Mies on varma ettei halua enempää lapsia minun kanssa mutta ei halua sterilisointiin

ja vielä sen verran pahemmalla tavalla, että haluaa säilyttää mahdollisuuden johonkin järkevään elämään(!) Lisäksi rupesi vetoamaan vielä johonkin orgasmikipuihin ja kohonneeseen syöpäriskiin, joita miehen sterilisaatio kuulemma aiheuttaa...



Että juu, minun täytyy sitten mennä, vaikka jono on ilmeisesti vuosia. Taidanpa olla antamatta sen ajan. (Lapsia meillä 4)

En tietenkään vaadi miestäni sterilisaatioon eikä sitä missään nimessä saakaan tehdä jos ei ole aivan varma. Ymmärrän myös että voi myös olla että minä jätän hänet tai kuolen. Mutta silti on jotenkin kurja olo kun mies tuntuu noin kevyen oloisesti asiaa pohtivan ja sanoi sen jotenkin töksäyttäen. Jotenkin vaan vaivaa se että eikö nykyiset lapset sitten hänelle riitä? En minä haluaisi heille sisko-tai velipuoliakaan, heillä on niin hyvä nyt. Tietty jos mies aikoisi isäksi vielä 30 vuoden päästä niin lapsillamme olisi varmasti jo omiakin lapsia... Sitten vielä kuolemantapuksessa sekin että minuthan perii mieheni mutta sitten kun mieheni kuolee niin ne minunkin rahat menisi jakoon näille uusille lapsille joita en koskaan edes olisi nähnyt. Kai minä nyt voin toivoa että omat lapset perisivät minut? Pitääköhän tässä lähteä nyt testamenttiakin laatimaan :(.

ap

ja eikös sekin ole mahdollista että ne rahat menee sille uudelle vaimollekin omien lapsien sijasta tai ainakin osin? Uudelle vaimolle ja uusille lapsille en halua omia säästöjäni antaa yhtään, kuulostaa se sitten itsekkäältä tai ei.

ap

Haluaisit siis varmistaa että mahdollisen oman kuolemasi jälkeenkään mies ei saisi enää perustaa perhettä ja saada lisää lapsia? Aika kamalaa :( Sitäpaitsi jos kuolisit, miehesi perisi puolet ja lapsesi puolet.

En tietenkään vaadi miestäni sterilisaatioon eikä sitä missään nimessä saakaan tehdä jos ei ole aivan varma. Ymmärrän myös että voi myös olla että minä jätän hänet tai kuolen. Mutta silti on jotenkin kurja olo kun mies tuntuu noin kevyen oloisesti asiaa pohtivan ja sanoi sen jotenkin töksäyttäen. Jotenkin vaan vaivaa se että eikö nykyiset lapset sitten hänelle riitä? En minä haluaisi heille sisko-tai velipuoliakaan, heillä on niin hyvä nyt. Tietty jos mies aikoisi isäksi vielä 30 vuoden päästä niin lapsillamme olisi varmasti jo omiakin lapsia... Sitten vielä kuolemantapuksessa sekin että minuthan perii mieheni mutta sitten kun mieheni kuolee niin ne minunkin rahat menisi jakoon näille uusille lapsille joita en koskaan edes olisi nähnyt. Kai minä nyt voin toivoa että omat lapset perisivät minut? Pitääköhän tässä lähteä nyt testamenttiakin laatimaan :(. ap

kerran et miestäsi saa sterilisaatioon :/



Kaikenlaisia sitä...

Jos noin pitkälle ajattelee niin eikö osa rahoista voi mennä aikoinaan uuden vaimon kuoltua jopa uuden vaimon edellisen liiton lapsille jotka eivät ole sukua sinulle eikä miehellesikään? Pitää alkaa ottaa selvää miten toi kuvio itseasiassa menee?

Tietenkin toivon että mies eläisi onnellisesti oman loppuelämänsä tavalla tai toisella, mutta eikö ole aika itsestään selvää että minä haluaisin oman perintöni omille lapsilleni. Tietenkin he menisivät minulla niiden lasten edelle jotka mieheni saisi myöhemmin jonkun toisen kanssa. Minä olen esim. perinyt kesähuvilan ja tuntuisi vähän kummalta että miehen tulevat lapset ja uusi vaimo voisivat joskus omistaa perinnön kautta omien lasteni kanssa osan minun edesmenneiden vanhempien rakentamasta kesähuvilasta. Ja mitä jos he haluavat myydä osuutensa eikä lapsillani olisi varaa sitä maksaa ja menettävät sen? Eikö se kenestäkään muusta tuntuisi omituiselta?

30 olisi siis ap.

