Kuinka paljon voi surra keskenmenoa?

Jollekin keskenmeno on pieni juttu, toiselle taas maailma musertuu. Ihminen voi surra muutakin kuin sita keskenmenoa, vanhoja suruja, menetettyja toiveita. Jos o

ma tyo ahhdistaa, niin keskenmeno voi tuntua pahalta. Jos ei parjaa arjessa, niin on syyta hakea apua.

varsinkin, jos sitä yhtäkin raskaaksi tulemista on odotettu kauan. Itselläni oli keskenmeno rv 9 ja vaikka en surrut sitä nimenomaista raskautta niin kohtuuttomasti, olin mm. huolissani siitä, tulenko enää raskaakai ja jos tulen, kuinka paljon vaivaa se vaatii. Ja vielä sitäkin, tuleeko niitä keskenmenoja lisääkin.

on nyt syönyt kaksi vuotta masennuslääkkeitä parin varhaisen keskenmenon (alle 8 vko) jälkeen. Heillä on kyllä jo lapsia ennestäänkin. Lisäksi häntä masentaa se, että lääkityksen takia ei voi yrittää lasta vaan ensin pitäisi saada lääkkeet pois ja sitten vasta yritystä päälle. Eli on vähän kurjassa noidankehässä.



Ihmettelen toisinaan, miten niin sosiaalinen ja aktiivinen ihminen voi lannistua noin pahasti. Luulisi ystävien ja lapsien vievän yli masennuksesta. Takana toki voi olla muutakin, mutta itse ei ainakaan muuta myönnä kysyttäessä.



Tosin hän oli jo ennen ensimmäistä keskenmenoa ommellut itselleen kauheat kasat äitiysvaatteita ja ostellut vauvanvaatteita, eli raskaus oli hyvin toivottu ja odotettu. Kun tuli uudelleen raskaaksi ekan keskenmenon jälkeen, niin sama juttu, taas testin jälkeen vaateostoksille ja ilmoitus koko ystäväpiirille. Ja taas pettymys. Itse en kyllä niin varhaisilla viikoilla olisi uskaltanut kun hiukan varovasti hymyillä sisäänpäin, vaikka raskaudet on itsellekin olleet tosi merkittävä asia, olen aina tiedostanut, että välttämättä positiivinen raskaustesti ei aina ole yhtä kuin vauva.

psykiatrilla ja syömään masennuslääkkeitä.

Minulle kävi näin 10v sitten rv oli 12+5.

eri tavoin sen kohdan, milloin mahassa on vasta jotain alkavaa ja milloin vauva (joka siis keskenmenossa kuolee pois). Siinä ei rationalisointi auta, se on tunnekysymys.