Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miten saatte 1 vuotiaan yöunille?
15.02.2010 |
Miten nukutatte 1 vuotiaan? Meillä ei suostu nukkumaan. Imetän sängyssä, ei nukahda siihen. Sylissä keinuttaminenkaan ei a uta. Valvoo puolille öin ja meillä on herätys kahdeksan aikaa. Nukkuu yhdet tunnin-kahden päiväunet.
Iltaisin vain höpöttää ja touhuaa. Ei halua mennä nukkumaan. Tekee sen mulle kiusallaan, ettei nuku vaikka yritän nukuttaa.
Kommentit (37)
Helppoa joo. Tämän lapsen kohdalla onkin. Esikoisen kanssa ei ollut ihan näin helppoa.
Ei ole minun taidoistani kiinni. Lapsi nyt vain tuollainen ihana. Helppo.
Vastapainoksi voin kertoa, että helppo lapsi - vaikea mies ) :
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
kovin pikäjänteisesti et le tainnut KAIKKEA maan ja taivaan väliltä, jos muksusi on vasta 2,5v :) Eihän mikään keino toimi yhdessä ai kahdessa illassa! Ja kivastipa sanot, että kaikkea kannattaa kokeilla, mutta silti pitäisi jättää kaikkitietävien kommentit (=vinkit) huomiotta. Hohhoijjaa. t. se joka ei ole koskaan nukuttanut yhtän lapsistaan ja nukkuvat 12h yöunia. taidan olla onnekas, kun mietin että sinun lapsesi nukkuu VUOROKAUDESSA van 8-9h! Se on kyllä todella vähän!
[/quote]
Kuule, sinä jo itse kerrot viestissäsi vastauksen siihen, miksi teillä nukumaanmeno ja nukkuminen ohn helppoa. Lapsesi on hyväuninen. Se EI OLE sinun saavutuksesi tai ansiosi. Olet todellä hyväonninen, kuten arveletkin.
Miten voit tulla tänne muita neuvomaan, kun sinulla ei ole MINKÄÄNLAISTA käsitystä vähäunisista/uniongelmaisista lapsista?
t. yhden huonounisen (ja yhden hyväunisen) äiti
eli ne, joilla ei ole kokemusta vähäunisista lapsista ja nukahtamisongelmista tulee kertomaan, kuinka sellaisia ongelmia ei oikeasti ole olemassakaan, jos äiti ei niitä aiheuta.
...ja vissiin ongelmia vuorovaikutuksessa ja väkivaltaa ja ties mitä, huoh.
Kun ei halua nukkua, ei nuku. Pärjää vuorokauden 9 tunnin unilla halutessaan. Kovapäinen poika.
Nukkuu vieressä. Unilaulun jälkeen kainaloon, maitopullo suuhun ja siihen nukahtaa, jos on riittävän väsynyt. Välillä mellastaa sängyssä vielä tunnin, yrittää karkailla yms. Tiedän, kun maito kelpaa, nukkumatti on tuloillaan.
Tällä hetkellä kerään voimia, että siirrän omaan sänkyyn, kun puolentoista kuukauden kuluttua täyttää yksi.
Nyt jos on laitettu omaan sänkyyn, leikkii hetken, heittelee tavaroita, sitten seisoo ja huutaa niin kauan kädet ojossa (esim. 45 minuuttia), että pääsee viereen.
Jos yritän laittaa makuulle, nousee heti. Jos silittelen, suuttuu vaan entistä enemmän.
Ei ole siis omassa sängyssään aikeissaankaan rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole tähän ketjuun vastannut, mutta aika erikoiseksi on keskustelu mennyt.
Hyväunisten tai niiden jotka ovat omalla toiminnallaan onnistuneet opettamaan lapsensa nukahtamaan helposti ja itse, ohjeita mollataan ja huonouniset kiillottavat omaa marttyyrin kehäänsä.
Eikös ap halunnut vinkkejä / kokemuksia muiden tavasta nukuttaa lasta? Selvittää miten muiden pienet nukkuvat?
Itse uskon, että hyväunisenkin voi opettaa huonoille tavoille ja sitten myös ne huonouniset hyvillä tavoille.
Miksi ihmeessä täällä huudetaan, että "älä sä tule tänne selittämään kun sun lapses nukkuu, sulla ei oo mitään käsitystä huonounisista ja mitä niiden kanssa eläminen on! Hyväunisuus ei ole sinun ansioita!" Aivan älytöntä tuollainen, eikös kannattaisi ennemmin miettiä mitä nämä hyväunisten äidit tekevät / jättävät tekemättä, VAIKKA hyväunisuus ei olisikaan äidin ansiota.
