Lue keskustelun säännöt.
Olen päättänyt lähteä opiskelemaan, mutta
11.02.2010 |
joka päivä mietin, miten pärjätään taloudellisesti ja se että olen 31-vuotias,kun valmistun. Pärjäänkö työmarkkinoilla niille vähän päälle 2-kymppisille.
Saisin ihan tavallista opintotukea ja opintolainaa olisi varmaan pakko ottaa :( Töitä sitten lisäksi sen verran, mitä ehtii. Voi kun olisi silloin jokunen vuosi sitten tajunnut vaihtaa alaa jo siinä kohtaa.
Mutta kun ei tunnu omalta alalta töitä löytyvän enkä halua työttömänäkään elellä, niin pakko on jotain yrittää.
Kommentit (6)
Noin ajattelin minäkin silloin 3-kymppisenä, enkä vaihtanut alaa. No, nyt olen sitten 44v., kun valmistun ja aikomukseni on tehdä vielä parikymmentä vuotta tätä uutta hommaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole kovin hyvä tuloinen, mutta kuitenkin tienaa just sen verran, ettei saada mitään asumistukea. Nyt asutaan omistusasunnossa, mutta tämä on halvempaa kuin muuttaa vuokralle. Varsinkaan, kun ei tosiaan saataisi siihen vuokra-asuntonkaan mitään tukea.
Meillä on kaksi lasta. Jossain vaiheessa oli juttua, että opintotukeen tulisi joku perhelisä, mutta onkohan se jo ihan unohdettu juttu?
Minun ajatuksena oli hoitaa mahdollisimman paljon koulutöitä koulussa, eli lapset ovat hoidossa 8h/päivä, vaikka minulla olisi virallisia koulutunteja vähemmän. Jospa ei sitten tarvisi joka yö kukkua.
ap
Mun mies ei ole kovin hyvä tuloinen, mutta kuitenkin tienaa just sen verran, ettei saada mitään asumistukea. Nyt asutaan omistusasunnossa, mutta tämä on halvempaa kuin muuttaa vuokralle. Varsinkaan, kun ei tosiaan saataisi siihen vuokra-asuntonkaan mitään tukea.
Meillä on kaksi lasta. Jossain vaiheessa oli juttua, että opintotukeen tulisi joku perhelisä, mutta onkohan se jo ihan unohdettu juttu?
Minun ajatuksena oli hoitaa mahdollisimman paljon koulutöitä koulussa, eli lapset ovat hoidossa 8h/päivä, vaikka minulla olisi virallisia koulutunteja vähemmän. Jospa ei sitten tarvisi joka yö kukkua.
ap
Itse sain opintotukea vajaa 300e kuussa. Jotain korotuksia on (ettei vaan olisi sittenkin ollut tuo lapsista..?), mutta ne on kaikki aika rajattuja esim. ei näyttötutkintoa suorittaville.
Jos hyödynnät nuo etätunnit (vai mitä teillä sitten ne ylimääräiset ovatkaan) niin varmasti selviät ilman yökukkumisia. Itse en ole koskaan tehnyt tehtäviä yöllä tai illalla, koska en väsyneenä osaa ollenkaan keskittyä ja mitään ei jää mieleen. Tehokasta opiskelua pirteänä niin pääsee ajallisesti vähemmällä, jos mahdollista.
itsekin kauhistuttaa tuo miten pärjätään rahallisesti , ja sekin että pääsenkö ylipäänsä opiskelemaan sitä mitä haluan..
Oon kahden lapsen yh joten munkin kannattaa koittaa sitten opiskella ja tehdä mahdollisimman paljon koulutöitä koulussa että saa öisin edes vähän nukuttua. Jännittää kyllä mutta eiköhän tuosta selvitä :)
Valmistuin juuri ammattikorkeakoulusta jonka aloitin jo vuonna 2004. Koulun aloittamisen jälkeen olen ollut töissä ja saanut lapsen yms ja nyt sitten ei enää kyseinen ala nappaa yhtään. Myöskään töitä en ole löytänyt ja haluaisinkin mennä opiskelemaan esim. lähihoitajaksi, koska siellä töitä piisaisi..olisi ihanaa päästä työskentelmään lapsien kanssa. Jotenkin vaan tuntuu, että minulla ei olisi "oikeutta" enää lähteä opiskelemaan, kun minulla ei olisi sitten taaskaan muita tuloja kuin opintotuki ja mies on opintojeni aikana tuonut rahaa tähän taloon :( Toisaalta ei tämä työttömänäkään olo ole kovin hohdokasta eikä sillä tienaa.. Sekavia tunteita :(
Itselläni on amk-tutkinto "väärältä" alalta. Nyt opiskelen kutsumusammattiin, vuosi vielä jäljellä. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja pärjään jopa ilman lainaa. Rankinta on olla jatkuvasti hyödyksi ja tehdä tehtäviä myöhään yöhön. Senkin jaksaa kyllä, kun on tarpeeksi motivoitunut.
Oikein hyvää jatkoa ja onnea opintoihin!