Vauvan niskojen kannattelusta...

Kolmen lapsen äitinä minun PITÄISI asiasta jotain tietää, mutta lapset on niin yksilöitä.



Muistathan pitää lasta paljon mahallaan kun on hereillä? Se on parasta niska-selkäjumppaa lapselle. Siinä näkee hyvin kun lihakset on voimistuneet ja jaksaa hyvin olla pitkiäkin aikoja pää pystyssä.



Toisaalta sylissä pitäessä huomaat kyllä, kun pää ei enää heilahtele ja vauva kyllä alkaa itsekin "vaatimaan" että saa olla pää pystyssä, esim. makuullaankin koittaa nostaa päätä pystyyn.



Meidän melkein 2-kuinen nostelee jo kovasti, mutta toisaalta myös "heiluu", joten varottava on. Mutta nyt huutaa, on mentävä...

Jos vauva on terve ja tyytyväinen niin miksi murehdit? (Toinen juttu olis jos vauvalla olisi liikkuessa selvästi kipua tai selkeä este jollekin liikkeelle: kaverin lapsella lapsuuden reuma ja sen kyllä huomas heti :-( Tasan ei käy onnen lahjat. Oli se hirveää katsottavaa kun pieni itki kivuissaan kun yritti liikkua).



Murehdit jo hirveästi raskausaikana, jospa nyt välillä nauttisit vauva-arjesta rauhassa. Jokainen vauva kehittyy omaan tahtiinsa. Meidän tyttö kannatteli päätään jotenkuten jo 1kk:n ikäisenä, 2kk ei enää tuettu muistaakseni mitenkään. Nyt 3,5kk ei tulis mieleenkään.. Ite hän sitä pystyssä pitää. Mutta hänkään ei käänny ympäri vielä. Se on kai vasta keskimäärin 5kk hommaa se. Näissäkin on suuria eroja.



Meillä kans neiti jutustelee hirveästi ja "laulaa" hoilottaa karmealla äänellä. Vissiin äitinsä laulunäänen perinyt. Mun mielestä tuo pään seuraaminen käsistä vedettäessä vaihtelee täysin vauvan väsymyksen ja noh motivaationkin mukaan.. 2 kk:n iässä tuli jo ihan täydellisesti välillä ja nyt taas saattaa joskus roikottaa sitä vähän takakenossa ja seurata hitaammin jos on väsynyt.



Lattialla mahallaan makuuttaminen on varmaan tehokasta ja hyödyllistä jumppaa kaikille vauvoille. Sain ite neidin viihtymään siinä kun laitoin peilin tuolia vasten nojalleen vauvan naaman eteen niin että näki itsensä kun nosti päätään makuulla. Voi sitä riemua kun sieltä katsoi vastaan suurisilmäinen vauveli! Nyt jo nostaa käsillään itseään ylöspäin vatsallaan köllötellessään.



Relax, varmasti teidän mussukkainen kehittyy ihan hyvää vauhtia omaan tahtiinsa. Iloitse terveestä lapsesta.

en asiasta murehdikaan, en vain koskaan ole ennen tätä neitiä vauvoja nostellut, ja siksi asiaa pohdin. Vauva-arjesta kyllä nautin, joskus on vaan mukava kysellä vähän askarruttavia asioita niistä enemmän tietäviltä.:)



Tuli muuten tuosta mieleen, että kun laitoksella sanoin hoitajalle, etten ole ennen edes koskenut vauvaan, niin en kuulemma ole ainoa. Nykyään monet esikoisen vanhemmat ovat todellakin ensimmäistä kertaa vauvojen kanssa tekemisissä...:) On kyllä hassua miten siihenkin, käsittelyyn ja vähän kaikkeen, on jo ehtinyt mukavasti tottua.



Kiitos muuten peili-ideasta, se laitetaan heti toteutukseen!





Valentine ja pikkuneiti 3,5kk

Minäkään en vauvoista juuri mitään tietänyt kun oman sain. Mutta kyllä sen kokeilemalla huomasin milloin jaksaa kannatella päätään. Eli sylissä pystyssä ollessa silloin kun tuntui että ehkä se jo jaksaisi, annoin yrittää, pidin kättänä noin 1-2cm päässä turvana JOS ei jaksaisikaan. Ja jaksoi kyllä jo yllättävän pienenä, sitten tietysti tuin jos esim kumarruin vauva sylissä, eli kun olisi vaativampaa hallita päätä.



Ja tuo käsistä vedettäessä seuraaminen ei kerro koko totuutta, meillä yhä (4kk) ei aina viitsi aktiivisesti seurata päällään perässä, mutta aivan mahtavasti on päätään jo sylissä ja mahallaan maatessa kannatellut jo pari kuukautta.



Kääntyminenkin tapahtuu todella yksilöllisesti. Mä vaikka en pienistä vauvoista vieläkään paljon tiedä, huolestun vasta jos neuvolassa huolestutaan. Nehän kyselee (esim tänään 4kk neuvolassa) että joko kääntyy, joko juttelee vastavuoroisesti, joko nauraa ääneen jne.. Kyllä ne sanoisi jos olisi syytä jostain huolestua.

