rakastaa.

Meilläkin mun mies antaa paljon tilaa ja joustaa, on "iisimpi luonne" kuin mä, ja järkkää lisäksi kahdenkeskistä aikaa ja kivoja juttuja keskellä arkeakin. Ja sanoo usein että olen kaunis ja mun vartalo on ihana, vaikka olisin todella väsyneen ja ryvettyneen näköinen ja karsea kuukautisturvotus menossa. Harrastan paljon liikuntaa, ja sitä mies tukee, antaa omaa aikaa ja kuuntelee mua aina, jos haluan kertoa omia murheitani tai ystäväpiirin juttuja. Pussaillaan joka päivä ja kyhnätään toistemme kainalossa. Aviossa on oltu 15 vuotta.

Rakkauden tunnustukset keskellä arkeakin ei niin romanttisiksikin pedatuissa tilanteissa tuntuvat kyllä aidoilta ja lämmittävät mieltä, mutta kyllä oma-alotteiset teot toisen hyväksi puhuvat paljon - jos nyt eivät suuresta tunteiden palosta niin ainakin välittämisestä ja huolehtimisesta ja kyllä se lämmittää!



Mieheni on tämän kuopuksen synnyttyä ottanut hiljalleen viedäkseen koiran iltaisin ulos -kelissä kuin kelissä ja pyytämättä joka päivä. Ei varmaan kuulosta sankariteolta, mutta pitkän työpäivän päälle, iltarutiinien pyörityksen jälkeen itsensä kampeaminen tuonne pimeään ja kylmään inhoamansa koiran kanssa pikkulenkille vain siksi ettei mun tarvi vielä mennä, on ihan silkka rakkauden osoitus käytännössä.

Mä vaan tiedän, että hän rakastaa mua

Niin, meillä siis on tästä ollut kädenvääntöä siitä lähtien, kun esikoinen syntyi, eli viimeiset neljä vuotta. Silloin loppui kuin seinään kaikki hellittelyt, suukottelut, halailut ja vastaavat. Mies lakkasi tuomasta kukkia, muistamasta syntymäpäiviä ja muita juhlapyhiä. Sitä ennen hän muisti syntymäpäiväni, nimipäiväni, kihlapäivät, tapaamispäivän vuosipäivät, hääpäivät, toi kukkia, halaili ja suukotteli jne. Esikoisen ensimmäisen vuoden ajan tämä uusi huomioimattomuus meni ihan väsymyksen piikkiin, en minä itsekään jaksanut kauheammin olla halimassa, mutta mielestäni ei enää voi olla kyse siitä. Vaikka minä yritänkin miestä halia ja suukotella, ja muistutella myös kesken tiskien ja ruuanlaiton, että rakastan miestä, täytyy myöntää, että tunnen oloni lähinnä pösilöksi - mies ei nimittäin reagoi mitenkään hellyyden osoituksiini, ei sano mitään, ei tee mitään, ei mitenkään osoita, että edes huomaa mun halausta tai suukkoa, tai kuulee mitä sanon. Ei mitään, ikään kuin en olisikaan olemassa.



Olen asiasta hänelle puhunut, monta kertaa, jopa itkenyt sen takia, kertonut tasan tarkkaan minkälaisista kukista tykkäisin ja mitä toivoisin esim. syntymäpäivälahjaksi. Välillä mies sanoo, että jatkossa hän yrittää enemmän, mutta ei kuitenkaan edes yritä. Välillä hän taas sanoo, että tuollainen huomiointi, jota pyydän, ei ole hänen tapaistaan - vaikka ennen lasten syntymää hän sitä kuitenkin jakoi varsin auliisti ihan ilman mun pyytämistäkin. Usein mies vetoaa siihen, että kyllähän hän sanoo rakastavansa mua, ja että "kyllähän sä sen tiedät". Nykyään huomaan aika usein miettiväni, että mistähän minä sen mahdan tietää...

kaikki pienet eleet,hän sanookin sen usein ja eilenkin hän kun suukotti hyvätyöt, hän sanoi että kiitos sinulle kun olet niin hyvä vaimo.

Ap:n kannattaisi keskustella miehensä kanssa siitä, miten tämä osoittaa rakkautta. Hänen mielestään vaikka astiapesukoneen tyhjennys voi olla suuri rakkaudentunnustus.



Ei pidä odottaa mieheltä sellaista, mitä hän ei itse koe rakkaudeksi. Minunkaan mieheni ei ikinä, koskaan, milloinkaan muista ensimmäistäkään merkkipäivääni millään tavalla.



Reagoimattomuus hellyydenosoituksiin kyllä kuulostaa huolestuttavalta, se on sanottava.



t.5

Kosketuksista ja pienistä eleistä. Aamulla hieroi mun niskaa pyytämättä ennekuin lähti töihin. Illalla laitto takan päälle kun mulla oli kylmä. Meillä on ollut vaikeita aikoja ja silti se on pysynyt mun vierellä ja tukenut, yhdessä 11 vuotta ja toivottavasti vielä monta vuotta tulevaisuudessakin.

ja tosiaan miehen mielestä ainoat hänelle sopivat tavat osoittaa rakkautta on haluta seksiä ja kaataa aamukahvi valmiiksi kuppiin. Minun on vaikea sulattaa tätä ihan sen vuoksi, ettei näin tosiaan ollut suhteen alkuaikoina, siis ennen lapsia. En vain ymmärrä, ja tuo reagoimattomuus vielä lisää hämmennystäni.



ap

- illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi hän kaappaa minut kainaloon

- kun jotain tapahtuu, hän soittaa minulle ensimmäiseksi

- hän on pettynyt, jos en ole illalla kotona

- hän on pettynyt, jos en lähde hänen kanssaan venemessuille

- hän tankkaa autoni, siivoaa jälkiäni ja tekee kaiken, mitä pyydän.



Yhdessä 21 v.