Vaikea äiti-tytär suhde

Minullakin on vaativa äiti. Äidilläni on ollut henkilökohtaisia ongelmia, ja hän on vaatinut niin paljon huomiota, että minusta tuntuu että osa nuoruudestani on mennyt hukkaan (siis sen jälkeenkin kun olen muuttanut pois kotoa), kun en ole voinut keskittyä täysin omaan elämääni. Olen ollut se "järkevä" lapsi, kotipsykologi, kuuntelija, ratkaisija. Äidilläni on vaikeat välit omaan äitiinsä, mutta jostain syystä hän ei näe kuinka paljon hänessä on samaa kuin omassa äidissään. En tiedä uskallanko koskaan hankkia omia lapsia, en halua tulla samanlaiseksi kuin äitini... ja äidinäitini.

Olen käynyt terapeutilla aikuisiällä puhumassa elämästäni ja ajatellut nyt mennä uudelleen.

ap

Perheen maalaisjärjen ääni - ja vuosikausia myös pankki.



Äitini oli aina ongelmissa. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että hän itse kehittää itse itselleen aina kriisin. Kahlaa siis kriisistä kriisiin.



Isosiskoni on omaksunut hänen toimintamallinsa ja tolkuttomat rahankäyttötavat. Pikkusiskoni vetäytyi kuoreensa ja jäi täysin vauvaksi, koska äiti tukahdutti kaiken kasvun ja itsenäistymisen.



Ja äidilläni on aina ollut hirvittävä kontrollintarve. Lukee postit, penkoo kaapit, utelee kaikki asiat.



2

.. ja juuri tuo sisaruksistaan niin kuin sinä. Maalaisjärjen ääni ja muutenkin kaikista tasapainoisin. Hänellä on myös vaikea perhetausta, mutta anoppini on mukava. Ei ilkeä ihminen, niin kuin äitini. Mieheni on siitäkin fiksu, että elää tässä ja nyt, meidän kanssa. Ei märehdi, niin kuin minä. Ja aina tukee ja kuuntelee minua. Ensimmäisenä ajattelee muita, sitten vasta itseään.

ap

Äitini ei ole ollut mitenkään sairas mielenterveydeltään, joten olen saanut kyllä olla lapsena lapsi, mutta jotain niin vaikeaa tämä kanssakäyminen äitini kanssa on, että olen myös ottanut etäisyyttä - josta tietysti läjäpäin syyllistämistä saanut osakseni.



Suurin huoleni ei enää kuitenkaan ole nämä surkeat välit marttyyri-syyllistäjä-äitiini, vaan se miten saan tämän sukupolvien sairaan ketjun katkaistua. Äitini oli esikoistytär, jolla ei ollut välejä omaan äitiinsä aikuisena, joten en ehtinyt tuntea mummiani. Ja taas mummillani(joka oli esikoistytär) ja hänen äidillään oli todella huonot ja riitaisat välit. Vuosia elinkin isomummuni ja äitini välittämässä mielikuvassa, että mummini oli sairas tai vaikea ihminen. Mummi ja isomummi ovat kuolleet ja äitini käyttäytyy kuten mummin puhuttiin käyttäytyneen. Niinpä minulla on vahvistumassa käsitys huonon äiti-tytär-suhteen periytyvyydestä vahvistumassa aivan kuten puhutaan perheväkivallankin periytyvyydestä. Eli opitut tavat ja mallit eivät muutu ilman tietoista kovaa työtä.



Minulla on pieni tytär- esikoiseni. Pelkään aivan valtavasti. että onnistun tuhoamaan suhteeni häneen viimeistään, kun hän itsenäistyy ja osoittaa olevansa omaa eläämäänsä elävä yksilö, joka tarvitsee kunnioitustani ja arvostustani kuin kuka tahansa aikuinen tytär äidiltään. Sellaiseen eivät äidit suvussani ole kyenneet ainakaan neljään sukupolveen.



Kiitos aloituksestasi Ap!

