On lapset julmia!

jos terveydestä puhutaan- niin sehän on kokonaisvaltaista- siihen liittyy muutakin kuin kilot. Pieni pyöreys lapsella ei todellakaan ole semmoinen ongelma ja terveysriski että hänen elämänsä ja itsetuntonsa ja mielenrauhasa pitäisi sen takia pilata. Valitettavasti asenteesi on sairas. Lienet joku urheiluhullu konrtollifriikki- normaali ihminen ei voi ajatella noin.

sori vaan, lasten tarkoitus ei toivottavasti koskaan ole olla laiha. Mutta sun asenteesi tulee hyvin läpi lyhyestä viestistäsi. Toivottavasti itselläsi ei ole tyttäriä. Minun lähipiirissäni on sairastettu anoreksiaa- eikä edes lapsen itsensä vaan aikuisten välisten arvovammojen vuoksi. Ja voin kertoa että pieni pyöreys ei ole mitään anoreksian rinnalla. Kroonistuneeseen anoreksiaan kuolee, pikku pyöreyteen ei. Laihuudessa ei ole mitään ihannoimista, eika varsinkaan lasten ollessa kyseessä. Te jotka kehtaatte heittää näitä kommentteja,, aliarvioitte sen haavoittuvuuden, mikä kasvavilla lapsilla on- he tosiaan tappavat ítsensä nälkään tai ainakin elävät ikuisesti itsestään pitämättä, hyväksymättä koskaan itseään, naiseuttaan jos heidän äitinsäkin viljelevät tuommoisia asenteita. Kun he tulevat raskaaksi he ahdistuvat sittä etteivät voi kontrolloida kehoaan; siis tiedossa onnetonta elämää. Kauneuskaan ei ole niissä kiloissa- vaikka olisit kuinka hoikka ja pinkeä, jos silmissä tuikkii neuroottinen laihuudenpalvonta, tuskin yleisvaikutelma on kovinkaan puoleensavetävä. Kaunis kuori toki voi olla- mutta sillä ei tässä elämässä todelliset ihmiset tee yhtään mitään. Eikä sillä kasvateta lapsia. Eikä opita rakkatta.

meillä on todella laiha kolmasluokkalainen, joka on alkanut puhua olevansa lihava. Hänen laihat kaverinsa olivat uimahallissa verranneet kuka on kaikkein laihin, ja olivat vielä hoikempia kuin oma tyttöni, jos se on enää mahdollista, ja sanoivatkin sitten hänen olevan läski.

Näyttäkää lapsillenne normaalipainotaulukkoa ja sanokaa niiden toisten olevan EPÄnormaaleja.

Meidän 150 senttinen painaa 27kg ja on normaalimitoissa...

Meidän 150 senttinen painaa 27kg ja on normaalimitoissa...

jotka oikein rohkaisevat lapsiaan koulukiusaamaan. Jos joku on 150 cm ja painaa vaikka 60 kiloa, ei se oikeuta kiusaamaan.

Miten on?

Oikeuttaako kiusaamaan?



Kiusaatko sinäkin töissä niitä, jotka ei kuulu "sinun muottiisi"?



Olen mykistynyt näiden nykyajan vanhempien edessä, ei enää voi muuta sanoa...

Valitettavasti kun vain ei ole, eikä todellakaan nyt ole kyse pelkästä ulkonäöstä, vaan myös terveydellisistä pointeista.

Ihminen on muutakin kuin kiloja. Erittäin paljon ratkaisee myös se mitä on korvien välissä sekä vielä enemmän se mitä on sydämessä. Minusta ei ole normaalia että aikuiset naiset, ÄIDIT vahtaavat ja arvostelevat lasten kiloja. Vaikka ylipaino onkin kasvava ongelma, sen syyt ja myös korjaus löytyvät ihan muualta kuin kilojen kyttäämisestä ja arvostelusta. Elämässä on ihan oikeitakin ongelmia, kuten anoreksia, masennus, itsetuhoisuus- jotka sittten oikeasti tuhoavat kyseisen ihmisen elämää, ja joille fanattinen kilojen kyttääminen altistaa. Pienessä pyöreydessä ei ole mitään väärää, huonoa, haittaa- eikä se koskaan ratkea asiaa arvostelemalla. Veikkaampa että paljon parempi elämä on hieman pyöreänä kuin lapsesta saakka kilot elämänsisältönä, jatkuvana syyllisyyden-ja kontrollin lähteenä.

Luin juuri lapseni (7v) ysävänkirjaa, jossa eräs hänen HIEMAN pyöreä ystävänsä oli laittanut unelmakseen olla laiha ja kaunis:( Ihan tulee itku kun ajattelen että millaisia muunlaisia unelmia voisikaan olla 7-vuotiaalla tyttösellä. Mutta kaverit- media, ja näköjään niiden kavereiden äiditkin ovat tehdeet tehtävänsä ja hyvin on mennyt perille että kelpo ihmisen raamit ovat tiukat ja armottomat.

Tämä kilojenkyttäysmentaliteetti on todella sairasta.

vaan aikuiset, jotka kasvattavat omista lapsistaan julmia.

Käsittämättömiä nälkäkurkia sitä on olemassa ja se on epätervettä.

