Olenko ainoa, lasten harrastukset..

Meidän perheelle kaikista parhaita viikonloppuja ovat juuri ne, kun ei tarvitse mennä mihinkään eikä tehdä mitään. Pelkkää rentoa yhdessäoloa, ulkoilua jne. Jos molemmat päivät pitää käyttää lasten kuskaamiseen niin siinä on kyllä rentoutuminen kaukana...

Kävimme sukulaisilla kylässä ja heidän 5-v pojalla on harrastuksia 4 päivänä viikossa. Vanhemmat valitti ettei viikonloppuisin pääse minnekään, kun lapsen harrastukset sitoo niin. Eiköhän ton ikäinen kaipaa enemmän vapaata leikkiä ja perheen kanssa viettettyä aikaa?

ymmärrän jos lapsi väsyy harrastuksiinsa, mutta se että vanhempien pitäisi päästä jonnekin varsinkin jos ovat töissä niin viikonloput voisi pyhittää lapsillee vaikkapa kuskailemalla harrastuksiin.

kun joku proffa kritisoi suomalaisia urheiluseuroja kun niissä ei voi HARRASTAA liikuntaa vaan aina pitää veren maku suussa treenata parhaaksi ..... ja siksi suurin osa lapsista lopettaakin. Minun lapsi joutui uinnin kilpavalmennettavien ryhmään ja harkat 7 kertaa viikossa. Hän haluasi vain HARRASTAA uintia mutta se ei enää ole mahdollista. 14 vuotias ei halua 8 vuotiaiden ryhmään, jossa harjoittelu on enemmän harrastelijamaista. Nyt hän käy 2-3 kertaa viikossa ja maksaa kilparyhmän valmennusmaksut ihan turhasta paska homma suomessa

sinne pyritään. Halukkaita on aina huomattavasti enemmän kuin paikkoja. Jos ei jaksa tai halua harjoitella miksi vie paikan joltakin sitä haluavalta. Kyllä harkka määrät ja se, että ne ennemminkin lisääntyvät on ihan kaikkien sinne hakevien tiedossa. Kyllä liikuntaa voi myös harrastaa ryhmiä löytyy takuulla kaikenikäisille.

Ja kun kävin isompana ratsastamassa oli sinne mentävä itse esim. pyörällä tai kävellen. Itse te itsenne ajatte loppuun kun hyysäätte ja opetatte siihen että aina joku tuo ja vie...

vielä harrasta mitään. Iltaisin päiväkotipäiien jälkeen tehdään yhdessä jotain, useimmiten haluavat leikkiä keskenään kotona. Nuorempi on nyt alkanut esittää toiveita jalkapallon tai jääkiekon pelaamisesta, kai se rumba on jossain muodossa aloitettava ensi syksynä. Mutta harjoitusten on oltava julkisilla saavutettavissa, koska minulla ei ole ajokorttia ja mies tekee vuorotyötä. Tällöin poika pääsee sitten myös kouluikäisenä kulkemaan itsekin mahdollisiin harjoituksiinsa. En aio vuosi tolkulla käyttää iltojani kuskaamiseen.

Sitä pelikamojen määrää ei pieni lapsi raahaa mitenkään jäähallille, vaatii kuskaamista.

Varoituksen sana myös että jääkiekossa ja jalkapallossa vanhemmat joutuvat töihin siinä vaiheessa kun lapsi osallistuu turnauksiin. Vanhemmat toimivat huoltajina, keräävät rahaa erilaisilla myyntiartikkeleilla ja ovat töissä omissa turnauksissa, leipovat puffettiin ja tekevät yhtä sun toista että harrastusmaksut pysyvät kohtuullisena ja lapset pääsevät harrastamaan.

Myöskään matseihin ja turnauksiin toisiin kaupunkeihin lapsi ei yleensä pääse itsekseen. Tietyn ikäisten kohdalla odotetaan että vanhempi on mukana. Tosin voi yrittää tietenkin sopia seurakaverin vanhemman kanssa että ottaa teidänkin lapsen.

