Pitäisikö työhaastattelussa kertoa sairastaneensa masennuksen??

Ei se hyödyttäisi sinua mitenkään, eikä se kuulu muille.

Olet parantunut eli terve, joten sinun ei tarvitse kertoa vanhoista sairauksista. Niillä ei ole vaikutusta nykyiseen työntekoosi, eikö vain?

tai murtuneesta kädestäkään... Ei tarvitse kertoa. eikä ne saa sitä selvillekään, mikäli vaitiolovelvollisuudesta on mitään hyötyä...

Valintaa kun ei saa perustaa (eikä kysymyksiä saa kysyä) mm. hakijan terveydentilaan, sivilisäätyyn, sukupuoliseen suuntautumiseen yms. liittyviin asioihin.

ei kuulu työnantajalle

..eli on aloja jonne ei juuri masennuksen sairastunut sovi ja piste.'

..eli on aloja jonne ei juuri masennuksen sairastunut sovi ja piste.'

Et edes tee mitään virhettä jos et kerro, koska se on yksityisasia ja sellaisia ei tarvitse kertoa työhaastattelussa. Sinun ei edes tarvitse vastata tai voit vaikka valehdella, jos sinulta sitä kysytään. Sitä ei siis saa edes kysyä, eikä mitään muutakaan yksityisasiaa, kuten onko raskaana, lasten "hankinta"-suunnistelmista, sairauksista, sukupuolisesta suuntautumisesta tms.



Työnantaja voi kysyä vain asioita, jotka liittyvät työhän ja niistä asioista, joita tarvitset työstä suoriutumiseen.



Masennus on kuitenkin monille pelottava ja hyvin "epämääräinen" asia, ja saattaa turhaan pelottaa ja sen vuoksi karsiutuisit pois valittujen joukosta.

teen itse haastatteluja ja rekrytointia aika ajoin ja periaatteessa kaikki henkilökohtainen tieto "häiritsee". On se sitten hehkuttamista siitä, kuinka rakastaa bodypumpia, kuinka asuu miehensä ja kolmen kissansa kanssa rivitaloasunnossa, kuinka on viettänyt nyt monta vuotta kotona lasten kanssa ja kuinka seinät kaatuvat päälle ym.ym. Monet sellaisetkin asiat, jotka hakija kokee keventävänä "ice-breakerina" häiritsevät ihan todella haastattelijaa. Me kuitenkin teemme valintamme koulutuksen, työkokemuksen ja työhön soveltuvuuden perusteella.



Sairastettu masennus ei ole sellainen tieto, joka tarvitsee ilmoittaa. Jos kertoisit sen minulle, joutuisit aika helposti "ehkä"-jonoon. Mielessä kuitenkin pyörisi, että mitä jos.... ja saattaisit jäädä valitsematta.

Siis aiotko jäädä heti sairauslomalle vai oletko ihan oikeasti aloittamassa työnteon? En ymmärrä koko sun kysymystä.

Kauhea riski. Jos kertoisit umpisuolesta tai vaikka ohimenneestä syövästä, niin helpommin pääsisit kuin kertomalla mielenterveyden ongelmista. Tämä on rehellinen totuus asiasta.

Ja ihan kuulkaa vastuullisissa töissä olen, syön mielialalääkettä ja sairastan masennusta, pian pääsen terapiaankin. Työ on osa kuntoutumistani. En tasan kerro kellekään, vasta siinä tapauksessa jos jostain syystä työnteko ei enää onnistuisi, kertoisin työterveyshuollossa.

Yllättävän monet vastuullisissakin töissä olevat ovat sairastaneet tai sairastavat masennusta ja syövät mielialalääkkeitä. Masennus ei kuitenkaan ole mikään psykoosiin tai skitsofrenia, josta olisi mahdollisesti vaaraa muille ihmisille.



Itse olin pari vuotta sitten masennuksen (tai minusta se oli ennemminkin uupumusta) takia kuukauden edellisestä duunistani saikulla ja söin mielialalääkkeitä. En salannut asioiden tilaa mitenkään töissä keneltäkään ja kun puoli vuotta sen jälkeen hain uutta työpaikkaa ja sain sen, ei kukaan olisi millään päästänyt minua pois. Eivät siis halunneet innoissaan eroon, vaikka vähän pipipää olinkin välillä ollut.

Sairaustiedot ovat salaisia

mut eikös lääkärin tekemässä työhöntulotarkastuksessa pidä kertoa, kai siellä kysytään onko sairastanu mitään? ei se lääkäri sitä tietty kerro eteen päin, laittaa siis vaan lapun, onko sopiva/ei sopiva työhön, mut kai se siis siellä pitää kertoa??

Up

Jos et halua sitä hommaa, niin silloin tietty kannattaa korostaa sitä heti alusta lähtien joka välissä. Muuten ei.

En ole itse ainakaan koskaan kertonut sairaushistoriaani työhaastattelussa, en ole nähnyt tarpeelliseksi.

Ei missään tapauksessa kannata.

Ei todellakaan kannata kertoa eikä siihen ole mitään velvollisuutta. Itsekin olen parantunut masennuksesta ja terapian jälkeen koen olevani paljon vahvempi ja tasapainoisempi kuin ikinä ennen, mutta ei sellaista ymmärrä kuin toiset saman kokeneet. Suurimmalle osalle mt-ongelmat, entisetkin, ovat yhä stigma.