Lue keskustelun säännöt.
Olen nuori (18v) äiti ja vauvamme 3,5kk ja äitini mielestä liian nuori äidiksi...
11.02.2010 |
Jo raskauden alussa äitini sanoi, että olen vielä aivan liian nuori äidiksi ja käski jopa harkitsemaan aborttia. Raskauden ajan sain kuulla jos vaikka mitä kauhukertomuksia millaista elämämme tulee olemaan vauvan kanssa.
Nyt kun vauva on syntynyt niin kaikki vaan pahenee, vaikka isäni yrittääkin hillitä äitiäni, mutta sille päälle sattuessaan äitini osaa olla todella inhottava. Vanhempani vierailevat meillä päivittäin ja saan kuulla niin minä kun miehenikin, että miten vauvaa kuuluisi hoitaa ja että tuon ikäiselle pitäis jo antaa kiinteitä, ettei ole aina tissillä jne. Monet itkut oon itkenyt vanhempieni lähdön jälkeen, koska nuo syytökset satuttaa, vaikka tiedän toimivani oikein.
Välillä on oltu avaamatta ovea vanhemmilleni, kun ei aina jaksa heidän tai siis äitini valitusta kaikesta ja halutaan välillä olla ihan perheen kesken. Sitten soi tietenkin puhelin ja udellaan, että missäs sitä ollaan kun ei ovea avata ja kun seuraavaksi tulevat käymään niin saa kuulla siitä kun ei viimeks oltu kotona. Äitini on aina ollut hankala ihminen ja isäni on minulle ollut se tärkein ihminen. Äitinikin on ihan mukava, mutta nyt on taas tuo v-mäinen kausi menossa.
Olemme myös sanoneet, että haluamme olla vauvan kanssa vaan kaksin enemmän kun iltaisin tunnin tai kaks ja sit öisin, vanhempani melkeinpä asuvat meillä, ellemme rajottaisi heidän käyntejä mm. sillä, ettemme avaa heille ovea.
Puhe ei tunnu menevän perille kun äitini on saanut päähänsä, etten ole kykenevä äidiksi ikäni takia niin tarvitsen apua koko ajan.
Kommentit (31)
Mä ottaisin äiskään etäisyyttä ja kertoisin että händään taas kun muistetaan käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt sinun pitää aikuistua ja aikuisuuteen liittyy se, että osaa vetää rajat ja pitää niistä kiinni. Sinä kiellät äitiäsi ja isääsi käymästä kuin sovittuina aikoina. He pärjäävät kyllä, vaikka näkisivät pikkupallerosi vain 3 krt/vko. Ja tullessa teille heidän on käyttäydyttävä järkevästi. Neuvoa saa, mutta liika sörkkiminen -> heität heidät viileästi ulos ja sanot suoraan syyn.
Muista kuitenkin, että he rakastavat sinua ja ovat luultavasti ihan hulluna tähän lapseesi. Siksi puuttuvat kaikkeen, koska haluavat tälle vauvalle parasta maailmassa. Silti sinun pitää nyt vetää se raja ja napakasti.
napanuoraasi äitiisi.
Muuta tarpeeksi kauas ja vaihda numero niin eiköhän tilanne rauhoitu ja sinäkin voit kasvaa rauhassa aikuisuuteen ja äitiyteen.
Lapsenlapsi taitaa olla ensimmäinen? Itse olin 27v kun sain esikoisen ja anopille se oli hirveä järkytys - eka lapsenlapsi. Hällä meni ihan äitiyden ja mummouden rajat sekaisin ja oli tosi törppö. Pakko oli vetää selkeät rajat hänelle, kuin lapselle...
Tuo vaikuttaakin siltä että olet äitisi holhouksessa ja tottelet häntä, koska olet vain se lapsi, nyt katkaiset napanuoran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
napanuoraasi äitiisi. Muuta tarpeeksi kauas ja vaihda numero niin eiköhän tilanne rauhoitu ja sinäkin voit kasvaa rauhassa aikuisuuteen ja äitiyteen.
Ensimmäisenäap, laitat ns. kovan kovaa vastaan ja sanot topakasti että ei nyt! Tietenkin teidän pitää saada omaa rauhaa. Parisuhdekin siinä kärsii!!
että minä olen sinua 30 vuotta vanhempi, mutta minun äitini tunkisi tänne joka päivä, enkä minä osaa kuulemma yhtään mitään. Ja tämän lisäksi kimpussani on myös kaksi lapsetonta siskoa...