Itselläni 4 lasta, joista 1 selvästi hyväuninen ja ollut aina helppo laittaa nukkumaan. Muut sitten jotain ihan muuta.
..joka imettää lähes 1-vuotiaansa ja heijaa uneen sylissä. Sitten hän siirtää lapsen pinnikseen.
Aivan kaikissa unioppaissa yms joihin olen törmännyt on korostettu sitä, että lapsen tulisi nukahtaa samassa paikassa jossa hän herää yöllä. Ei ole minusta mitenkään kovin suuri ihme, että syliin nukutettu lapsi ei nukahda pinnikseen helposti yölläkään, jolloin äiti kävelee ympäri kotia lapsi sylissään kunnes tämä nukahtaa.
Olen kysynyt häneltä miksi hän ei laita lasta imetyksen jälkeen nukahtamaan yksikseen pinnikseen. Vastaus on: lapsi itkee.
Totta hemmetissä lapsi itkee, jos hän on 11kk ajan tottunut nukahtamaan sylissä. Olen ihan varma, että hän oppisi nukahtamaan itsekseen, jos hänet vaan totuttaisi siihen.
Ko. perheen 7v esikoinen oli pienenä aivan samanlainen eikä hän vieläkään halua nukkua omassa huoneessaan vaan vanhempien välissä. Hän ei myöskään nukahda ilman, että äiti on vieressä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, sinä jo itse kerrot viestissäsi vastauksen siihen, miksi teillä nukumaanmeno ja nukkuminen ohn helppoa. Lapsesi on hyväuninen. Se EI OLE sinun saavutuksesi tai ansiosi. Olet todellä hyväonninen, kuten arveletkin.Miten voit tulla tänne muita neuvomaan, kun sinulla ei ole MINKÄÄNLAISTA käsitystä vähäunisista/uniongelmaisista lapsista?
t. yhden huonounisen (ja yhden hyväunisen) äiti
Tosiasia kuitenkin on se, että univaikeudet ovat merkki perheen ongelmista. Voidaan siis päätellä, että hyvin nukkuvissa perheissä ei ongelmia ole tai ne käsitellään rakentavalla tavalla.
Anteeksi nyt vain, mutta näiden uniongelmaisten lasten äitien viesteistä huokuu sellainen kireys ja hermostuneisuus, etten yhtään ihmettele, ettei lapsi nuku.
ei lapset kiusallaan tee
Meillä väännetään vaikka 10 tortut kiusallaan, revitään kaikki petivaatteet, lakanat, peitot ym irti ja viskotaan sängystä alas...
Meillä aina yöunillemeno ihan ok, mutta jos sulla joku pväunivinkki on, meillä ei ruveta päikkäreille.
Kokeiles ihan luoda struktuuri iltaan: Iltapesut, iltapala, hampipesut, imetä sohvalla istualtas ja sitten unilelun/rätin kanssa sänkyyn. Peittelet ja sanot napakasti hyvää yötä, aika mennä nukkumaan. Ja tätä toistat aina niin kauan kun tarve, pitäs parissa vkossa alkaa toimimaan. Eli vauvahan huutaa, mutta käyt hyssyttelemässä vaikka 5min välein, kippaat selälleen sänkyyn: Aika mennä nukkumaan, hyvää yötä, peitto päälle ja unilelu/rätti kainaloon.
Pariksi viikoksi toivon sulle hyviä hermoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni kanssa pidimme viikon, jonka aikana kokoperhe meni tasan tarkkaan samaan aikaan nukkumaan (viimeistään klo. 21). Mieheni oli aamuvuorossa sillä viikolla ja satuimme olemaan kaikki jotenkin väsyneitä ssillä viikolla.
Poikamme ei ennen tätä suostunut nukahtamaan omaan sänkyynsä, aina piti olla vanhempien sängyssä ja pitää lasta väkisin aloillaan ettei pääse karkaamaan. (yritin kaikenlaista, lukemista, laulamista yms..)
Sen viikon jälkeen homma on nyt toiminut niin, että iltatoimien jälkeen otetaan kaksi tuttia (tahtoo pitää toista kädessään ja haistella), laitetaan tuutulaulu unilelusta soimaan, nostan pojan meidän sänkyyn, sanon hyvät yöt, menen huoneesta pois ja laitan oven kiinni. Makuuhuone on siis kokoajan ilman valaistusta!
