Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian pinnallinen - äitien pitää huolehtia itsestään
14.01.2009 |
Hei vaan kaikki äidit ja isät!
Olen monia kertoja lukenut perhettä ja äityittä käsittelevistä lehdistä sitä miten naiset kirjoittavat siellä miten lapsen tulon myötä unhoituu kokonaan itsestään huolehtiminen...
Ollaan siinä miehen aivan liian isossa t-paidassa, ei kammata hiuksia ja omasta itsestään huolehtiminen jää ihan kokonaan. Ja kysellään omalta kullalta olenko vielä viehättävä ja seksikäs, johon kuulemma miehet vastaavat että sinä nöpöni olet kauneimmillasi ihan millaisena vain. Sitten kuitekin ihmetellään minkä takia seksielämä ei enää luista ja pelätään että se oma kulta käy vieraissa. Nyt kysyisinkin ihan rehellisesti teiltä miehiltä, olettko tosiaan sitä mieltä että oman kumppanin ei tarvitse itsestään huolehtia?? Onko aihe kotona niin arka että siitä ei pysty puhumaan?
Itselläni on pieni vauva ja pystyn ihan normaaliin tapaan pitämään itsestäni huolen kaikkien muiden askareiden ohella, toki mieheni ymmärtää tämän ja myös mahdollistaa tarvittavan ajankäytön laittautumiselle. Minulle henkilökohtaisesti laittautuminen ja itsestäni huolehtiminen on tärkeää, oman itsetuntoni ja hyvin voinnin kannalta.
Nyt vaan rehellisiä kommentteja peliin!
Terveisin,
Olenko liian pinnallinen
Kommentit (26)
Luulisin kuitenkin että asia on näin;monelle (naiselle) itsestään huolehtiminen ja pynttääminen on pakkopullaa, niin tehdään koska niin pitää tehdä. Kun on mies (ja lapsia) ei tarvitse enää "hakea ja päteä"l l.voi repsahtaa rauhassa. Samasta syystä äidit lihovat odotusaikana; saa kerrankin syödä eikä tarvitse selitellä lihoamistaan.
Näin ajattelen minä, joka ei lihonut, muttei jaksa vapaapäivinä meikata/pukeutua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sinulla kerran asiaan kiinnostusta, aikaa ja voimia riittää, ja muut tekevät samoin jos samat ehdot täyttyvät?
Minulle henkilökohtaisesti laittautuminen ja itsestäni huolehtiminen on tärkeää, oman itsetuntoni ja hyvin voinnin kannalta.
Ihan höpöhöpöä ettei hiuksiaan ehtisi kammata. Ja samassa ajassa missä pukee sen t-paidan, laittaa jonkin kivemman vaatteen. Ei se mistään unohtamisesta tai ajanpuutteesta johdu. Ihmiset jotka noin kokevat, kärsivät masennuksesta. Ja toiset naiset laittavat joka aamu täyden sotamaalauksen, ja toisille (kuten minulle) riittävät ripsari, puhdas tukka ja siistit vaatteet.
Toki varmaan riippuu siitäkin miten vaativa vauva on, mutta kyllä mä ainakin meikkasin ja laitoin hiukseni ihan alusta alkaen.. Mieluummin katson itseäni peilistä suht huoliteltuna kuin ihan petolinnun peenä =).
En tietenkään mitään iltameikkiä naamaani vedellyt, mutta ihan normaalin päivämeikin. Vaatteistakin koitin katsoa jotain vähän nätimpää, mutta eipä niissä tietysti paljon valinnanvaraa ollut kun mitkään omat kuteet eivät heti synnytyksen jälkeen mahtuneet. Toppi-verkkari linjaa oli siis vaatetus, mutta sekin mielestäni parempi kuin miehen t-paita.. Toista odotan ja aion ehdottomasti jatkaa samaa linjaa meikkauksen kanssa. Itselle vaan tulee parempi mieli ja olo siitä!
en meikkaa enkä laita hiuksia mitenkään. Ei kiinnosta, eikä ole koskaan kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on useampi pieni , on aika välillä niin kortilla, että sitä huomaa joskus puolen päivän tienoilla, että tukkakin on kampaamatta. Mutta aika aikaansa kutakin. Taas jonain päivänä on enemmän aikaa katsoa itseään peilistä=)
T. kolmen äiti
Käytän laadukkaita ulkoiluvaatteita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ap ole samanlainen vauva ja mies kuin sinulla. Toisilla on koko ajan huutava ja vaativa lapsi, univelkaa ja paljon poissa oleva mies tai ei miestä ollenkaan.