Puhun nyt siis siitä pienestä pyöreydestä, joka häviää mm. pituuskasvun ja murkkuiän myötä itsestään. Aina vedotaan heti terveydellisiin syihin, täälläkin lasta näkemättä vaikka olisi vain pari-kolme -viisikin kiloa "liikaa", ainoa terveydellinen seuraus sillä on mielenterveydelle ja sekin tulee muilta ihmisiltä.

painoindeksi on 17.8 eli on alipainoinen. Lapsilla tietysti painoindeksi menee vähän eritavalla kuin aikuisilla, mutta ihan sopivan kokoinen tyttösi on.



Täällä roikkuu aina jotain anorektikkoja ihailevia äitejä, joten ei ihmekkään, että lapsetkin osaavat lihavaksi haukkumisen taidon. Ei omena kauas puusta putoa.

jotka kannustavat kiusaamaan ja halveksimaan...surullista, todella surullista...

mitä vanhemmat sanoo.



Ihan ok kokoisten lasten painoerot voi olla aika isoja, joten pelkkien lukujen perusteella en sanoisi lapselleni mitään. Oikeastaan neuvon omaa lastani vertaamasta itseään muihin ja olemaan huomauttelematta muille näiden ulkonäöstä.

jos on 150cm pitkä ja painaa 27 kg niin kyllä toi kuulostaa jo sairaalloiselta laihuudelta. tuskin voidaan sanoa että on normaali tai hoikka...

itselläni tosin poikia, joten nopeasti saatavilla vain pojan käyrä, mutta ei se paljoa poikkea... 150 cm pitkän pojan normaalipainon rajat ovat 34-47 kg, ja 40 kg asettuu hitusen keskikäyrän yläpuolelle pojan käyrällä. Tytöt kai ovat vähän hentorakenteisempia, joten tytön käyrällä ap:n pituuteen suhteutettu paino olisi ehkä +4-5% (keskiarvo 0% (se 40 kg), alipainon raja -15% (eli se 34 kg) ja ylipainon raja +20% (se 47 kg). Eli todellakin tyttö on juuri sopiva! Ja 150 cm 27 kg ei ole sopiva, vaan pahasti alipainoinen.

Ai niin, ap sanoi alle 150 ja alle 40, mutta noista suuruusluokista kai kuitenkin puhutaan!

T:lääkäri

henkinen taantuma on ollut syvä. Juuri valitin vaatekaupassa lasten vaatteista kun alle 7v on vaikka mitä kivaa, mutta sitten 8v;n pitäisi jo pukeutua ihme harmaa-kimmellyspiukkisjuttuihin- jotka on ihan ok 14-vuotiaalla, mutta 8v on ihan lapsi. Mut ilmeisesti suuri osa äideistä on niin sekaisin päästään ettei käsitä että lasten ei kuulu olla voguen tai minkä lie muotikuikelolehden kannesta kotoisin, vaan LAPSIA, joiden pääasiallinen tehtävä on leikkiä, nauttia elämäestään, ja todellakin kokea niitä pullantuoksuisia hetkiä sen sijaan että kyttäävät kilojaan ja avrostelevat muita jossain nettigallerioissa. Sairastasairastasairasta. Mitähän mahtavat sitten tarjota omille lapsilleen nämä ilottomat, elämäntaidottomat kontrollifriikkilapsukaiset? JOiden mummolassa kytätään kaloreita ja halveksitaan muiden ulkonäköä? Mun lapsuudessa sentään mummolassa oli aina kahvihetki, iloa, lämpöä, yhdessäoloa, Ja lapseni taitavat kuulua luksuseliittiin siltä osin että heidänkin mummolassaan mussutetaan pullaa, mummon ihania lihapullia ja jutustellaan leppoisia.

Ja kurjia kommentteja täällä, toivon sydämestäni, että provoja vaan.



Olen koko elämäni kamppaillut kilojen kanssa. Olin lapsena ylipainoinen, se pullukka kuvassa edessä keskellä. Oma tyttäreni on varsinainen herkkusuu ja rajoitan herkkujen syömistä: leivonnaisia vain viikonloppuisin, karkkipäivänä kohtuudella karkkia, ei limua lainkaan jne. Teen tavallista kotiruokaa, kyttään rasvoja ja niiden laatua. Ruoka maistuu lapsilleni, kumpikaan ei nirsoile pahemmin. Vihanneksia menee raakana paljon, leipää kuluu paljon myös. Mäkkärillä käydään n. kerran 3 viikossa. 7-vuotiaani on 132 cm pitkä ja painaa 26 kg. Pituuspyrähdys tehnee asialle jotain, samoin yli 2 km:n koulumatkan taivallus.



Itse olen tunnesyöppö, mutta syön omat syntini lasten mentyä nukkumaan. Lenkkeilen monta kertaa viikossa ja koetan siten antaa lapsille hyvää esimerkkiä. BMI:ni on 26. Meilläkin on neitonen "pulskaa masuaan" esitellyt, huumorilla vielä. Pelkään päivää, jolloin joku luokan tytöistä osoittaa, nälväisee, huomauttaa, sipittelee... Tulee oma lapsuus mieleen.

ELi pituutta 132cm ja painoa 29 kg.