Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meinaan tänään kysyä mieheltäni viimeisen kerran haluaako toista lasta vai ei.
09.02.2010 |
Minä haluaisin mutta mieheni ei, näin on sanonut. Syitä siihen on se ettei jaksa sitä vaipprumbaa, yöheräämisiä ym vauva-ajan juttuja. Välillä vihjailee vauvan teko mahdollisuutta mutta heti perään nauraa ja heittää vitsiksi.
Poika nyt 6v ja aloittaa syksyllä koulun, joten viimeistään nyt olisi sopiva aika. Kaikki aamuviemiset ja iltapäivähoito-ongelmat olisi ratkaistu. Vaatteitakin olen nähtävästi turhaan säilytellyt ym.
Illalla meinaan nostaa mieheni seinälle ja kysä haluaako hän ikinä enää toista lasta vai ei. Vastauksenkin vaadin heti ja siihen riittää yksinkertainen kyllä tai ei. Jos vastaus on ei niin heti heitän myyntiin kaikki säästetyt vaatteet ym ja alan suunnittelemaan elämääni toisella tavalla. Eipä kannata ukko sen jälkeen enää tulla vihjailemaan toista ja sillä piste. Vastaus on tulatava nyt heti.
Kommentit (14)
että tulet heti raskaaksi? Aika halju syy hankkia lapsi ip-kerhon korvikkeeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei sitten mikään.... En jaksa enää tällaista samperin jahkailua. Ikääkin alkaa meikäläisellä painaa päälle, joten kohta on viime hetketä käsillä.
t. ap kohta 36v
että haluat nyt vastauksen. Sinä haluat toisen lapsen, ja miehesi pitää nyt päättää, onko hän sen lapsen siittäjä vai ei. Jos hän ei sitä halua ja haluaa edelleen olla sinun kanssa naimisissa, pitää miehen sitten hyväksyä käenpoika pesään.
kysellyt/jutellut mieheni kanssa toisesta lapsesta jo pitkään. Jostain syystä se keksii vain aina uusia tekosyitä miksi lapsi ei olisi hyvä tällä hetkellä ja silti välillä antaa selkeesti ymmärtää, että voitas yrittää. Yhdessä välissä jo päätinkin, että me jäämme yksi lapsiseksi perheeksi, vaikka en sitä todellakaan halua ja myin/lahjoitin pois kaikki säilyttämäni vauvan tarvikkeet. Yritin elää mieheni ajatuksen mukaan ja hyväksyä sen, mutta en vaan sopeudu tuohon, että en toista lasta saisi enää kokea. Ero onkin alkanut pyöriin jo aika paljon mielessä viimeisen vuoden aikana :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinä jäisit äitiyslomalle hoitamaan vauvaa?
Poika oli koliikkilapsi joka huusi suoraa huutoa noin 12 tuntia putkeen kolmen kuukauden ajan. Eipä siinä nuku kukaan... Mies heräili myös yöllä pojan kanssa pariksi tunniksi, jotta minä edes sain nukkua hetken. En tätä häneltä vaatinut.
Tämä huuto on ilmeisesti jäänyt hänelle päälimmäisenä mieleen...mene ja tiedä.
mieheni lapsimäärätoiveista jo seurustelun vakavoiduttua. Siinä vaiheessa kun vielä oli mahdollisuus lähteä eri teille jos toiveet eivät kohtaisi.
Entä jos lähestyisit miestäsi lapsen kantilta, kun aika teistä vanhemmista joku päivä jättää niin olisihan se lapselle kiva kun olisi sisarus johon turvata ja jakaa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinä jäisit äitiyslomalle hoitamaan vauvaa?
Miksikö miehen pitäisi heräillä vauvan kanssa? Ööö, miksi ei pitäisi, jos on töissä?
