Anoppilassa eikä mummolassa ei ole tekemistä..

se, että pääsevät sinne mummolaan, vaihteluksi kotioloista. Mielikuvitusta peliin vaan, kyllä sitä tekemistä keksii.

ja pelejä. Kai sieltä johonkin uimahalliin tms. pääsee autolla?

kun junalla kuljetaan t ap

siellä mun vanhat lelut ja videot ja kaikki lasten videokasetit on viety sinne. Meillä ei ole enää kuin dvd.



Kavereita voi hakea paikallisista.



Huom: miehen perityssä saaristomökissä on kamalaa. Siellä ei todellakaan ole lapsilla mitään tekemistä ja metsäpolkua ei jaksa kantaa viihdykkeitä sinne.

Missä se mummola on kaupungissa vai maalla? Eikö mummolla ole autoa, jolla tehdä lähiseudulle retkiä? Paperia ja kyniä ja pari peliä mukaan ja osta pulkka sieltä.

Mites olisi pikku-ulkoilu,se voisi tehdä sinullekin hyvää...

Juu, autoa ei ole meillä eikä myöskään toisessa mummolassa. t ap

aina ei olis malttanut sisälle lähteä.

Vaikka hiihtämään pääseekin paremmin kotoa (en ala raahaamaan junassa kaikkien suksia). t ap

No meillä on vähän sama tilanne. Mun vanhemmat asuvat maalla, mutta vilkkaan tien varressa. Piha on pieni.



Nyt ollaan vuosien varrella kerätty sinne leluja ja tekemistä.



Mä itse olen kai aina ollut niin mukavuudenhaluinen, että en ole koskaan innostunut hiihtämisestä pimeässä ja risukkoisessa talousmetsässä samalla tehden itse latua umpihankeen. Tykkään hiihtämisestä, mutta nautin valmiista ladusta.



Samoin olen sen verran mukavuudenhaluinen, että ensimmäinen intoni ei ole vetää pikkulapsia umipihangessa pulkalla mäenreunalla. Tampata mäki ja sitten alkaa laskemaan sitä. Mun mielestä on ihan kiva jos pulkkamäkeen voi mennä aurattua tietä.



Lapsena noita tietysti teki kun ei muita vaihtoehtoja ollut, tosin se oli sitten vasta kouluikäisenä. Mutta eipä sitten 4-vuotiaana käyty pulkkamäessäkään, koska vanhemmilla ei luonnollisestikaan ollut aikaa maatilan pyörittämiseltä tampata pulkkamäkeä.

erityistä tekemistä. Sen kun vaan ollaan.



Joskus voi pyytää isovanhempia katsomaan lapsia ja käydään miehen kanssa kävelyllä. Yhdessäolo on se avainsana.

meidän mummolaan on ostettu lapsille pulkat ja vähän leluja että on sitten tekemistä. Ei ne nyt niin kalliita ole..

meillä on vähän leluja yms. ihan pikkuvieraita varten täällä jo valmiina. ja en ole kun vain täti.

jos siellä on (?)kauppoja voi ostaa jotain, uusi lelu viehätää kauemmin ja jos mummeli antaa sen jättää sinne se on seuraavalla kerralla taas kuin uusi lelu? lukemista yms?

Mummun kanssa voi vaikka leipoa... eihän siinä se tekeminen ole avaintekijä, vaan yhdessäolo.



Näillä keleillä voi lisäksi hiihtää, luistella, käydä pulkkamäessä, kaivaa lumiluolia...

Onko teillä kotona joku huvipuisto ja ohjelmaa 24/7?



Eikö mummolassa onnistu esim. ulkoilu? Näin upea talvikin kun on niin päivät saa kulumaan pihalla ihan mukavasti, liukurit matkaan vaan. Sisällä voi vaikka piirtää ja lukea tai vaikka katsoa dvd: tä. Muutamat lempilelut ja joku lautapeli mukaan niin ei pitäisi tulla tylsää.