Eli jossei todella vaan ole harrasteporukassa, niin jalkapallo ja jääkiekko vaativat varmastikin vanhemmankin osallistumista harrastukseen.

Jos vanhempi haluaa että lapsi kulkee aina itsekseen ja vanhemman ei tarvitse osallistua, niin lajivalinta kannattaisi olla jotain muuta...

Musiikissa sama juttu. Pianon soitteleminen ei käy. pitää olla teoriatunnit, sivuaineena toinen soitin ja kaksi soittotuntia viikossa.

Seuraus: pianon/tms soitto lopetetaan kokonaan n 16-17 vuotiaana. Eikä aikuiset harrrasta mitään, koska "toiselle elämälle " ei ole aikaa.



5 v tyttöni oli baletijumpassa. No sit syksyllä olis ollu 2 kertaa viikossa. kysyin muilta vanhemmilta, riittäiskö heidänkin lapselle 1 kerta viikko. LÄhes kaikille riitti. Seura ei välittänyt siitä, vaan ryhmä jatkoi 2 krt viikko.



Elämämn pitäisi olla monipulisita.

20 niin oikeassa.



Meillä 11v poika joka rakastaa lätkää ja on hyväkin siinä mutta harrastusmäärät on niin karseita että meiltä vanhemmilta loppuu ihan kohta huumori.



Poika ite rakastaa siis lajia ja lähtee erittäin mielellään harkkoihin



Harkat on tätä nykyä 5-6krt viikossa kerrallaan 2-3tuntia ja lisäksi pelit, noin kerran viikossa, usein vielä jossain ulkopaikkakunnalla.



Itse rakastan sinänsä olla harkoissa ja peleissä etenkin mukana ja tykkään että pojalla mieluisa harrastu jossa on vielä hyväkin MUTTA ei meille jää yhtään vapaa-aikaa!! Perheessä 4 lasta joten sanomattakin selvä minkä ehdoilla arki menee...



Ja tosiaan itse lapsi ei voi harkkoihin mennä koska lätkäkassia en minäkään jaksa kantaa, saati lapsi ite, ja toisekseen meillä ei mene bussi lähimainkaan sinne päin missä jäähalli on..

OU-73:lla on ensin harrastusryhmä, jossa kaikki aloittelijoita. Siis todella aloittelijoita 7-8 vuotiaita. Sitten siirrytään kilpauintiryhmiin noin 13 vuotiaaksi saakka, viimeisenä vuotena harkat 5-6 kertaa viikossa. Kun täyttää 14 v joutuu valmennusryhmään jolla on todella harkat 7 kertaa viiikossa.



Luuletko sinä että 5 vuotta uintia harrastanut haluaisi mennä 8 vuotiaiden kanssa harrastusryhmään ??? ainoa vaihtoehto on olla OMANIKÄISTENSÄ kanssa valmennusryhmässä. JOS haluaa harrastaa uintia



Ota selvää ennenkuin kommentoit

OU-73:lla on ensin harrastusryhmä, jossa kaikki aloittelijoita. Siis todella aloittelijoita 7-8 vuotiaita. Sitten siirrytään kilpauintiryhmiin noin 13 vuotiaaksi saakka, viimeisenä vuotena harkat 5-6 kertaa viikossa. Kun täyttää 14 v joutuu valmennusryhmään jolla on todella harkat 7 kertaa viiikossa. Luuletko sinä että 5 vuotta uintia harrastanut haluaisi mennä 8 vuotiaiden kanssa harrastusryhmään ??? ainoa vaihtoehto on olla OMANIKÄISTENSÄ kanssa valmennusryhmässä. JOS haluaa harrastaa uintia Ota selvää ennenkuin kommentoit

7 vuotiaalla lätkää noin 5 kertaa viikossa. Jalkapalloa 2 kertaa 6 vuotiaalla lätkää 3 kertaa futista 1 kerta 2 vuotiasta pyritään viemään vähintään kerran viikossa uimaan. Ei siinä vapaata jää

