olinko liian ilkeä anopille tänään
Anoppi tekee ERITTÄIN pieniä pullia. Kaupassa näytin anopille, et laskiaspullat ovat näin isoja. No, tänä aamuna mulla oli kaikki leipomistarvikkeet jo esille otettu, kun anoppi sanoi, et hän teki eilen laskiaspullia, saat häneltä niitä, ei tarvitse leipoa. Sanoin, et mulla on itsellänikin niitä pieniä pullia, haluan, että laskiaspullat ovat suuria. Anoppi sanoi, et nyt hän teki suuria pullia. Ai jaa, no voin minä niitä sitten ottaa! No, anoppi tuo pullat.....ja ne ovat pieniä pullia. Sanoin hänelle heti, et mun mielestä noi on PIENIÄ pullia. Hetkisen kuluttua palautin pullat ja sanoin, et leivon kuitenkin itse, koska haluan niitä suuria pullia, laita nämä antamasi vaikka pakastimeen, kyllä hän niitä itse tarvitsee vielä. Anoppi tuumasi loukkaantuneena; Itsehän sinä tiedät. Homma jäi siihen, eikä anoppi ottanut asiaa enää puheeksi. Mies oli äreissään, et pitääkö sitä jo pullien koosta "riidellä" olisit paiskannut ne vaikka roskiin ja tehnyt uudet itse, tai oltais vaan syötyä useampi pulla. Olisin voinut pullat laittaa omaankin pakastimeen ja olla hiljaa, mutta kun anoppi tuli tänä iltana meille ja olisi huomannut, ettei ne pullat ole sanoja. Oliko minulla teidän mielestä "oikeus" palauttaa pullat, vai olisitteko kiltisti ottaneet anopin pikkupullat vastaan? Ps. rakastan leipomista yli kaiken
Kommentit (31)
mutta sinun elama on varmaan aika onneelista ja tasapainoista, jos tosiaan jaksat pullien koosta noin stressata ja viela taallakin tata asiaa pohtia - ole vaikka iloinen siita :-)
jeesus sentään, on sitä ihmisillä ongelmat. Toivottavasti sulla on nyt hyvä mieli, kun sait vanhaa ihmistä kiusata. Mutta kun SINÄ haluat, niin toki SINÄ saat tehdä kuten haluat.
Olisiko se ollut niin kamalaa syödä vaikka useampi laskiaispulla? Tai että lapset olisi ottaneet niitä pieniä ja aikuiset isompia? Olisiko ihan oikeasti ollut niin vitun vaikeaa olla kohtelias?
sivistämään itseäsi edes sen verran, että opettelet kappalejaon.
Olisi hiukkasen miellyttävämpää lukea tekstiäsi. Tässäkin tapauksessa tosin sisältö vastasi kyllä hyvin kökköä ulkoasua.
ja osasta tehnyt laskiaispullia ja leiponut itse isoja pullia ja tehnyt niistäkin laskiaispullia. Aviomiehen äidin ja lasten mummin mieltä on turha mun mielestä pahoittaa vaikka joku asia itseä risoisikin... En tahtoisi että mun mies loukkaisi mun äitiänikään.
Oikeesti, mitä hemmetin väliä pullien koolla? En olisi missään vaiheessa sanonut halaistua sanaa pullien koosta, vaan sanonut, että pidän leipomisesta ja haluan tehdä itse omat pullat.
Ihme tapaus olet. Voi anoppiparkaa :(
hävettää vähän, että tein tolleen. Anoppi vaan tosiaan väitti tehneensä mun mieleisiä suuria pullia. Tein kärpäsestä härkäsen. Tyhmä minä. AP
Jos anopissasi suurin ongelma on pienet pullat, sinulla on todella hyvä anoppi - liian hyvä sinulle.
Vaikka itsekin rakastan leipomista, niin ei ois tullu mieleenkään loukata anoppia!
Olisit kiittänyt kauniisti ja laittanut pakkaseen ne liian pienet. Nyt pahoitit vain anopin mielen.
Mutta ei hätää, puhelin on keksitty ja voisit soittaa hänelle ja pyytää anteeksi. Kerrot, että itselläsi oli pinna kireällä ja olit turhan töykeä.
Ja sitten leiponut omat tarpeeksi suuret pullat ilman suurta meteliä.
Teillä ei vissiinkään ole hirveän avoimet välit anopin kanssa muutenkaan, veikkaan..
Miten joku jaksaa riidella noin typerästä asiasta.
Susta tulee varmaan tosi ihana anoppi ;)
Tuosta ap:n jutusta tuli mieleen kun anoppi kerran näytti kaupassa millaiset ruokalautaset ovat 'kunnollisia' =D Ei ollenkaan tykkää meidän lautasista, sillä 'niissä ei ole kunnollisia korkeita reunoja'. Joo, meillä on keittolautaset erikseen ja matalat ovat semmoisia 'reunattomia'. Anoppi vissiin tykkäis että kakentyyppistä ruokaa voisi syödä samalta lautaselta. (Taitaa itsellään ollakin vain semmoisia välimuoto-lautasia, jotka toimii matalana tai syvänä lautasena yhtä hyvin.)
En jaksanut tuostakaan anopin kommentoimisesta vetää herneitä nenään, niinkuin en muustakaan piilovittuilusta jota hän mielellään harrastaa.
Anoppi-parka luulee että olen niin tyhmä etten huomaa hänen jatkuvaa piruiluaan.
anoppini on aivan ihana ja pahoitin itsekin mieleni, että pahoitin anopin mielen. Sillä minä tänne kirjoitinkin. Huomenna pyydän anteeksi. Ja tosiaan, anoppini ON liian hyvä minulle. Minun on oikeasti parannettava tapani.
Oletko aina saanut tahtosi läpi joka asiassa?
nyt et tule sympatiaa saamaan,ikävä kyllä. Täältä löytyy vain ja ainoastaan miniöitä jotka suorastaan rakastavat anoppejaan. Munki tekis mieli joskus sanoa että tunge ne pullas vaikka hanuriis mutta kun olen niin kohtelias ja kiltti en viitti.
Ite olisin sinun tapauksessa ehkä vain ottanut pullat ja laittanut pakkaseen ja sanonut illalla anopille jos olisi ihmetellyt että tein näitä vähän isompia ite.. Mutta en nyt ala sua kivittämäänkään.
Oisit ottanut ne pullat ja sanonut että aijot kuitenkin itsekin leipoa ihan leipomisen ilosta.
Se on epäkohteliasta! Mutta tosi hyvä, että suunnittelit jo anteeksipyyntöä. Kyllä se pikkuriita siitä hälvenee.
kun näki vaivaa teidän takia.Olisit leiponut lisäksi niiden pullien lisäksi omat pullasi niin suuret kun haluat ja ollut hiljaa.Lapsellista.
kun kerran niin rakastat leipomista?
Typerä olet, sääliksi käy anoppisi.
Joko ne pullat otetaan vastaan ja syödään tai sitten aluperinkään ei suostuta ottamaan vaan selitetään, että tekee mieli leipoa itse isoja pullia. Eikä sen enempään tapela siitä koosta.
Lapsellinen ap.