Kokemuksia au pairista? Apua kaipaisin..

jos saisit vähän selville taustoja, esim. jos nuori on toiminut vaikka saurakunnassa isosena tms on hyvä merkki jne.

eli jos nuori on jo aiemmin toiminut jotenkin vastuullisesti

mutta haluaisin sanoa, että muistakaa kohdella häntä hyvin.

Itse kun sain todella huonoa kohtelua. Ensivaikutelma suomalaisista ei ollut kovin hyvä.

Oliko kyseessä ihan oikea huonosti kohtelu vai kulttuurierot tms?

mutta haluaisin sanoa, että muistakaa kohdella häntä hyvin.

Itse kun sain todella huonoa kohtelua. Ensivaikutelma suomalaisista ei ollut kovin hyvä.

seurakuntanuoria, mikä vähän vaikeuttaa tätä. En ensinnäkään halua mitään jäykkistä meille, mutta tietysti vastuuntuntoisen. Hmmmm

-ap

jos saisit vähän selville taustoja, esim. jos nuori on toiminut vaikka saurakunnassa isosena tms on hyvä merkki jne.

eli jos nuori on jo aiemmin toiminut jotenkin vastuullisesti

ei kuitenkaan fyysistä. En halua tässä tarkemmin kertoa siitä.

Meillä oli puolisen vuotta sukulaistyttö austraaliasta asumassa. Ei siis varsinainen au-pair.



Tarkoitus oli että reippaan oloinen tyttö saa oman huoneen ja kylppärin sekä ruuat ja tekee pieniä kotihommia ja lastenhoitoa silloin tällöin tarvittaessa - lähinnä pari tuntia kerran viikossa kauppareissun yms ajan, voi joskus tarvittaessa hakea lapset hoidosta sekä kerran kuukaudessa iltahoitona niin että me vanhemmat päästään illan viettoon (mikä kuulosti mahtavalta koska normaalisti olemme viimeisen kuuden vuoden ajan päässeet yhdessä illan viettoon kerran tai kaksi vuodessa).



Toisin kuitenkin kävi. Puhelimessa reippaalta kuulostanut tyttö ei ollutkaan kovin reipas...



Tyttö halusi töitä, mutta ei mitä tahansa töitä kuten aluksi antoi ymmärtää, vaan lähinnä haaveli desing-kauppojen myyjän hommista yms... Eli mikään tavallinen kassahomma tai respa homma ei kiinnostanut vaikka sieltä puolelta olisimme töitä voineet hänelle järjestääkkin.



Lopputulos oli että tyttö asui meillä, mutta ei tehnyt mitään. Alkuun yritimme tietysti saada hänet mukaan kotipuuhiin ja houkutella iltaa istumaan ja juttelemaan meidän kanssa. Ajateltiin että on ehkä ujo uudessa ympäristössä yms ja reipastuu sitten myöhemmin. Hänellä tuntui olevan yllättävän paljon ystäviä valmiiksi ympäri pk-seutua, joten ei siltä osin vaikuttanut yksinäiseltä.



No eipä reipastunut ei. Eikä sitten lopulta enää jaksettu yrittää vetää meidän mukaan juttuihin kun ei osoittanut minkäänlaista omaa kiinnostusta.



Mainittakoon vielä että tyttö on 20-vuotias, suomen ja austraalian kansalainen, sai näin ollen myös suomalaisia tukia. Puhui sujuvasti suomea ja englantia. Nyt on taas austraaliassa...onneksi :)



Eli sovi ainakin tarkasti kotityöt ja tehtävät mitä ja miten usein, mielellään kirjallisena ettei tule väärinkäsityksiä.



Mielenkiinnosta kysyisin vielä minkälaista palkkaa au-pairille maksaisitte? Meidän sukulaistytöllehän ei palkkaa (onneksi) maksettu, mutta on käynyt mielessä josko meillekkin joskus au-pair löytyisi niin mitä kustantaisi.

Miksi tulee, mitä aikoo tehdä vapaa-ajallaan, mitä aikoo tehdä aupair-ajan jälkeen.



Ja tekisin selväksi, mikä on kuvio (ei se aupair tiedä automaattisesti miten tehtävät ja vastuu jakautuu), siis mtä tehtäviin kuuluu, mikä on työaika ja mitä muutenkin odotetaan (perheenjäsenen asema on eri kuin palkatun työntekijän, ja on teistä kiinni, kumpana aupairianne pidätte). Ja yrittäisin lukea rivien välistä, miten hän tähän suhtautuu.



Minusta ihanne on vasttuullinen ja mukava ihminen, jolla on myös oma elämä. Tietysti aupair kulkee perheen mukanakin vapaa-ajalla, jos haluaa, mutta sekin on kiva, että perheelle jää myös omaa aikaa, kun aupair harrastaa/tapaa kavereitaan yms.

ja homma meni ihan pipariksi n.4kk jälkeen: joi siiderit jääkaapista ilman lupaa, "lainasi" minun vaatteitani ilman lupaa, ei jaksanut tehdä oikein mitään ym.