Olen lapsista vanhin ja kumpikin pikkuveljeni pelasi jalkapalloa, toinen aloitti 6-vuotiaana ja toinen 4-vuotiaana. Samana vuonna siis. Sen jälkeen vanhempieni lähes kaikki vapaa-aika meni veljiä kuskatessa, harkkoja katsoessa, erilaisissa talkoissa, pelireissuilla ym. Isäni jopa valmensi 6 vuotta nuoremman veljeni joukkuetta. 10 vuotta meni mun lapsuudesta ja nuoruudesta niin, että kaikki reissut piti miettiä sotkeeko ne jotenkin poikien jalkapallon peluuta. Olin paljon yksinkin kotona nuorena, kun oli pelireissuja ja turnauksia.



Olen vähän kateellinen veljilleni siitä, kuinka paljon he saivat viettää aikaa vanhempien kanssa. Toisaalta olen myös katkera vanhemmilleni, kun he eivät huomioineet minua aina läheskään niin paljoa. Sain minäkin harrastaa sitä mitä halusin ja minua tuettiin. Sain kyllä paljon hyvittelyä sitten tavaran muodossa, mutta eihän se ole sama asia. Isänikin jo katuu noita vuosia, katuu sitä, ettei osannut sanoa ei, kun pyydettiin valmentajaksi. Sanoo, että vähempikin panostus olisi varmasti riittänyt.



Toivon, että osaan itse tasapainotella tulevaisuudessa, jos lapseni haluavat harrastaa jotain, joka vie noin paljon aikaa. Että osaan ottaa huomioon kummankin lapsen tarpeet tasapuolisesti. Sen näkee sitten.

Olen lapsista vanhin ja kumpikin pikkuveljeni pelasi jalkapalloa, toinen aloitti 6-vuotiaana ja toinen 4-vuotiaana. Samana vuonna siis. Sen jälkeen vanhempieni lähes kaikki vapaa-aika meni veljiä kuskatessa, harkkoja katsoessa, erilaisissa talkoissa, pelireissuilla ym. Isäni jopa valmensi 6 vuotta nuoremman veljeni joukkuetta. 10 vuotta meni mun lapsuudesta ja nuoruudesta niin, että kaikki reissut piti miettiä sotkeeko ne jotenkin poikien jalkapallon peluuta. Olin paljon yksinkin kotona nuorena, kun oli pelireissuja ja turnauksia. Olen vähän kateellinen veljilleni siitä, kuinka paljon he saivat viettää aikaa vanhempien kanssa. Toisaalta olen myös katkera vanhemmilleni, kun he eivät huomioineet minua aina läheskään niin paljoa. Sain minäkin harrastaa sitä mitä halusin ja minua tuettiin. Sain kyllä paljon hyvittelyä sitten tavaran muodossa, mutta eihän se ole sama asia. Isänikin jo katuu noita vuosia, katuu sitä, ettei osannut sanoa ei, kun pyydettiin valmentajaksi. Sanoo, että vähempikin panostus olisi varmasti riittänyt. Toivon, että osaan itse tasapainotella tulevaisuudessa, jos lapseni haluavat harrastaa jotain, joka vie noin paljon aikaa. Että osaan ottaa huomioon kummankin lapsen tarpeet tasapuolisesti. Sen näkee sitten.

Meillä yritetty vähän loiventaa, niin että joku lomareissu on tärkeämpi kuin pelit/kisat. Lisäksi koko perheen ei aina tarvitse raahautua, toinen vanhempi voi mennä sen lapsen kanssa kellä pelit/kisat ja toinen olla toisten lasten kanssa kotona tai puuhata jotain muuta kivaa.

Lisäksi kun lajeja on 3 eri, niin osaa jo sanoa ei, sillä kaikkeen ei repeydy. Ei tule vanhempien panostettua täysillä mihinkään lajiin. Monesti tuntuu että ne vanhemmat voivat hurahtaa pahemmin johonkin lajiin kuin lapsensa.