Auttakaa mun sosiaalisia tilanteita
Eli mistä asioista ei sovi puhua kuin korkeintaan terapeutin tai parhaan ystävän kanssa? Mulla ei oikein ole tajua normaaleista puheenaheista. Ja mistä taas on hyvä puhua? Kuinka paljon pitää kysellä toisen asioista (mua ainakin joskus ärsyttää, jos multa vaan kysellään asioita, eikä kerrota omia)?
Kommentit (16)
Ja minkä alan ihminen olen.
En kerro alaa, mutta olen markkinoinnin taustatuessa. Eli kun tapaan asiakkaita, niin minun mieltymykseni ei ole tärkeitä, vaan heidän.
Minulle on tärkeää tietysti myös ohjata keskustelua firmamme myymään tuotteeseen ja siihen, mitä he haluavat ja tarvitsevat tuotteelta, jotta voimme auttaa asiakkaita parhaalla tavalla.
en mä jaksa mitään ilmeitä ruveta videoilta ruveta opiskelemaan. Ei ihmiset niin mielenkiintoisia ole. Jos niillä menee pulla kurkkuun hieman omituisemmasta puheenaiheesta, niin puhukoot keskenään leipomisesta tai säästä.
Tuo oli tärkeä neuv, minä joku ylläoleva antoi.
Sulla ehkä saattaa olla luontaisesti vaikeaa tulkita, mitä ihmiset ajattelee niistä sun puheenaiheista, jos kerran et ole saanut ystäviä. Et ole ehkä "lukenut" niitä tilanteita.
Opettele siis ihan sääntöinä itsellesi, miltä näyttää/mitä tekee ihminen, joka on kiinnostunut. silloin hän haluaa jatkaa sitä puheenaihetta.
Miltä näyttää kiusaantunut (liian arka aihe).
Miltä näyttää ikävystynyt (aihe ei kosketa itseä).
jne.
Itsekin näitä pohdin, mutta päinvastaiselta kannalta. Tapaan paljon asiakkaita ja opettelen näyttämään aina kiinnostuneelta ja kohteliaalta, vaikka aihe olisi kuinka tylsä (ei ole vaikeaa, koska asiakkaat niin mukavia). Opettelen jatkamaan sitä puheenaihetta, mikä HÄNTÄ kiinnostaa (tai mikä on työni kannalta hyödyllinen). Samoin opettelen poistumaan tyylikkäästi takavasemmalle niin, että asiakkaalle jäisi semmonen olo, että olipa molemminpuolisesti mukava juttelutuokio. Pienet eleet sen tekee.
Syötä fiktio. Ala elämään unta ja peitä sillä janoajan silmät. Herkuttele yksityiskohdilla.
eleitä? Olisiko jotain kirjoja tai videoita, joista noita voisi harjoitella?
Mullekin sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa ovat vaikeita ujouteni takia. Ehkä olen väärä ihminen antamaan ap:lle neuvoja, koska en hölötä liikaa vaan mun on vaikea saada suusta tulemaan niitä tavallisimpiakaan kommentteja. Olen vain päättänyt, että pitää tarttua siihen mitä toinen sanoo ja heti kysyä tai sanoa jotain aihetta sivuavaa. Että en saa kommentoida pelkästään joo tai aijaa, vaan pitää oikeasti sanoa jotain, vaikka puhuttaisiin vain säätilasta. Siten jutustelu lähtee kehittymään small talkista oikeaksi keskusteluksi, jos on lähteäkseen. Ei tosin aina onnistu, jos vastapuolena on toinen ujo...
Tietysti jos on pakkomielteenä taudit ja kaikesta mitä toinen sanoo tulee mieleen joku tauti, niin ehkä pitää hakea apua mielenterveyteen ennen kuin keskusteluharjoitukset auttavat.
kuulostaa hieman omituiselta. Et kai vaan keksinyt koko juttua :)
Tuo oli tärkeä neuv, minä joku ylläoleva antoi.
Sulla ehkä saattaa olla luontaisesti vaikeaa tulkita, mitä ihmiset ajattelee niistä sun puheenaiheista, jos kerran et ole saanut ystäviä. Et ole ehkä "lukenut" niitä tilanteita.
Opettele siis ihan sääntöinä itsellesi, miltä näyttää/mitä tekee ihminen, joka on kiinnostunut. silloin hän haluaa jatkaa sitä puheenaihetta.
Miltä näyttää kiusaantunut (liian arka aihe).