Sori kun tuli vähän juosten pissiten vastattua.. Luin uudelleen kirjoitukseni, joka oli melko kärkkään kuulonen: ei pitänyt olla ihan noin tyly, anteeksi. Ja aivan oikeassa olet: kaikilla tosiaan ei ole ollut noita palleroita tuossa ympärillä, itellä meinaa unohtua se välillä kun noita on tullut kateltua ja hoideltua käytännössä koko ikänsä. Eli kysele pois jos mietityttää. Tämähän se oikea paikka on.



Kutitukset meidän neitin pikku-kollegalle!

Itselläni on kokemusta kahdesta vauvasta, ja tämä toinen on parhaillaan viikon vajaa 5kk ikäinen. Vieläkin tuen jonkin verran päätä sylissä ja kantoliinassa ollessa. Pää keikkuu vielä kuitenkin jonkin verran, eikä pysy vakaasti pystyssä. Muistelen taas, että ekalla vauvalla pää pysyi jonkin verran aiemmin pystyssä. Me ollaan jouduttu pitämään ihan pienenä vauvaa paljon sitterissä sen takia, että 2-vuotias ei jyräisi vauvan päälle niin helposti. Sen takia luulen, että niskat ei ole saanut riittävästi jumppaa vahvistuakseen ja vieläkin pitää tukea hieman päätä. Mutta nyt vauva on niin paljon isompi ja vantterampi (jo 8 kiloinen) ja hänet uskaltaa jättää lattialle, jossa kääntyykin mahalleen ja jumppailee kovasti pää, kädet ja jalat ilmassa lattiasta. On muuten raskas liike, kun olen itse kokeillut:)

Juuri eilen kun mietin tuota kääntymistä ja kun se ei kiinnosta, niin eikös sitten neiti koko illan harjoitellut sitä.:) Jaa aamulla kun heräsin, neiti olikin jo täydessä touhussa harjoittelemassa kääntymistä...:D Ja on aika pienestä enää kiinni, kun se pää on niin iso ja painava niin takapuoli ei oikein seuraa perässä. on kyllä hupaisaa katsottavaa, täytyy myöntää. Mahalta osaa keikahtaa selälleen, ja kun sen tekee niin ilme on kyllä aika pöllämystynyt. Annoin eilen tytön olla hetken ilman vaippaa ja silloin se kääntymisyritys tuntuu olevan iisimpää. Mutta nyt aamupalapuuhiin...





Valentine ja neiti 3,5kk

Meiän vauveli kannattelee jo nyt aikalailla hyvin päätään, vaikka ikää on vasta 7 viikkoa. Neuvolassakin sanottiin että kaikki 3kk vanhat lapsetkaan ei kannattele noin hyvin! Eli ilmeisesti hyvinkin yksilöllistä. :)

Meillä pää on jöpöttänyt tiukasti pystyssä aika alusta asti. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pää aina heilahtelisi välillä milloin mihinkin. Nyt kannattelee jo tosi hyvin itse. Ikää on 3 ja puol kk. Kääntyilytreenit alkoi muutama vko sitten, ja nyt kääntyilee vaikka mitenkä päin. Ryömimään ei ole vielä päässyt eteenpäin. Menee sitä kellon viisari ympyrää. On myös hilannut itseään taaksepäin esim sängyssä jo viikkokausia. kamalaa, kun yrittää laittaa peiton tiiviisti ympärille, ja herää kuitenkin sieltä sisältä. Tähän vääntelehtimiseen on syynä ilmavaivat.



Erään ystäväni vauva, 8kk on alkanut vasta nyt kääntyillä. eli tosi yksilöllisiä ovat vauvat. Meidän vilpertti on myös ollut kova höpöttäjä jo viikkokausia. Vastaili ja hymyili jo 1kk neuvolassa terveydenhoitajalle. Olenkin jo puolitosissani kysellyt lastenlääkäriltä mahtaako meillä olla ns ADHD tapaus. Tälle lääkäri vain hymyili.. Me vanhemmat olemme kumpikin kävelleet jo reilusti alle vuoden iässä.



Kyseessä on meidän esikoinen, joten olen ollut myös hirveän ihmeissäni moisesta kehitysvauhdista. Varsinkin, kun vauva ei ole oikein ikinä esim lattialla viihtynyt. Ekat kääntyilyt olikin suorittanut sängyllä vessassa käydessäni. : )



Meillä onkin sitten ongelmana tuo rauhoittuminen ja nukahtaminen ilman syliä, mutta se onkin jo toinen stoori..



: ) miikuli :p

Kyllähän sen nyt huomaa, koska se vauva sitä päätä itse kannattelee niin ettei tarvitse tukea ollenkaan tai tarvitsee vain vähän tukea. Jos nostan vauvan olkapäätä vasten röyhtäisemään, niin ei todellakaan siihen nojaa, vaan nostaa päänsä korkealle. Vähän toki huojuu vielä joten jos kävelen samalla kun vauva on pystyasennossa olkapäätä vasten, pidän toisen käden siellä niskan lähellä varuilta, mutta en nyt hirveästi enää tue. Vatsalla ollessa ei kovin korkealle kyllä nosta päätään, mutta ei ole tähän asti oikein viihtynyt mahallaan, joten harjoitusta ei ole niin paljon tullut. Omat lapset on molemmat olleet aika jänteviä.



Sen kääntymisen suhteen ei ole mikään kiire. Useimmat kääntyvät puolen vuoden ikään mennessä, mutta oma esikoinen vasta 7 kuukauden iässä. Silti käveli jo 10 kk ikäisenä, joten eipä tuo mitään meinaa.