Miksi tulee, mitä aikoo tehdä vapaa-ajallaan, mitä aikoo tehdä aupair-ajan jälkeen.

Ja tekisin selväksi, mikä on kuvio (ei se aupair tiedä automaattisesti miten tehtävät ja vastuu jakautuu), siis mtä tehtäviin kuuluu, mikä on työaika ja mitä muutenkin odotetaan (perheenjäsenen asema on eri kuin palkatun työntekijän, ja on teistä kiinni, kumpana aupairianne pidätte). Ja yrittäisin lukea rivien välistä, miten hän tähän suhtautuu.

Minusta ihanne on vasttuullinen ja mukava ihminen, jolla on myös oma elämä. Tietysti aupair kulkee perheen mukanakin vapaa-ajalla, jos haluaa, mutta sekin on kiva, että perheelle jää myös omaa aikaa, kun aupair harrastaa/tapaa kavereitaan yms.

Mieti millaiset asiat ovat teille tärkeitä, ja kysy niistä. Älä kuitenkaan ole liian "niuho", eli vaikka ette itse olisikaan seurakuntanuoria kuten sanot, niin ole valmis ottamaan myös seurakuntanuori aupairiksesi, jos kohdalle sattuu sellainen, että kaikki muu natsaa hyvin. Tietysti kerrot sitten hänelle, että uskonto ei ole isossa osassa elämäänne ja kysyt, olisiko se hänelle ongelma. ;-) Eli suosittelen olemaan avoin uudelle aupairin suhteen mutta samalla olemaan rehellinen sekä hänelle että itsellesi siitä, minkälainen perhe olette ja mitkä asiat ovat teille _oikeita_ kynnyskysymyksiä.

Haastattelussa kannattaa käyttää apuna Skypeä, on paljon kertovampi kuin pelkkä puhelinhaastattelu. Jos skypetys on mahdotonta, pyydä ainakin lähettämään kuvia itsestään. Lisäksi pyydä (ei sukulaisten) suosittelijoiden nimet ja yhteystiedot, ja soita heille ja kysy heidän mielipidettään tytöstä.

Näillä eväillä me olemme onnistuneet jo useamman kerran saamaan hyvän aupairin joka on viihtynyt meillä.

Erityisesti pelkäsin, että mitähän tuumaavat, kun ruotsalaisen perheen isä opetti golfia ja äiti piti golfshoppia, ja minä rehellisesti ilmoitin, että en ole kokeillut, mutta en oikein usko, että on mun juttu.



Kerroin sitten, että tykkään ihan peruspuuhailuista, kuten käydä pyöräilemässä, uimassa, luen paljon jne.



Vähän jännitti, miten mun käy, kun muilla oli kaiken maailman harrastuksia. Ottivat sitten kuitennkin mut. Järkevä valinta: mua ei harmittanut ollenkaan, vaikka perhe pelasi golfia aina kun pystyivät, mä pystyin lukemaan kun ipana nukkui jne.



Mua pidettiin kuin perheenjäsenenä. Sovitun palkan lisäksi sain juna-asemalla lähteissä timanttiriipuksin ja timanttikorvikset. Ja suosituspaperit kirjoittivat.



Näin jälkikäteen ajateltuna, perheen äiti oli oikein "ovela", kun otti mut kaikkeen mukaan. Olihan sitten 4 kättä ipanaa hoitamassa, missä mentiinkin.



Ja shoppailemaan halusin tietysti mukaan, koska aina jotain pientä mullekin ostettiin. Ei tuntunut heidän rahoissaan, mutta taas sai rouva rauhassa sovituskopeissa sovitella.



Nyt mietin, että oliko se rouva oikeasti niin kiltti ja reilu, vai oliko tuo laskelmoitua että sai mut tekemään paljon extra hoitoa :).

vapaa aikaa. Mulla kun ei ollut vapaa aikaa ollenkaan. Välillä vain sanoi perheen äiti, että "nyt voisit mennä tunniksi jonnekkin." Kävin sitten lasten mummon luona kahvilla. Mummo oli ihana! :)

seurakuntanuoria, mikä vähän vaikeuttaa tätä. En ensinnäkään halua mitään jäykkistä meille, mutta tietysti vastuuntuntoisen. Hmmmm

-ap

jos saisit vähän selville taustoja, esim. jos nuori on toiminut vaikka saurakunnassa isosena tms on hyvä merkki jne.

eli jos nuori on jo aiemmin toiminut jotenkin vastuullisesti

että jos auppari vaikuttaa jo hakuvaiheessa hyvin "rennolta", voi olla että petyt siihen vastuuntuntopuoleenkin... Meillä on ollut pari tyttöä, fiksuja ja mukavia, ja hyviä aupaireja, mutta myös ihan normaaleja (laiskojakin ;-)) ihmisiä, ja kyllä kumpikin heistä omasi sen verran tilannetajua että hakuvaiheessa antoi parhaan mahdollisen kuvan itsestään. Eli siis minä näkisin sen niin, että jos hakuvaiheessa tulee sellainen kuva, että hakija on letkeän rento, todellisuus voi olla aika karmaiseva...