Elämä kuoleman jälkeen olisi vain tilakysymys.

Miksi ihmiselämä on liian ihmeellinen päättymään kuolemaan?



Miksi elämä olisi vähemmän ihmeellistä sen takia että se päättyy joskus?



En tiennyt että sielut vievät tilaa

Siis sellainen kuin unissamme :) Näkyy, mutta ei tavallaan tunnu. On silti todellinen.

sillä että evoluutio oli juuri sellainen kuin oli ja meistä on tullut juuri tällaisia, ei ole missään nimessä sattumaa. On pakko olla jotain vielä suurempaa, Jumala.

emme enää tarvitse kuoltuamme, siirrymme pelkkänä toisen tason energiana muualle. Sitä paitsi olisi kamalaa olla sidottu samaan hahmoon ikuisesti.

Minä mietin useinkin mitä meillä on odotettavissa kuoleman jälkeen. Uskon Jumalaan ja myös henkimaailman olemassaoloon. Se on mahdollisesti ympärillämme olevaa energiaa, jota me elävät emme vain pysty ymmärtämään. Eikä meidän tarvitsekaan tietää kaikkea...

ajattelen asian niin että se sinun kuolemtaon sielusi, joka sinulla on nytkin, jatkaa elämäänsä kuolemn jälkeen henkimaailmassa. Fysinen ruumis kuolee mutta sielu jatkaa elämää.

sinulle jotekin vaikeaa käsittää että joku muu voi pohtia muutakin kuin makaronilaatikon tekoa, maajussin morsiamia tai paskavaippojen ostoa?

Käytättekö mielialalääkitystä?

sinulle jotekin vaikeaa käsittää että joku muu voi pohtia muutakin kuin makaronilaatikon tekoa, maajussin morsiamia tai paskavaippojen ostoa?

Käytättekö mielialalääkitystä?

laajentavia ajatuksia.Näitä minäkin mietin.

Pitäisikö perustaa oma FB :)

vaikka maallinen ruumis kuolisi.



Siellä missä tulemme tapaamaan kaikki, olemme ehkä sen näköisiä kuin parhaimmillamme olemme olleet maan päällä. Emme voi tietää mutta toivottavasti näemme :)

siellä on kylmä ja pimeetä.. ei Raamatussa kyllä sellaisestakaan puhuta mitään.

Tuntuu kuin saisin tiehin yhteyden syvemmän kautta. Iho ihan kuin väreilee kuumuutta.

Huh,jännää.

Avaruudessa on tilaa kaikille joskus maapallon elinaikana tänne luotujen ihmisten hengille/sieluille (jopa abortoidut ja kuolleena syntyneet). Mitä on siellä missä aurinkokuntamme loppuu? Varmasti tilaa. Ja jos sielu/henki ei edes paina mitään. Ajatelkaa miten paljon meren eläviä on meressä - nekin mahtuvat sinne, vaikka on käsittämätöntä ja meri on pieni avaruuden näkökulmasta nähtynä.

Raamatun mukaan ihminen on luotu ihmiseksi ja saa pitää hahmonsa. Olisko niin, että todella saamme uuden, eri "ainesta" olevan kropan kuollessamme, kropan, joka ei paina mitään. Kuolemattoman tietysti tämän mätänevän tilalle! Olisi käsittämätöntä jos ihminen vain kuolisi maallisen kuoleman kohdatessa eikä saisi toista elämää. Se, että synti veisi lopulliseen kuolemaan on sitten toinen juttu. Taivas olisi avoinna ja järkevä selitys ihmeellisen elämämme jatkumona. Ihminen ja ihmiselämä on liian ihmeellinen, jotta voisi ajatella sen päättyvän maalliseen kuolemaan. Ja siis avaruudessa on tilaa meille kaikille, mikään tilaongelma suuren määrän ihmisiä kuolema ei voi olla.

Joh:14:1-11 valaisee asiaa.

niin ihmeellinen, että sen jopa on loputtava kuolemaan. Ihmisen tulisi tämä ymmärtää ja keskittyä eläissään olennaiseen.

juuri kristittyjen keksimä jumalolento on kaiken takana. Itse asiassa kaikki maailman uskonnot ovat jotenkin hajulla näistä asioista, mutteivät kuitenkaan, sillä taka-ajatuksena niissä kaikissa on hallita ihmisiä poliittisesti ja rikastuakin. Kristinusko ym. ovat niin nuoria uskontoja verrattuna koko maapallon ikään ja elämään täällä. Kaiken takana on joku energia ja tällä kaikella elämällä saattaa olla joku jalostava merkitys.



Minä uskon, että

sielu valitsee itse vanhempansa, joille syntyy lapsena. Meidän kaikkien on elettävä elämämme täällä ja opittava sen kautta paremmiksi, muita ja itseämme rakastaviksi ihmisiksi. Toiset ovat oppineempia kuin toiset (eli syntyneet useammin). Meidän sielumme elävät monta elämää, kunnes enää ei tarvitse syntyä, jolloin päädymme jatkuvaan ihanaan olotilaan, josta käsin voimme antaa neuvoja maallista elämää eläville rakkaillemme. Meillä jokaisella on läheinen, edesmennyt henkiopas, joka auttaa meitä ratkomaan intuitiivisesti elämän ongelmiamme. Voimme olla yhteydessä "tuonpuoleiseen", henkimaailmaan unien kautta sekä erittäin herkät ihmiset voivat keskittyessään kommunikoida ajatusten tasolla heidän kanssaan. Kuolemassa sielu vapautuu ja muistaa taas "tuonpuoleisen" asiat ja tapaa tuttuja siellä. Kunnes taas syntyy uudestaan haluamaansa ja tarvitsemaansa elämään. Sielunenergia ei katoa koskaan.



Ehkä tuntuu jostakusta huuhaalta, mutta näin minä uskon.

ruumis ja sielu katoavat ihmisen kuollessa, hänen henkensä jatkaa vaellustaan. Näin se vaan menee, sanottepa mitä sanotte.

Se että ei olisi mitään painoa ja kuitenkin olisi jotakin on ihmiselle käsittämätöntä. Mutta onhan olemassa muitakin aineettomia asioita kuten esimerkiksi joku lupa tai patentti. Paperi jolle se on kirjoitettu saattaa kuitenkin painaa jotakin.



Sielun painoa koskevia tutkimuksia kritisoidaan ja paino vaihtelee niissä esim. 21g tai 7g jne. Kuka näitä tutkimuksia on tehnyt ja miten? Jos googletat niin käy ilmi tutkimuksia koskeva kritiikki ja niistä tuleva ristiristaisuus.

Tuo selittää enneunet, telepatian, mediaaliset kyvyt, erikoiset sattumat (jotka todellisuudessa tarkoitettuja), ns. kummitukset tai henkiolennot jne.



Olen itse saanut sukuni kyvyn nähdä enneunia ja olen herkkä aistimaan asioita toiselta puolelta.

jos sielu valitsee itse vanhempansa niin miksi sitten joillakin ihmisillä on aivan hirveät vanhemmat