Sillä viikolla kun kaikki menimme samaan aikaan nukkumaan, oli muutama ensimmäistä päivää pojalle vähän "outoja," meni tuntikin ennenkuin nukahti, kun sitten riemastui huomatessaan että molemmat vanhemmat köllöttelevät samassa vuoteessa hänen kanssaan ja vielä "pysyvästi"..!
Poikamme on tällä hetkellä 1,4 vuotta vanha ja muutama kuukausi sitten kirjoittelin itse tänne palstalle ja kyselin apuja kuinka saan lapsen nukkumaan ilman ainasta nukutustaistelua!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, meillä on ainakin poika iloinen ja sosiaalinen.. Ajattelen sen niin, että kun poika on huomannut aina että vanhemmat lähtevät vielä "jatkaan iltaa" niin hänellä on ollut niin kova halu olla kaikessa mukana mitä kotona tapahtuu eikä ole "halunnut jäädä mistään paitsi.."
Muistan kun joskus poika oli vielä kahdeltatoista hereillä ja nuokkui sylissäni katsoen telkkaria, väsymys painoi niin että silmät lumpsuivat väkisin kiinni, mutta ei vaan raaskinnut luovuttaa ja pakko oli olla niin kauan hereillä kun muutkin....
sitten kymmenen vuoden päästä selviää, että lapsella on jokin neurologinen asiaa selventävä syy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni kyllä ihan ohi mikä pointti oli.
mieheni kanssa pidimme viikon, jonka aikana kokoperhe meni tasan tarkkaan samaan aikaan nukkumaan (viimeistään klo. 21). Mieheni oli aamuvuorossa sillä viikolla ja satuimme olemaan kaikki jotenkin väsyneitä ssillä viikolla.
Poikamme ei ennen tätä suostunut nukahtamaan omaan sänkyynsä, aina piti olla vanhempien sängyssä ja pitää lasta väkisin aloillaan ettei pääse karkaamaan. (yritin kaikenlaista, lukemista, laulamista yms..)
Sen viikon jälkeen homma on nyt toiminut niin, että iltatoimien jälkeen otetaan kaksi tuttia (tahtoo pitää toista kädessään ja haistella), laitetaan tuutulaulu unilelusta soimaan, nostan pojan meidän sänkyyn, sanon hyvät yöt, menen huoneesta pois ja laitan oven kiinni. Makuuhuone on siis kokoajan ilman valaistusta!
Sillä viikolla kun kaikki menimme samaan aikaan nukkumaan, oli muutama ensimmäistä päivää pojalle vähän "outoja," meni tuntikin ennenkuin nukahti, kun sitten riemastui huomatessaan että molemmat vanhemmat köllöttelevät samassa vuoteessa hänen kanssaan ja vielä "pysyvästi"..!Poikamme on tällä hetkellä 1,4 vuotta vanha ja muutama kuukausi sitten kirjoittelin itse tänne palstalle ja kyselin apuja kuinka saan lapsen nukkumaan ilman ainasta nukutustaistelua!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, meillä on ainakin poika iloinen ja sosiaalinen.. Ajattelen sen niin, että kun poika on huomannut aina että vanhemmat lähtevät vielä "jatkaan iltaa" niin hänellä on ollut niin kova halu olla kaikessa mukana mitä kotona tapahtuu eikä ole "halunnut jäädä mistään paitsi.."
Muistan kun joskus poika oli vielä kahdeltatoista hereillä ja nuokkui sylissäni katsoen telkkaria, väsymys painoi niin että silmät lumpsuivat väkisin kiinni, mutta ei vaan raaskinnut luovuttaa ja pakko oli olla niin kauan hereillä kun muutkin....
Tyttö on kohta 1v. Laitan sänkyyn klo 20-21, vähän siitä riippuen miten on päikkäreitä nukkunut. Sinne jää touhuamaan pehmojensa kanssa, joskus itkee vähän, yleensä ei. Tänään laitoin vasta 21.15 kun nukkui pitkät päikkärit.
Olen huomannut että tällä tytöllä ei toimi "joka päivä samalla kellonlyömällä punkkaan", vaan aina vähän joustetaan, kuitenkin max tunti. Yleensä vain jotain 15 min kyse. Orjallista nukkumaanmenoaikaa ei ole.
Ei ole koskaan nukutettu...
Esikoisen nukuttaminen alkoi muuten vasta kun tämä täytti 2v6kk! Kauhulla odotan mitähän tämän pienemmän kanssa.
