Lue keskustelun säännöt.
Uusi kollega ei kerro lastensa nimiä...
05.02.2010 |
Onko sinusta outoa vai normaalia:
Töihimme tuli uusi työntekijä. Juttelimme hänen kanssaan niitä näitä ja joku oli huomannut (avokonttori) pari lasten valokuvaa hänen pöydällään. Työkaverini kysyi kohteliaan ystävällisesti, että minkä ikäiset ja nimiset lapset sinulla on. Siis sellaiseen mukavaan small talk sävyyn. Vastaus oli, että "mä en halua puhua yksityiselämästäni työpaikalla".
Vähän töksäyttävää. Toinen koettaa olla perusystävällinen, ei siis udella mitään tyyliin "onko lapsilla sama isä" tai "oletteko koska viimeksi saaneet sossusta rahaa". Jos laittaa lasten kuvat esiin, kai sitä nyt kysyä saa.
Kommentit (14)
On ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät halua työpaikalla puhua perheestään. Tätä päätöstä pitäisi kunnioittaa. Töissä puhutaan ensisijaisesti työasioista. Toki, jos haluaa, niin työkavereiden kanssa voi puhua myös yksityisasioista, ystävystyä ja tavata työpaikan ulkopuolella.
Kunnioitan suuresti uutta kollegaasi! Itse olen ajatellut tehdä samalla tavalla, kun palaan nykyisistä projektitehtävistä vanhaan työhöni. Syynä on yksi työkaveri, jolla on tapana puhua ja arvostella toisten yksityiselämän ratkaisuja töissä, esim. poissaoloja lapsen sairauden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaisemmasta työpaikasta?
Juuri eräs ystävä avautui työpaikkaansa riivaavasta kollegasta, jolle ei voi kertoa mitään yksityiselämästään. Tämä ihminen reagoi näihin juttuihin hyvin kummallisesti ja arvaamattomasti. Koko yhteisö on varpaillaan ja odottaa koska tämä ihminen sekoaa lopullisesti.
Mutta jos laittaa lasten kuvat esille on kohtuullista odottaa, että joku niistä jotain kysyy.
Ja voihan kai lasten nimet sanoa ja sitten sanoa, että enempää en halua yksityiselämästäni kertoa.
On ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät halua työpaikalla puhua perheestään. Tätä päätöstä pitäisi kunnioittaa. Töissä puhutaan ensisijaisesti työasioista. Toki, jos haluaa, niin työkavereiden kanssa voi puhua myös yksityisasioista, ystävystyä ja tavata työpaikan ulkopuolella.
Kunnioitan suuresti uutta kollegaasi! Itse olen ajatellut tehdä samalla tavalla, kun palaan nykyisistä projektitehtävistä vanhaan työhöni. Syynä on yksi työkaveri, jolla on tapana puhua ja arvostella toisten yksityiselämän ratkaisuja töissä, esim. poissaoloja lapsen sairauden vuoksi.
...on jotakin tyyliin Veeti ja Leevi tai Iida ja Aada ja sitä hävettää...
ehkä se tosiaan on hormonihöyryissä antanut jotkut tosi kummat nimet, eikä halua leimautua hörhöksi heti alussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä se tosiaan on hormonihöyryissä antanut jotkut tosi kummat nimet, eikä halua leimautua hörhöksi heti alussa...
aikaisemmasta työpaikasta? Juuri eräs ystävä avautui työpaikkaansa riivaavasta kollegasta, jolle ei voi kertoa mitään yksityiselämästään. Tämä ihminen reagoi näihin juttuihin hyvin kummallisesti ja arvaamattomasti. Koko yhteisö on varpaillaan ja odottaa koska tämä ihminen sekoaa lopullisesti.
Kaiken hänen tulisi tietää veroprosentista ja asuntolainan määrästä lähtien. Pitää ihme tilastoja muiden poissaoloista. Omasta mielestään firma ei pyörisi ilman häntä vaikka tosiasiassa tämä työntekijä sairastuttaa koko yhteisön. Saa ihme kilareita huutaa ja raivoaa pienistä asioita. Olenkin varma ettei tuo mies näe viisikymppisiään, saa varmasti slaagin ennen sitä. Kukaan esimiehistä ei saa tuota tylntekijää kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että lasten kuvat on esillä omaksi ilokseen eikä siksi, että työkaverit voisivat kysellä. Mitäpä hänen lastensa nimet muille kuuluu.
Meillä on ainakin työyhteisö sellainen juorupesäke (huom! kaikki muut ovat miehiä, olen ainut nainen), että ei siellä omia asioitaan viitsi kovasti puhua. Se on kuin rikkinäistä puhelinta leikkisi, juttu muuttuu matkan varrella niin mielikuvitukselliseksi, että ei sitä samaksi tai omiksi sanomisikseen tunnista. Ja yleensä negatiiviseen suuntaan.
Tästä syystä valikoin todella tarkkaan ne ihmiset, joiden kanssa puhun mistään työhön liittymättömästä asiasta. Perheasioista puhun vain parin ihmisen kanssa, vaikka meitä on neljäkymmentä yksikössäni.
Mistä oletus, että kuvan lapset ovat omia? Entä jos ovat rakkaita kummilapsia? Uusi kollega kärsii lapsettomuudesta?
Ensin pitäisi selitellä "ei nämä ole omia lapsiani" ja sen jälkeen, miksi kummilasten kuvat ovat esillä. Pian sen jälkeen joku kyselisi, että koska omia lapsia kun olet noin lapsirakas jne.
Fiksu linja uudella kollegalla, ja työkaverisi kysymys oli varsin tökerö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim nämä ovat kummilapsiani, iät 5v ja 6v, mutta ei niistä sen enempää.
Mistä oletus, että kuvan lapset ovat omia? Entä jos ovat rakkaita kummilapsia? Uusi kollega kärsii lapsettomuudesta?
Ensin pitäisi selitellä "ei nämä ole omia lapsiani" ja sen jälkeen, miksi kummilasten kuvat ovat esillä. Pian sen jälkeen joku kyselisi, että koska omia lapsia kun olet noin lapsirakas jne.Fiksu linja uudella kollegalla, ja työkaverisi kysymys oli varsin tökerö.
Esim nämä ovat kummilapsiani, iät 5v ja 6v, mutta ei niistä sen enempää.
Mistä oletus, että kuvan lapset ovat omia? Entä jos ovat rakkaita kummilapsia? Uusi kollega kärsii lapsettomuudesta? Ensin pitäisi selitellä "ei nämä ole omia lapsiani" ja sen jälkeen, miksi kummilasten kuvat ovat esillä. Pian sen jälkeen joku kyselisi, että koska omia lapsia kun olet noin lapsirakas jne. Fiksu linja uudella kollegalla, ja työkaverisi kysymys oli varsin tökerö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi hän on tuonut kuvat töihin, jos ei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan työyhteisössä. On ilmiselvää, että kuvat kiinnostavat muita. Tuomalla kuvat ja toteamalla, että hän ei puhu henk. koht. asioista töissä, hän tavallaan korostaa omaa toimintaansa. Itse jättäisin kuvat suosiolla tuomatta, jos en niitä olisi valmis mitenkään kommentoimaan.
Olisi sitten jättänyt kuvat kotiin ja leikkinyt lapsetonta, jos on niin salamyhkäinen ettei voi edes nimiä kertoa. Ihme hiippari.
aika ihme. Luulisi ettei sitten myöskään laittaisi kuvia esiin. Jotkuthan voi hermostua siitäkin ettei kukaan kysele ja ole kiinnostunut.