Miltä näyttää ikävystynyt (aihe ei kosketa itseä).
jne.Itsekin näitä pohdin, mutta päinvastaiselta kannalta. Tapaan paljon asiakkaita ja opettelen näyttämään aina kiinnostuneelta ja kohteliaalta, vaikka aihe olisi kuinka tylsä (ei ole vaikeaa, koska asiakkaat niin mukavia). Opettelen jatkamaan sitä puheenaihetta, mikä HÄNTÄ kiinnostaa (tai mikä on työni kannalta hyödyllinen). Samoin opettelen poistumaan tyylikkäästi takavasemmalle niin, että asiakkaalle jäisi semmonen olo, että olipa molemminpuolisesti mukava juttelutuokio. Pienet eleet sen tekee.
etten vahingossa erehtyisi puhumaan tylsiä?
muille kuin tositosiystäville (kaikkea en kertoisi heillekään). Esim. mun mielestä mun ja mun poikaystävän seksielämä on vain meidän keskinen juttu, enkä halua sitä jakaa muille. Myös erilaisista taudeista puhuminen on aika yöks jos ihminen ei ole läheinen. Normaalit puheenaiheet on ihan sellaisia jokapäiväisiä, arkisia, tv-ohjelmiin liittyviä, päivän uutisaiheisiin liittyviä tms.
Politiikka on samoin aika tulenarka aihe monille. Kovin radikaaleja mielipiteitä, jotka eroavat valtavirrasta, ei kannata huutaa joka paikassa. Esim. jos olet todella rasisti, todella kommunisti tai ihastunut huumeidenkäyttöön.
olen aika ystävätön, puhun melkein kaikesta yllämainitusta jo ekalla tapaamisella..pitää koittaa muuttaa käyttäytymistä.
olen aika ystävätön, puhun melkein kaikesta yllämainitusta jo ekalla tapaamisella..pitää koittaa muuttaa käyttäytymistä.
Ole vain oma itsesi. Sellaisena joko kelpaa tai sitten ei. Usein juuri lörppösuut jotka jauhaa omia asioitaan kaikille on niitä suosittuja. Takana päin niistä kyllä siten jaksetaan puhua ja luulevat olevansa ihania.
Ole vain oma itsesi. Sellaisena joko kelpaa tai sitten ei. Usein juuri lörppösuut jotka jauhaa omia asioitaan kaikille on niitä suosittuja. Takana päin niistä kyllä siten jaksetaan puhua ja luulevat olevansa ihania.
kyllä halua, että musta selän takana jauhetaan, mutta olen esim. hyvin kiinnostunut erilaisista taudeista, ja sitten hölisen niistä, enkä huomaa, ettei ketään kiinnosta..musta vaan itestä tuntuu tylsältä puhua jostain opiskelusta tai sellaisesta.
Kysy, mitä kuuluu. Kysele lisää (kohteliaasti), esim. toisen harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. Älä kuitenkaan utele.Jos toinen on lyhytsanainen ja alkaa vilkuilla muualle, hän ei halua keskustella aiheesta. Koeta puhua vaikka vain pari lausetta kerrallaan. Anna tilaa toisille.
ei ole hyvä puhua, se on petollista ja siinä menettää ihmisten luottamuksen hyvin äkkiä. Ihmiset pitää siitä, että niiden kuulumisia kysellään ja vastauksia kuunnellaan ja siitä se jutustelu lähtee käyntiin.
Mulle oli tullut kaksi kysymystä.
Mistä eleitä voisi opetella.
En valitettavasti tiedä. Itse katson sitä ihmistä tarkkaan, kuuntelen, olen yleisesti tuntosarvet koholla.
Teen itse sen aika tiedostamatta. Ihmisten eleiden "lukeminen" ei kuitenkaan ole mitään salatiedettä, vaan noudattaa ihan tiettyjä lainalaisuuksia, joten sitä voi tietoisesti opetella.
Jos tuntuu, että ilmeiden ja eleiden tunnistaminen on sulle hankalaa, on varmasti olemassa sihen myös kirjoja ja videoita ja tietokoneohjelmia. Itse varmaan katsoisin, onko Autismisäätiö tai ADHD-liitto julkaissut suomeksi mitään sellaista. He tietävät varmaan paljon kirjallisuutta. Ja heillä on siis paljon muillekin sopivaa materiaalia kuin autisteille ja ADHD-diagnosoiduille.
Ja tuohon, että mikä on tylsä puheenaihe, niin sehän riippuu ihan vastapuolesta. Joku rakastaa perhokalastusta, toinen oopperaa, kolmas tykkää puhua lapsistaan. Kun löytyy yhteinen aihe, niin silloinhan se juttelu vasta kaikkein mukavimmin luistaa.
Oma helmasyntini on ruveta juttelemaan liian syvällisiä etiikasta, moraalista, ihmisyydestä ja uskonnosta. Jos huomaan, että vastapuoli vierastaa tämmöistä, vaihdan kevyempää jutusteluun. Joskus pääsee sitten pohdiskelemaan elämää, kuolemaa, ihmisen hyvyyttä ja pahuutta jne. samanhenkisen kanssa.