Ehdin kyllä jo luulla, että mulla on lapsi, jota ei tarvii nukuttaa. Olin sitten väärässä. Kohta selviää onko niitä kaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole tähän ketjuun vastannut, mutta aika erikoiseksi on keskustelu mennyt. Hyväunisten tai niiden jotka ovat omalla toiminnallaan onnistuneet opettamaan lapsensa nukahtamaan helposti ja itse, ohjeita mollataan ja huonouniset kiillottavat omaa marttyyrin kehäänsä. Eikös ap halunnut vinkkejä / kokemuksia muiden tavasta nukuttaa lasta? Selvittää miten muiden pienet nukkuvat? Itse uskon, että hyväunisenkin voi opettaa huonoille tavoille ja sitten myös ne huonouniset hyvillä tavoille. Miksi ihmeessä täällä huudetaan, että "älä sä tule tänne selittämään kun sun lapses nukkuu, sulla ei oo mitään käsitystä huonounisista ja mitä niiden kanssa eläminen on! Hyväunisuus ei ole sinun ansioita!" Aivan älytöntä tuollainen, eikös kannattaisi ennemmin miettiä mitä nämä hyväunisten äidit tekevät / jättävät tekemättä, VAIKKA hyväunisuus ei olisikaan äidin ansiota. Itselläni 4 lasta, joista 1 selvästi hyväuninen ja ollut aina helppo laittaa nukkumaan. Muut sitten jotain ihan muuta.
kyllä tuossa ketjun alkupään monessa viestissä nimenomaan väitetään, että ne ongelmat ovat vain vanhemmissa. Ainakin kolmessa viestissä sanotaan, että kun lopettaa vain sen aktiivisen nukuttamisen, niin kaikki sujuu kuin itsestään. Näiden kommenttien laukojat eivät mitenkään voi ymmärtää, että tuo saattaa olla jo kokeiltu ja esim meillä myös 2-vuotiaan kanssa ei ole paljon muuta kokeiltukaan, mutta eipäs menekään niin.
Tosiasia kuitenkin on se, että univaikeudet ovat merkki perheen ongelmista. Voidaan siis päätellä, että hyvin nukkuvissa perheissä ei ongelmia ole tai ne käsitellään rakentavalla tavalla.
Anteeksi nyt vain, mutta näiden uniongelmaisten lasten äitien viesteistä huokuu sellainen kireys ja hermostuneisuus, etten yhtään ihmettele, ettei lapsi nuku.
Nimittäin se, ovatko perheongelmat ainut syy lasten univaikeuksiin. Jos ovat niin millä perusteilla, jos ei, niin päätelmä on väärä.
Toki niin hyvä- kuin huonounisuuskin SAATTAA olla vanhempien ansiota, mutta vain siinä mielessä miten hyvin voi myötäillä lapsen luontaista unentarvetta,- rytmiä ja lapselle sopivimpia olosuhteita nukahtamiseen. Siis uneen vaikuttaa perheharmonia JA vanhempien hoito. Kun poissuljetaan tämä tekijät niin jäljelle jää kuitenkin vielä itse lapsen luontaiset ominaisuudet ja sairaudet jotka voisivat pitää hereillä. Näihin puuttumiseen taas ei pelkkä perheidylli riitä.
päiväunien vaikutusta!
Meillä on 2v ja 3½v lapset, joilla ei ole uniongelmia yleensä olleet-poikkeuksina päivät jolloin syystä tai toisesta on päiväunet jääneet vähiin! Eli siis huonot päiväunet --> huonot yöunet.
Meillä 2½vn nukkumisrytmiä:
8 maissa aamulla ylös
12:30-14:30 päiväunet (ei nuku sisällä vieläkään)
klo 21 yöunille, alkaa jo silmät lupsua
nyt myös huomaa sen päivittäisen ulkoilun merkityksen, jos ulkoilu jää kovin vähälle, päiväunet ei maistu tuohon aikaan, ja valvoo myöhempään mutta herää kuitenkin samaan aikaa itse aina..
Alue: Aihe vapaa
kovin pikäjänteisesti et le tainnut KAIKKEA maan ja taivaan väliltä, jos muksusi on vasta 2,5v :) Eihän mikään keino toimi yhdessä ai kahdessa illassa! Ja kivastipa sanot, että kaikkea kannattaa kokeilla, mutta silti pitäisi jättää kaikkitietävien kommentit (=vinkit) huomiotta. Hohhoijjaa.
t. se joka ei ole koskaan nukuttanut yhtän lapsistaan ja nukkuvat 12h yöunia. taidan olla onnekas, kun mietin että sinun lapsesi nukkuu VUOROKAUDESSA van 8-9h! Se on kyllä todella vähän!