Oon itse turhautunut omaan äitiini niin paljon että hirvittää ajatella toisesta tällä tavalla mutta kuitenkin kerron, kun vanhempani erosivat olin lapsi ja muutin äidin luo kuvittelin meillä olisi kaikki hyvin jopa isäni takia ajattelin nyt varmaa äiti ja isä voivat olla hyvissä väleissä meidän lasten takia, mutta kun eivät olleet isä seurusteli uuden naisen kanssa nykyinen äitipuolen äitini mustamaalasi aika pahasti äitipuoltani ja isääni että niitä pitäisi vihata kun isä "petti" äitiä muka äitipuolen kanssa, ja mä uskoin menin juoneen mukaan tilanne vielä pahentui entistä enemmän äiti haukkui isääni tyhmäksi ja ei tiedä mistään mitään vaa äiti tietää kaikesta kaiken... Meni monta vuotta olin vihainen isälleni ilman mitään syytä ja ihailin äitiäni... Sitten tuli tarokortit esille me yhdessä katsoimme kortteja ja edelleen olin mukana temmattuna ja pässin narussa isoveljeni nauroi mulle kun kerroin kummituksista ja ennustuksista äiti niihin uskoi menin juttuun mukaan isoveljeni sanoi "menkää hoitoon kohta valkotakit ovat ovella ja mua ei kiinnosta" Äitini suuttui ja huusi että asia on näin ja mä olin kahden tulenlinjalla mihin ja kehen uskoisin... Sitten alkoi kaikki asiat pelottamaan psyykkisesti ja mielikuvitukset lenteli yhtä paljon olin stressaantunut ja paha olo äidin lähellä ja menin isälleni kaikki asiat hahmottuvat, mutta ajatukset olivat sekavat... Lopulta meni äidin kanssa välit rikkoutumaan kotona me riideltiin ja äiti haistatteli pitkät paskat mulle kun en tehnyt MUKA kotitöitä ja haistattelin äidille takaa kuka tässä meistä istuu koneella ja homehtuu... Me kävimme välillä hurjia painimatseja ja huusimme päät punaisina toisillemme sitten vielä lisäksi lopetin rahan antamisen äidille ja siitä äiti huusi ja suuttui vielä silloin olin täyttänyt 18 vuotta lähdin äitin luota Isäni luo ja sain viimeinkin välit selvitettyy äitipuoleni ja Isäni kanssa sain niiltä anteeksi ja ymmärsivät miten paljon äitini aiheuttanut mulle hallaa ja traumoja... Nykyään käyn näitä asioita läpi mutta selvyyttä en ole löytänyt miksi juuri minä ja miksi juuri äitini teki noin? Haluan oikean äitihahmon ja olen tavallaan äitipuoltani pitänyt äitinäni koska oma äitini on sairas henkisellä tavalla ja äitini puhuu kauniisti mutta teot näyttänyt aivan muuta...

Olen kiitollinen isovanhemmilleni ja isälleni ovat tukeneet ja auttaneet kun olen eksynyt matkalta ja pahasti... Kiitos hiton äidin! Mun mielestä äiti saa elää omaa elämää miten tahtoo, mutta ei sotke mun päätä kun olen herkkä ja usein mukaansa temmattavan helppo! Mulla on vihainen olo nyt ja koen vääryyttä. Nyt en ole äidin kanssa tekemisissä ja todellakin pysyn kaukana!

Vierailija kirjoitti:

vaikea äiti-suhde, ollut koko elämäni ajan.

Itse olen saanut vertaistukea keskustelupalstalta.

Käy ihmeessä katsomassa

www.narsistienuhrientuki.info olisiko siellä

sinulle mielenkiintoista tietoa.

Narsistien uhrien tuki -sivustoa kannattaisi monenkin joskus lukaista, niin yleinen pään vika narsismi nykyään on, tuhonnut monta suhdetta, suoraan kumppanin toimesta tai kolmas osapuoli on manipuloinut. näillä on tapana omistaa uhrinsa,eristää se muista täysin.