Lue keskustelun säännöt.
Tytölläni 3v on puheen ja motoorisen kehityksen viive
17.02.2010 |
Ollaan käyty terapiassa noin vuoden ja puheterapiassa aloitamme käydä myös. Jotkut tietyt tavut jäävät puheessa pois. Jotkut sanat ovat ihan selviäkin. Me ymmärrämme kyllä hänen puhetta, mutta muut eivät kunnolla. Kävelemään oppi 1.8v.n ikäisenä. Sai nyt tukipohjalliset jotka korjaavat jalan asentoa. Onko jollain kokemusta noista puheenkehityksen jutuista esimerkiksi?
Kaunis kiitos :)
Kommentit (6)
3 veen kieppeillä, muutenkin viivästymää siellä sun täällä. Puheterapiaa käytiin parisen vuotta, siellä erilaisia harjoituksia, varmasti neuvovat kotiinkin kikkoja käyttöön.. Edelleen (pian9v) puhe jotenkin "honottavaa", mutta puheterapiaa ei ole ollut aikoihin, ärrää ei myöskään osaa sanoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloitimme puheterapian n. 3-vuotiaana - siinä vaiheessa lapsen puhetta ymmärsivät kunnolla vain vanhemmat ja päiväkodin hoitajat, kaikille muille joutui tulkkaamaan. Puhe oli ns. k-kieltä, eli K-kirjain korvasi mm. n-, s-, l-, t- ja r-kirjaimet (ei siis mikään ihme, ettei kukaan ymmärtänyt!).
Terapiaa oli kerran, pari kuukaudessa ja n. 5-vuotiaana saimme myös orakojeen, joka siis aktivoi motorisesti laiskaa kieltä löytämään oikeat liikeradat. Sitä pidettiin suussa lähes päivittäin n. 10 minuutin ajan. Kotiharjoituksia (siis pelejä, leikkejä, yms.) olisi pitänyt tehdän PALJON enemmän, tulen kantamaan tästä ikuisesti huonoa omatuntoa :-(
6-vuotiaana tehtiin myös erilaisia neurologisia ja psykoogisia testauksia, joilla "varmistettiin", ettei puheen ymmärtämisesstä ole minkäänlaista ongelmaa ja että lapsi on kypsä kouluun - ja tavalliselle luokalle.
Koulua edeltävän vuoden saimme (harvinaista) Kelan vammaistukea, jonka avulla lapsella kävi puheterapeutti eskarissa kerran viikossa - tällä oli todella suuri merkitys puheen kehityksen kannalta! Lisäksi keskittymiskyky ja oma motivaatio harjoituksiin alkoi kasvamaan vasta n. 5-vuotiaana...
Kehitys on ollut ja on edelleen todella hidasta, vaikka nyt on jo päästy jo niin pitkälle, että R-kirjain puuttuu enää. Mutta vaikka lapsi osaa tuottaa oikeat äänteet, hän ei muista/huomaa laittaa niitä puheessa oikealla paikalle, vaan "tukka" on edelleen puheessa "kukka". Ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin se, että hän pärjää sosiaalisesti hyvin ja osaa tehdä itsensä ymmäretyksi!
Kysy ihmeessä lisää, en nyt osaa tähän hätään kertoa muuta.
Poika on käynyt puheterapiassa ja vuoden ajan myös toimintaterapiassa. Diagnoosina on dyspraksia. On kuitenkin hyvin älykäs ja utelias poika, menee tavalliseen kouluun nyt syksyllä ja puuttuvasta r-kirjaimesta ja kömpelyydestä huolimatta tulee varmaankin pärjäämään oikein hyvin. Kävi koulukypsyystestissä ja aivan ehdottomasti suositeltiin aloittamaan koulu normaalisti. Pojan puhe on jo melko normaalia, vain r-puuttuu kokonaan. Ei aja vielä kunnolla pyörällä ja oppii hitaasti esim. luistelua, mutta muuten oikein liikkuvainen ja rohkea.
Meillä jotkut kirjaimet jää pois sanojen keskeltä esim. Sitten taas osaa sanoa ihan selvästi esim. "Missä isi on" ja vastaavia. S-kirjain on sellainen suhiseva tosin hieman. Mielestämme puhe on kehittynyt kuitenkin tasaisesti eteenpäin. Mutta voi toki olla että vanhempina olemme liian puolueellisia arvioimaan.
Tuleekohan puheesta sitten joskus ihan normaalia. Ainakin olen kuullut että kun näin ajoissa aloittaa, niin puhe saadaan yleensä korjattua kokonaan. Onko näin?
Onko teillä niitä muotoon valettuja tukipohjallisia muuten? Kuika usein pitää teettää uudet? Aika outoa kun aina pitää sitten tehdä uudet korvaushakemukset jokaisesta uudesta koosta. Tuon ikäisen jalka kun kasvaa niin nopeaa vauhtia...
Kiitos vielä :)
3,5 vuotiaalta pojalta puuttuu l, r ja d nyt ainakin. Nyt on viime viikkojen aikana oppinut j:n. Pitää kuitenkin muistutella, että sanoo juna eikä nuna esim. Puuttuvat kirjaimet tulevat n:nä. Ei sano s:ää sanan alussa ja jotkut sanat muuttuvat (esim. syvä on mysä). 4-vuotisneuvolassa katsotaan sitten uudelleen.
1v9kk pojallamme on vain 2 sanaa. Katsotaan 2-v. neuvolassa tämänkin pojan tilannetta.
Saas nähdä miten käy meille sitten. Eihän tämä tokikaan niin vakavaa ole, saahan tuon esikoisen puheesta selvää muutkin kun me vanhemmat.
että meitä HUS:n foniatrian ylilääkäri ainakin lohdutteli, ettei lapsemme tule enää "isona" puhumaan tällä tavalla - vaan minkä ikäisenä tuo sitten tulee, se ei selvinnyt...
Kovasti toivon, että lapsi säilyy yhtä avoimena ja sosiaalisena kuin tähänkin asti, eikä ala häpeilemään puhettaan (siksi harmittaa se toisen ketjun äiti, joka niin järkyttyneenä ja paheksuenkin ihmetteli jonkun lapsen "pahaa s- ja r-vikaa!).