Tilanteen mukaan jokainen osallistuu. Useasti myös miehet ovat parempia vauvayötyöläisiä, koska voivat nukahtaa uusiksi tuosta vaan, eli ei käy laisinkaan yhtä raskaaksi heille tämä operointi. Itse äitinä olin koko ajan tutkat päällä kaikki yöt ja menin tosi huonoon kuntoon, kun olin niin väsynyt, vaikka kaikkeni yritinkin. Mies taas nukkui kuin tukki itkusta huolimatta ja jos tökin hänet hereille hoitamaan vauvaa, takaisin tultuaan simahti kuin saunalyhty....
T: ei ap
En haluaisi minäkään jos pitäisi käydä töissä ja vielä valvoa siihen päälle. Satunnainen tuuraaminen tai koliikkilapsi on eri juttu, mutta en minä tajua miten äiti ei normaaleista yösyötöistä selviä. Hän saa sentään jäädä kotiin kun toinen lähtee töihin eikä kotiaskareiden pyöritys nyt niin suurta älyllisyyttä vaadi. Lisäksi äidin hormonitoiminta on suunniteltu kestämään vähemmillä unilla - tämä siis jos viitsii imettää.
Kyllä isä voi osallitua muutenkin kuin hoitamalla puolet yöheräilyistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä isä voi osallitua muutenkin kuin hoitamalla puolet yöheräilyistä!
Ja onhan se miehenkin lapsi, ei varmasti ole liikaa vaadittu jos äiti saisi sen pari tuntia joskus nukkua!
mies vähän hannasi vedoten vauva-ajan rankkuuteen(vaikkei hänen öitä tarvinnutkaan valvoa)mutta minusta taas tuntui, että ikää alkaa olla sen verran, ettei valvomiset siitä helpotu ja kaikki muutkin riskit kasvaa raskauden suhteen.
No, mies suostui ja 1.5 vuotta meni ennen kuin tärppäsi...ja lapsi oli sitten tosi helppo alusta alkaen, nukkui hyvin ja hänestä tuli isin pikku prinsessa;) Jälkikäteen mies on ihmetellyt, miksei ensin halunnut toista lasta! Meillä lisäksi tehtiin niin, että minä olin pääasiassa vauvan kanssa ja mies touhusi isomman lapsen kanssa. Halusi sitten välillä itsekin osallistua vauvan hoitoon. Markkinoipa miehellesi vähän vauvaa ja ei se koliikki ole periytyvää, yleensä toisen lapsen vauva-aika on helpompaa, kun vanhemmat on varmempia hoitajia. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan markkinointiin. En osaa enää perustella sitä millään tavalla.
Koliikki vähän pelkään minäkin koska olen itse ollut koliikkilapsi ja poikakin oli. Tiedän kuitenkin, että selviydyn siitäkin. Jos ei koliikkia lasketa niin poika oli todella helppo. Söi hyvin ja nukkui hyvin (siis koliikin jälkeen varsinkin).
Katsotaan mitä se mies sanoo....
ap
Ainoa lapsi on aina yksin. Lapselle itselleen sisarus on äärimmäisen tärkeä juttu. Kun isästä ja äidistä aika jättää, niin on sentään joku muu läheinen johon turvautua.
Meillä lapsilla tasan 5 vee ikäeroa. sisarukset äärimmäisen tärkeitä toisilleen. Kun isompi sai kuulla vauvan tulosta, hän kysyi "äiti miksi vasta nyt". Kun vauva oli syntynyt hän osallistui innolla hoitoon.
Koliikinkin voitte välttää:
noudatat tarkkaa ruokavaliota ja kuuntelet vauvan rytmiä. Meillä esikoinen huusi paljon, kun äiti ei tajunnut vältellä esim. maitotuotteita. Enkä osannut laittaa tarpeeksi usein päiväunosille. Toinen ei sitten turhia huudellutkaan. Nukkui vaan...
Alue: Aihe vapaa
ei vastaus välttämättä heti synny. Lapsen saaminen on iso päätäös :)