Toisilla on vauvan lisäksi muita lapsia, taaperoita, uhmaikäisiä, kouluikäisiä ja teinejä, töitä, opintoja, harrastuksia (joista ei halua luopua) jne. Toiset eivät koe meikkaamista ja laittautumista antoisana ja tärkeänä, vaan kenties turhana, aikaa vievänä rasitteena.
Ihmisillä kun on niin erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia tarpeitaan.
Terveisin: yksi joka meikkaa joka päivä, mutta ymmärtää vallan hyvin, että kaikki eivät niin tee
Lapset 3 ja 4. Teen kolmivuorotyötä. Minulla on miesystävä. Pidän itsestäni ja ulkonäöstäni huolta, koska se on minulle tärkeää ja pidän siitä. Liikuntaa harrastan 4-6 kertaa viikossa.
Ja minä ehdin kyllä ja jää aikaakin tehdä muitakin asioita. Riippuu siis siitä, että mitä asioita pitää tärkeänä. Tärkeille asioille löytyy aina aikaa, esim itsestään huolehtimiselle.
Jos vauva on vaativa, kai sun mies pitää sitä edes yhden tunnin päivässä sylissä, että ehdit lenkille ja suihkuun sen jälkeen???? Sit jaksaa taas paremmin univelkaakin ja vaativaa vauvaa. Itse laitoin vauvan ja taaperon rattaisiin (olen ollut koko ajan yksin lasteni kanssa) ja lähdin kävelylenkille rattaita työntelemään joka päivä.
Terv ylpeästi pinnallinen yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin vaativan vauvan yh, mutta silti meikkasin ja huolehdin kunnostani läpi koko vauva-ajan ja edelleen päivittäin. Se nyt sattui olemaan minulle tärkeää ja sellaista mieltä ja oloa piristävää. Ymmärrän kuitenkin, että joku muu käyttää ne pienet vapaahetket, joita vaativa lapsi/lapset/arki tarjoaa johonkin tärkeämmäksi kokemaansa, sellaiseen, josta HÄNELLE tulee hyvä mieli. Joku voi vaikka haluta nyplätä pitsiä sen tunnin, jonka mies pitelee vauvaa tai lukea romaania...Eri ihmisille kun eri asiat ovat tärkeitä ja mieltä kohottavia.
Silloin kun elämästä aika ja resurssit henkilökohtaisiin toimiin kaventuvat, kuten yleensä perheellistyessä tapahtuu, karsitaan niistä asioista, joita ei koeta kaikkein tärkeimmiksi. Onko tätä liian vaikea ymmärtää?
Mieti ap, miksi sinäkin olet huolissasi vain NAISTEN meikkaamisista, pukeutumisista jne.? Miksi et kauhistele MIESTEN tyyliä, nykymiesten laiskuutta ja kädettömyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri ihmisille eri asiat tuovat sen hyvän mielen.
Itse meikkaan kun menen kouluun tai töihin, mutta kotona ollessa en meikkaa. Minulle meikkaaminen tai tukan laittaminen eivät tuo hyvää mieltä tai lisää itsetuntoa. Laitan kun muka pitää. Tai tuntuu että sitä vaaditaan. Kun on nainen niin pitää laittautua. Siitä ajatuksesta pitäsi kyllä päästä eroon.
Mikähän siinä muuten on ettei meikkaaminen muuta mieltäni paremmaksi? Mieleni voi olla ihan yhtä hyvä meikittä tai ilman. Ei mitään eroa.
Mun mielestä toi on ihan normaalia itsestään huolehtimista enkä ihan oikeesti ymmärrä äitejä, jotka vetoavat siihen ajan niukkuuteen, etteikö olisi muka ehtinyt laittaa hiuksiaan tms. Suurimmalla osalla kun kuitenkin on syynä se, ettei huvita taikka kiinnosta, niin miksi sitä ei voi sitten suoraan sanoa. Vedotaan ajanpuutteeseen tms. muihin perättömiin selityksiin.
Sitten vielä jaksetaan arvostella pinnallisiksi ne äidit, jotka taas haluavat näyttää hyvältä myös "lapsellisina". Eikä se välttämättä ole sitä, että halutaan näyttää muiden silmissä hyvältä. Kyllä mulle ainakin on tärkeetä ja luo hyvää mieltä se, että peilistä katsoo takaisin huoliteltu ja nuorekkaan näköinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On suotavaa ellei peräti vaadittavaa, että nainen "miehen pyydystettyäänkin" huolehtisi edes hiukan ulkonäöstäään. Terveelliseen ruokailuun ainakin pitäisi riittää joka ainoalla aikaa. Tätä mieltä minä olen.