Ei meilläkään ole koskaan kesäisin mökillä mitään ihmeellistä ohjelmaa ja silti lapsilla on kivaa ja tekemistä koko ajan.

se, etteikö hän pinnistäessään keksisi jotain tekemistä. Ei kukaan ole niin huono mielikuvitukseltaan...



Vaan se, että se ei ole VANHEMMILLE LOMAA, jos pitää koko ajan aktiivisesti viihdyttää ja keksiä tekemistä lapsilleen!



Itse koen samaa laiskuutta mummolassaolon suhteen. Kotona on niin HELPPOA, kun lapset keksivät itsekin tekemistä ja saattavat intoutua vaikka pelaamaan lautapeliä tai pleikkaa pariksi tunniksi... ;-)



Mutta olen ajatellut sen niin, että välillä äitee voi hiukan "uhrautua", koska suhde isovanhempiin on tärkeä sekä lapsille että niille isovanhemmille!

Mitä tehdä kesällä kun kaverit on nukkumassa ja ei ole dvdtä ja ei oo lautapelejä eikä tietokoneita. On vain piirustus välineitä ja pehmoleluja legoja ja tyynytjä ja peittoja

Tylsistyminen tekee hyvää mielikuvitukselle. Jos koko ajan on kaikki pelit ja vehkeet ja viihdykkeet niin ei opi käyttämään mielikuvitusta. Tutkittu juttu. 

Aloin oikein miettimään, että mitä oikein teimme, kun lastenlapset vierailivat luonani, varsin usein, kun olivat pienempiä. Nyt ovat jo teini-iässä. Asun kylläkin kaupungissa, mutta ei meillä mitään erityisiä tekemisiä ollut. Ihan tavallista arkea vaan. Pienille lapsille riitti läheinen leikkipuisto, joka oli hiukan erilainen, kuin se oman kodin lähipuisto. Kaupassa käytiin ja välillä vaan ulkoiltiin muuten. Illalla pelattiin lautapelejä. Hyvin he viihtyivät. Panostin tosin heihin antamalla aikaani ja huomiota silloin kun luonani olivat. Juteltiin paljon, heistä se oli mukavaa. Vierailut olivat aina parin kolmen päivän mittaisia. Olis se varmaan pitkään jatkuessaan väsyttänytkin välillä. Silloin vaan nautin heidän vierailuistaan, uskoisin, että hekin tykkäsivät.

meillä kans mun kotona meinaa kasvaa metrin pitkiin täihin. ensinnäkin ne vinkuu meitä kylään, mulla lapset 2 ja 4v. ei oo teeveetä, missään lähellä ei oo leikkipuistoa, pieni kuuma rivarinpätkä, pihassa yksi vino keinu ja ruohoa kasvava hiekkalaatikko, jossa muutama rikkinäinen leikkikuorma-auto tms. leluja on tasan yksi laatikko, joista suurin osa on rikki, tai patterit loppu. tietokone netteineen on, jonka ääreen äiti lapsia sitten jo 20min päästä alkaa patistella rasittuneen oloisena.

ei kirjoja, ei värikyniä, ei muovailuvahaa, ei mitään minkä ääressä meillä kotona viihdytään ihan ok, jos ei ulkona olla. oon sanonu monta kertaa, että vaihtakaa patterit noihin leluihin, oon raahannu värityskirjoja jne mukanani, mutta tuntuu sekin vähän tyhmältä.. sitten ihmetellään, miksi anoppilassa niin viihdytään, kun siellä on ihan päinvastaista. ja siellä tärkeintä on se, että isovanhemmat nauttii lasten seurasta, värkkää ja touhuaa niiden kanssa! äiti oikeasti vaan istuu, väliin ottaa syliin ja tekee jotain körönkörön kirkkoa, jonka jälkeen jo onkin taas aivan veto pois :D