Älä avaa ovea ja tee ja elä niin kuin itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole noin paha tapaus kuin ap:n, mutta osaa hänkin neuvoa. Ai niin, minä tulin äidiksi 26-vuotiaana, äitini 18-vuotiaana. Itse en kylläkään allekirjoita suoriltaan tuota, että ap olisi liian nuori äidiksi, sillä oma äitini oli esimerkillinen äiti minulle! Nyt Mummona vain stressaa mua...
Mutta palatakseni ap:n ongelmaan, sun täytyy tehdä selväksi, että vaikka olet nuori äiti, olet silti aikuinen ja lapsesi äiti. Vanhempiesi kuuluu tukea sinua, ei loukata ja päsmäröidä vanhemmuuttasi! Laita vaikka tiukat vierailuajat, tai ota vastaan vain isäsi niin kauan kunnes äitisi oppii käyttäytymään.
Koska äitisi todella vaikuttaa aika vaikealta ihmiseltä, sinun täytyy ap vain luottaa itseesi ja äitiyteesi enemmän, niin ettei sinun tarvitse itkeä iltojasi muiden sanomisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta äidilläsi ei silti taida olla hajuakaan, miten vauvoja hoidetaan nykyoppien mukaan. Hänen olisi syytä lukea muutama nykyaikainen opas lastenhoidosta tai tulla neuvolaankin mukaan :-)
Äitisi ei halua katkaista napanuoraa, varmaan joku paha kriisi menossa hänellä, ei kai se mikään ihme ole. Tsemppiä sinulle, vaikea tilanne.
hän:
- tulee haukkumaan sinut sukulaisillenne (mutta näin tekisi vaikka tekisit mitä)
- saattaa lopettaa avun antamisen
- on sinulle kylmä ja pottuileva
Mutta ajan myötä silti kannattaa niin tehdä. Meillä kaikilla on joskus vaikeita tilanteita ja sinulla on sellainen nyt.
Ap, minusta sinä vaikutat paljon aikuisemmalta kuin äitisi ja osa vastaajistakin. Hyvä äiti voi ihan hyvin olla jo 18-vuotiaan ja osa taas on vielä 3-kymppisenäkin surkeita äitejä. Ei ole iästä kiinni!
Kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada äitisi pysymään poissa. Jos ei nätisti ommistu, niin sitten rumasti. Kohtuus kaikessa, teillä on oikeus omaan kotiin.
ehkä äitis tuntee,että ei saanut itse vauvan kanssa apua ja nyt haluaa tarjota sitä sulle,vaikka sitten väkisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä suvussa on "tapana" aloittaa lapsen teko nuorina. Mummoni oli 16 kun sai äitini, äitini oli 18 kun sai minut, itse 20 kun sain esikoiseni ja siskoni 18 kun hän sai esikoisesnsa. Kaikki ovat hyvin pärjänneet nuoresta iästä huolimatta. Sitäpaitsi ennen vanhaan lapsia tehtiin "ajoissa".
Mutta ongelmaasi on yksi keino: sanot äidillesi suoraan että tulemista ei ole jos ei osaa käyttäytyä. Oma äitini oli samanlainen, ihana mutta kaikki olisi pitänyt tehdä niinkuin äitini halusi. Kerran sanoin ja sen jälkeen on antanut tilaa kasvattaa lapseni niinkuin halusin.
vauvasikin mielestä olet liian nuori?
Mä voin myös sanoa, että olen sinua ap yli kymmenen vuotta vanhempi, enkä siltikään ole miehen suvun mielestä kypsä äidiksi. Iästä riippumatta tuollainen epäileminen tuntuu pahalta, kun itse parhaansa yrittää.
Mä luulen myös, että omalla äidilläsi on nyt kriisi menossa. Myös oma äitini kävi läpi kriisin kun esikoisemme syntyi, mut hän pystyi rajoittamaan käytöstään, ihan välimatkankin takia. Hän kertoi, että kun näkee lapsenlapsensa kasvavan, tulee mieleen kaikki ne virheet, mitä itse on äitinä tehnyt, ja niistä hirveät syyllisyydentunteet. Ettei enää edes muista niitä onnistumisia vaan pelkästään ne virheet, kun näkee kuinka avuton se pieni vastasyntynyt on.
Äitisi käytös on mennyt nyt vähän liian pitkälle, mut muista että hän rakastaa sinua ja pientä lastasi enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Keskustelkaa siitä, että äitisi arvostelu tekee sinut epävarmaksi ja surulliseksi. Pyydä häntä kertomaan, miten hän näkee ne ajat, jolloin sinä olit aivan pieni, ja millainen äiti hän kokee olleensa. Kirjoita vaikka kirje jos tuntuu että keskustelu ei onnistuisi.