Kunnes yksi päivä en enää kestänyt katsoa itseäni peilistä. Ihoni ei ole varsinaisesti huono, mutta läpikuultava ja ohut kylläkin. Löytyy siis silmien alta näkyviä verisuonia, huonon väriset ja kuivat posket jne. Noh, marssin kalliiseen meikkikauppaan ja myyjä meikkasi minut- en olisi koskaan uskonut miten kauniilta näytin!! Ja mikään huippumalli en ole, en todellakaan, se ero vaan ihossa oli jotain niin järkyttävää että alkoi melkein itkettämään kun tajusin miten kamalalta olen "pokkana" näyttänyt kohta kaksi vuotta...
Ostin sitten laadukkaan meikkivoiteen joka peittää sopivasti ja muita ns. perusmeikkejä. Rahaa paloi mutta jumalauta että oli mieletöntä peilata itseään ja tuntea tyytyväisyyttä omaan ulkonäköönsä!! :D
Ps. Kävin vielä kampaajallakin ja leikkauksen+värjäyksen jälkeen näytän ihan eri ihmiseltä, enemmän "oikealta" itseltäni :). Suosittelen muillekin skeptikoille!!
Suoraan sanottuna en meikkaa lähes koskaan, koska en koe tarvitsevani meikkiä. Ja ehdottomasti kuljen kotona "kotivaatteissa" ja kilot tulivat sen kolmannen lapsen jälkeen. Olen varmaan kauhistuksesi... Mutta toisaalta seksielämä luistaa ja en pelkää mieheni käyvän vieraissa.
Itsestäni huolehtimista minulla on kotona ollessa sosiaaliset suhteet. Se että meikattuna ja nättinä pyörisin kotona, niin tulisin hulluksi. Kotona ollessa tarvitsen seuraa ja meikkausta tärkeämpää voi olla joku puhelu kaverille, perhekerhoreissu, kyläily yms.
Jollekin toiselle itsensä sivistäminen voi olla tärkeätä, päivän uutisten seuraaminen, lukeminen, opiskelu tms. Joku taas voi pitää yhtä tärkeänä pitää se koti niin siistinä kuin sinulle se ulkonäkösi.
Se kenelle joku näistä muista jutuista on tärkeä voi ihmetellä miten jollain ei muka ole aikaa tehdä kun hän itsekin ehtii...
Tuohan on ihan normaalia. Kyllä jokaiselta löytyy se vartti päivässä että voi kammata tukan ja kenties meikata vähän jos on jotain fiinimpää menoa luvassa. Pukemiseen menee ihan saman verran aikaa riippumatta siitä laittaako rumat vai hienot vaatteet. Kyllä minäkin vetosin joskus siihen valvomiseen ja vaativaan vauvaan mutta sehän on ihan bullshittiä. Se vauva ei huuda ja roiku tississä 24/7 koko ajan, tai jos tuo jatkuu kuukausikaupalla niin sitten on jotain pielessä ja kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Yleensä tuohon vedotaan nimenomaan av:lla, eli siis käytetään se vartti ennemmin netissä roikkumiseen kuin tukan kampaamiseen.
kuten esimerkiksi minä. Eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
siis meikin, hiusten lisäksi myös kropasta ja terveydestä. Miehenkin pitää mielestäni harrastaa liikuntaa. Nämä ovat minun vaatimuksiani enkä välitä miten muut tekevät.
Minusta kyllä tuntuu että on enemmän naisia jotka huolhetivat itsestään kuin naisia jotka eivät niin tee.
Lisäksi vielä kerron että paras ystäväni on lapseton sinkku, joka ei liiku kuin matkan kotoa parkkipaikalle eikä meikkaa tms. eli ei se huolittelu ja itsen hoitaminen välttämättä lapsiin liity (paitsi tietty pienten äideillä voi aika olla kortilla). Ne on enemmän arvomaailmajuttuja.
Ja väitän että kaikki miehet eivät perusta meikeistä. Itse tunnen pari tällaista. Niiden perheet viihtyy verkkareissa eikä naiset meikkaa ja miehet ovat kyllä varmasti tyytyväisiä vaimoihinsa.
Minulla ei ollut aikaa tuollaiseen silloin, kun vauva oli pieni. Vauvan ollessa lähempänä puolta vuotta aikaa alkoi taas olla. Meillä miehen ajan vei talonrakennus ja vauva oli erittäin vaativa.