Hei te joilla ollut vaikea murrosikä.

Nyt välit vanhempiin ihan kunnossa.

Teininä mulla oli todella huonot välit äitini kanssa, isäni kanssa tulin hyvin toimeen. Tämä siitä syystä, että äitini asetti minulle oikeasti aivan liian tiukkoja rajoja. Isäni asetti rajoja myös, mutta kohtuullisia.



Tänä päivänä olen molempien kanssa yhtä hyvissä väleissä, mutta vereni kiehuu edelleen jos äitini yrittää "ohjastaa" elämääni.

Nyt 30-vuotiaana tunnen, että he ovat parhaimpia ystäviäni. Rakastan ja kunnioitan heitä todella paljon.

Meillä nyt niin kiltillä tytöllä on todella vaikea murrosikä. Täyttää kesällä 16. Odotan jo niin kovasti että helpottaisi ja hän innostuisi vihdoin opiskelustakin.



t. ap

nykyään hyvät. Vaihto-oppilasvuosi paransi välejä, samoin sen jälkeinen kotoa muuttaminen.

Teininä vaikka olin paha niin olisi ollut hyvä jos äiti edes joskus olisi vaan tullut huoneeseeni juttelemaan.



Tuntuu että asuttiin vaan saman katon alla. Omille lapsille olen erilainen.

Jokasen lapsen pitää kuulla että häntä rakastetaan ja välitetään.

vaikka vanhemmat oli mun mielestä todella ärsyttäviä ja mun äiti varsinkin ihan dille. :D Olin katkera vaikka mistä ja kapinoin hirveästi.



Nykyään on tosi lämpimät välit vanhempiin, eikä he muistele pahalla. Itsellä on ehkä kurjemmat muistot, miten sitä olikin kuin sumussa pari vuotta?

pahimmillaan tosiaan hakkasin teininä äitini useaan otteeseen, dogasin ja tein pieniä rötöksiä.. ne luojan kiitos jäi taakse alta parikymppisenä ja nyt kun olen 31v, elämä on raiteillaan

Meillä nyt niin kiltillä tytöllä on todella vaikea murrosikä. Täyttää kesällä 16. Odotan jo niin kovasti että helpottaisi ja hän innostuisi vihdoin opiskelustakin.

t. ap

Lukion ekan keväällä joku kerta istuin bussissa ja mietin vuotta taaksepäin, ja yhtäkkiä tajusin että teini-ikä oli alkanut helpottaa sen vuoden aikana. Tuli semmoinen yhtäkkinen ahaa-elämys. Tuntui kuin olisi verhot nostettu silmiltä ja semmoinen teinihuuruinen usva poistettu ympäriltä. Eli helpotti minulla ysin kevään-lukion ekan kevään välisenä aikana.

jos ei pian helpota, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Kyllä sen pahimman murkkuiän pitäisi tuossa taittua, ja jos ei taitu, kyse voi olla muustakin kuin murkkuilusta. Tytärtäsi saattaisi helpottaa se, että hän pääsisi purkamaan asioitaan jollekin ulkopuoliselle ihmiselle.

alkoi ollessani 12v ja loppui oikeastaan vasta 18-vuotiaana. Tuo 6-vuotta oli tuskaista aikaa perheellemme. Huh, miten perheeni onkaan kestänyt minua!



t: 4

vaikka se olisi niin tärkeä opiskelun kannalta että pääsisi sinne minne haluaa jatko-opiskelemaan. Todistus kuitenkin laski kuin lehmänhäntä syksyllä vaikka kuinka on patisteltu lukemaan. Ei vain voi valvoa vieressä että toinen varmasti lukee.



t. ap