onko kenelläkään muulla mennyt välit pokki parhaaseen ystävänsä

katsoi jostain syystä oikeutetuksi loukata ja haukkua minua, eikä hän katsonut oman anteeksipyyntönsä olevan tarpeellista. Eli hänen näkemyksensä mukaan minun täytyi pyytää häneltä tekemääni virhettä anteeksi, mutta hänen ei tarvinnut, vaikka hän varsin suorasanaisesti haukkui minun tapaani toimia, se kun ei ollut sama miten hän olisi toiminut. Mutta kyseinen ihminen on ilmeisesti kuuluisa tavastaan toimia, mikä minulle on selvinnyt vasta jälkeenpäin. Ja toisinaan jopa säälin tätä ihmistä, vaikka ystäviä emme tule enää olemaan.

Minusta anteeksi tulee pyytää, jos oikeasti katuu tekoaan ja on todella pahoillaan, eikä sen takia että jotenkin yleisesti kuuluu pyytää anteeksi. Jälkeenpäin tulee kuitenkin ilmi, onko henkilö oikeasti tarkoittanut anteeksipyyntöään vai ei. On paljon ihmisiä jotka hokevat paniikissa anteeksipyyntöjään sisäistämättä niitä. Se vain lisää kaunaa.

tiedä todellista syytä! erosin miehestäni ja tulin 10kk kuluttua takaisin...ei enää morjesta..ei mitään.

selväksi, että ymmärrät tehneesi väärin, mitä sitten ikinä oletkin tehnyt?

harmittaa vietävästi, ei oo paluuta entiseen, vaikka nyt onneksi oon väleissä, mutta ei oo sama -välit on viilenneet, entinen yhteys kadonnut. Oon kuitenkin onnellinen, ettei paras ystäväni hylänny mua lopullisesti mokani takia...

Pyysin anteeksi heti. Asia painaa todella mieltäni ja olen monta kertaa ajatellut lähettää hänelle kirjeen, jossa kerron hänelle kuinka pahoillani olen. Vielä minusta ei ole ollut siihen. Luulen ja pelkään, ettei hän halua saada minulta edes kirjettä. Jotenkin sekin lohduttaisi, että voisi edes moi sanoa, jos tulee vastaan... Tiedän, ettei paluuta entiseen ole. Miksi ihmisen pitää olla niin h....tin erehtyväinen!?

Riippuu täysin teostasi onko aihetta keskustella enemmän. Jotkin asiat saa anteeksi, toiset asiat pistävät välit poikki. Ymmärrät varmaan sen itsekin.

ollaan sovittu riita mut mikään ei ole niinku ennen...harmittaa kyl...

Yritin sitten myöhemmin ottaa häneen yhteyttä, mutta turhaan. Samoissa piireissä kun vähän niin kuin pyöritään ollaan muutaman kerran tavattu, mutta hiljainen nyökkäystervehdys on ainut kommunikaatio.



Ja kyllä, mua harmittaa, että ystävän menetin. En kuitenkaan olisi tuossa tilanteessa, jossa välimme menivät, näilläkään tiedoilla toiminut toisin.

On vain asioita, joita toinen ei voi antaa anteeksi ja pahoittelut eivät silloin asiaa auta. Se on täysin henkilöstä kiinni, mitä antaa anteeksi ja mitä ei. Ihmiset ovat erilaisia tässäkin suhteessa.



Minusta sinun kannattaa vain hyväksyä se että ystäväsi ei nyt halua olla tekemisissä kanssasi ja jatkaa omaa elämääsi. Ymmärrän että harmittaa ihmissuhteen menetys mutta yritä löytää tästä kokemuksesta se, mikä oli opetus ja miksi näin kävi.



Älä ala ruinata ystävyyttä takaisin, sillä tuskin sillä tyylillä onnistut.

parhaan ystäväni kanssa. Lähetin kirjeen ja asia on sovittu, mut meidän tiet eros silloin kun mä mokasin. Hän on antanu anteeks, mut ei voi enää luottaa.



Oon kokenu tätä samaa muutaman muun ihmisen kanssa, et on ollu vaikee antaa anteeks. Mut todella kannattaa haluta antaa anteeksi ja pyytää Jumalalta siihen apua. Voi olla pitkä prosessi, mut kyllä kannattaa ja kannattaa odottaa, että tilanteet muuttuu luonnostaan. Aina ei auta eikä voi ruveta selvittelemään asioita ja välejä. Siis tälleen oli yhden toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa välit ovat ajan kanssa parantuneet. Mä en todellakaan pystyny poistamaan sisältäni sitä pahaa oloa, jota koin kun yks kaverini oli käyttäytyny mua kohtaan rumasti. Oli tosi vaikeeta sen katkeruuden kanssa, joten rukoilin, et Jumala auttais mua. Kesti varmaan 6 vuotta, että meidän välit parani ja että itse pääsin yli.



Mun parhaan kaverin kanssa meillä on niin täysin eri elämänkuviot, ettei ole mitään yhteistä ja välirikosta on tosi kauan aikaa. Mut haluaisin vielä joskus tavata. Hän on kuitenkin ollu mun pitkäaikaisin ja paras kaverini. Vaikuttaa vähän epätodennäköiseltä, että aikuisena vielä löytyis niin hyvää kaveria.



Eli mun kokemuksen mukaan tällasesta voi päästä yli, mutta ei välttämättä mitenkään helposti. Ihmissuhdeongelmat voi tehdä niin tosi kipeetä. Ymmärrän sen, että kaikki ei tajua ja hyväksy tätä Jumalajuttua ollenkaan, mutta mulle se on elämän tukipilari kaikessa ja varsinkin tällaisissa asioissa. Jumalata saa apua siihen, ettei jää siihen katkeruuteen, vaikka se on melkeen maailman vaikein asia!

On vain asioita, joita toinen ei voi antaa anteeksi ja pahoittelut eivät silloin asiaa auta. Se on täysin henkilöstä kiinni, mitä antaa anteeksi ja mitä ei. Ihmiset ovat erilaisia tässäkin suhteessa.

Tunsin ihmisen, joka pyysi anteeksi vain kun arveli siitä olevan hyötyä itselleen. Hän käyttäytyi täysin ala-arvoisesti minua kohtaan ja sanoi sen jälkeen suoraan, ettei aio pyytää anteeksi, koska välejämme ei kuitenkaan enää voi korjata. Minusta tuollainen on aivan uskomatonta, selkärangatonta käytöstä. No, kyseinen ihminen onkin selkärangaton ja se on manifestoitunut myöhemmin myös uusilla tavoilla hänen paskassa elämässään.