Äitisi tulee varmasti olemaan suuri apu kun lapsi kasvaa, ja lapsellesi on hyväksi että isovanhempi on hänestä kiinnostunut. Mut yhteiset pelisäännöt teidän pitää sopia. Sopikaa ne päivät, jolloin äitisi voi tulla ja ne päivät jolloin hän ei voi tulla. Sun äidillesi on varmasti, isäsi lisäksi, koettanut joku muukin lähisukulainen vinkata, että nyt menee överiksi. Kaikki he toivovat, että sä osaat pitää puolesi, ja antavat varmasti tukea jos kerrot heille ettet jaksa äitiäsi ihan joka päivä.
Olet joskus itsekin ehkä äiti..
Itse olen 3- kymppinen, odotan neljättäni ja äitini YHÄ antaa palautetta miten lapsia pitää hoitaa! Vauva-aika on ihan pahinta. Oikein odotan kun tämä vauva syntyy, aivastelee lapsivettä ja äitini menee ikkunakarmeja läpi että jostain vetää. ;)
Saa nähdä millanen itse on joskus omille lapsille!? :D
Minusta sun kannattaa jättää kuulematta osia juttuja. Ja osia voi sitten sanoa korjata: ei meidän neuvolasta noin neuvota vaan ollaan puhuttu lääkärin kanssa että aloitellaan kiinteitä vaikka 5 kk ikäsenä jos kerran kasvaa hyvin näin.
Minusta sun kannattaa sanoa äidillesi että sinua harmittaa hänen puhe, että on ihanaa kun käyvät mutta saa jättää arvostelut sikseen ja tämä on teidän koti ja teette kotona omat säännöt ja rutiinit -vaikka väärin ne menisivät.
Minusta on väärin että ette avaa ovea toisille. Vaikka kannattaa sanoa suoraan jos tulee ilmoittamatta että olette lähdössä neuvolaan, kauppaan, Martti-enoa moikkaamaan juuri tai miestäsi väsyttää ja hän menossa juuri nukkumaan, olette lähdössä vauvan kanssa uimaan tms.
Minusta se että jätätte avaamatta oven kertoo vanhemmillesi vaan siitä miten he ovat "oikeassa" ja te vaan epäkypsiä.
Teidän pitää vaan ahkeraan toitottaa miten olisi parempi jos soittasivat etukäteen tulostaan koska teillä on muutakin menoa ja olisi ikävä jos ette sitten näkisi.
Ja ehdottomasti sanot jos joku asia todella harmittaa äidin käytöksessä.
Osa kyllä menee ohi äidillä aikanaan: kuten meillä vauva-aika kun loppuu niin äitini rauhottuu.
Neuvolassakin on minusta hyvä sanoa tuosta äidin käytöksestä. Uskon että tämä voi olla aika monella nuorella äidillä harmina, joten terkka saattaa osata antaa parempia vinkkejä?
Mutta mää toivon sulle paljon voimaa. Äitiys on vaikea asia, ehkä äitisi vaan on toivonut sulle muuta? Parempaa kuin itsellään ollut?
Kerro vaikka mitä olet ajatellut tehdä; opiskeluja ja muuta?
vauvasikin mielestä olet liian nuori?
jonka äiti kuuntelee järkipuhetta. Jotkut äidit vaan eivät suostu kuuntelemaan järkipuhetta, vaan lietsovat itseään sellaiseen hysterian tilaan, jossa vain oven ulkopuolelle jättäminen toimii. Sen jälkeen voivat kuitenkin olla jonkun aikaa ihan siedettäviä ihmisiä.
Nimim. kokemusta on
Minusta on väärin että ette avaa ovea toisille. Vaikka kannattaa sanoa suoraan jos tulee ilmoittamatta että olette lähdössä neuvolaan, kauppaan, Martti-enoa moikkaamaan juuri tai miestäsi väsyttää ja hän menossa juuri nukkumaan, olette lähdössä vauvan kanssa uimaan tms.
Minusta se että jätätte avaamatta oven kertoo vanhemmillesi vaan siitä miten he ovat "oikeassa" ja te vaan epäkypsiä.
mä varmaan samaisessa tilanteessa yrittäisin sanoa vielä uudestaan, että ei tarvi tulla joka päivä käymään. Mutta jos ne eivät suostu kuunteleen niin pitäisin sen oven kiinni ja laittaisin myös sen puhelimen kiinni ja sitä ennen esim. tekstarin, että tänään ei oteta vieraita vastaan. Ei sun ja miehes tarvi sun äidin mukaan lasta hoitaa yms.