Ja jos mieheni haluaa ajatella 30 vuotta eteenpäin, niin eikö minunkin pitäisi? Ei se ehkä olekaan niin typerä ajatus kuin aluksi mietti. Mitä tahansa voi tosiaan tapahtua. Ja kyllä mieheni muuten varmasti pärjää omallakin omaisuudellaan joten ei sen uuden perheen perustaminen siitä voi jäädä kiinni että minä haluan varmistaa että omaisuuteni menee suoraan omille lapsilleni.

ap

Minä olen kuulemma oman osani tehnyt (kun olen synnyttänyt meidän lapset), joten hänen vuoronsa on nyt tehdä jotain perhesuunnittelun eteen. Niin mies hankki steriloinnin, eikä todellakaan vaikuta miehisyyteen mitenkään!

ei tuollaisia puhuta. Luultavasti pelkää toimenpidettä. Sanoisi sen suoraan.



Meillä mies olis kolmannen jälkeen halunnut strilisaatioon. Oli tuolloin 30v. Sanoin, et jos me erotaan ja tapaat uuden ja haluat lapsia. Sanoi, et ei me erota ja jos erottaiskin, niin ei muiden kans halua lapsia. Ja sanoi et ei halua lisää lapsia.

Mä en "antanut" lupaa mennä, eli sanoin, että en haluaisi, että menee. Ei mennyt



Nyt 10v jälkeen iltatähteä yritetään ja mies vielä haluaa, et tulis sit 2 lisää

Ei mies varmastikaan tarkoita sitä etteikö uskoisi suhteen kestävyyteen tai olisi jotenkin aikeissa tehdä lapsia joskus vanhuuden korvilla.



Mies on realisti. Olen samanlainen. Aina voi olla mahdollisuus, että jostain syystä haluaa lisää lapsia ehkäpä toisen puolison kanssa.

Ohi aiheesta, mutta musta sterilisaation saamiseen pitäisi nostaa ikärajaa. Aikaisintaan sen saisi tehdä 35-vuotiaana ellei sitten ole muita painavia esim. terveydellisiä syitä. Kyllä 30-vuotias on liian nuori ennustamaan tulevaa.

Ikää 44 ja kaksi lasta edellisestä liitosta + kaksi yhteistä. Eiköhän yhden miehen urakka ole siinä ja ikäkin alkaa tulla vastaan, joten tämä on hänen oma päätöksensä. Mulle ei olisi ongelma käyttää hormonaalista ehkäisyä ja lapsemme ovat todella toivottuja, joten siitä ei ole kyse. Mies vaan haluaa nyt saada tämän asian lopulliseen päätökseen.

tulevaisuuteen varautuminen, vaan pupu on ap:n (ja muiden) miehen pöksyissä. Luulevat että vasektomia tekee niistä jotain seksikyvyttömiä ruunia. Ja sekös miestä hirvittää että kyvyt menisivät! Eivät vain kehtaa tunnustaa että pelkäävät kuollakseen. Parempi verhota pelko tuollaiseen heittoon kuin suoraan tunnustaa. Eihän miehet mitään pelkää. Paitsi salaa sukukalleuksiensa puolesta.



Sitten se perintöasia. Hauska yhteysa kyllä.

Ei aviomies peri vaimoa jos vaimolla on lapsia. Omaisuus ositetaan ja vaimon on osuus menee lapsille. Jos ei ole lapsia, niin sitten puolisolle. Näin on aina jollei testamentilla ole muuta määrätty.

Eikö ole niin että jos lapset ovat alaikäisiä niin kaikki rahat menevät isän hoitoon? Tietenkin oletuksena että lapset saavat ne joskus itselleen, tosin voivathan ne rahoja käyttääkin vaikka matkusteluun tms. Ja kai osituksessa isä voi ottaa vaikka sitten sen vaimon perintöhuvilan joka sitten jatkossa voi mennä näille uusille lapsille?

että lapsiluku on tässä. Pillereiden kanssa en voi pelata terveyssyistä, päädyimme sterillisaatioon: mietimme kummalle tehdään, päätös oli lopulta äärettömän helppo > minulle tehtiin sektion yhteydessä, onneksi oli paperit valmiiksi tehtynä...

Minunkin korvaa kuulostaa siltä, että suunnittelee nuoren vaimon hankkimista sitten vanhana. Tosin mies ei varmaan niin tarkoittanut ja ihmettelee miksi se vaimo taas pikkuasioista loukkaantuu...



Mun mies ei halua enää lapsia, mutta ei suostu vasektomiaan. Joku miehisyydenmenetysjuttu siinä kuulemma on taustalla.