olenko ainoa, jolla ei ole isovanhemmat koskaan auttamassa lastenhoidossa?

koskaan auttamassa, koska osa on kuollut ja loput asuvat kaukana. Tämä tosin oli tiedossa jo harkintavaiheessa ja jos ensimmäinen lapsi olisi ollut vaativa, niin olisi ehkä jäänyt ainoaksi. Kovin lyhyellä ikäerolla emme tohitineet lapsia hankkia, koska ajatus kahdesta vaippaikäisestä ei houkutellut. Me olemme hyvin perhekeskeisiä ja lapsemme ovat olleet helppohoitoisia, joten ihan hyvin olemme jaksaneet. Sitoutumista se kyllä vaatii, sillä vanhermpien kahdenkeskistä aikaa ei oikeastaan ole ellei sitä ota yöstä. Kovin pientä lasta ei viitsi vieraalle antaa hoitoon, joten pitää vaan ajatella, että tämä on nyt tätä. Joskus tulee ihan mahdottomia tilanteita kun toinen on töissä tai työmatkalla ja toinen sairaana, mutta sitten olemme vain venyneet, koska mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Hyvänä puolena sanoisin, että eipä ole kiistoja anopin kanssa.

Täysin sama tilanne, perhe vaatii molemmilta ihan täyden panoksen. Meillä lapset 5v, 1,5v ja kesäksi odotetaan syntyvän kolmas.

Olimme täysin tietoisia jo perhettä perustaessa että olemme sitten "yksin". Minun äitini on auttanut esim. tulemalla meille siksi aikaa kun olin synnyttämässä toista lastamme, että mies pääsi mukaan.

Joskus käyn lasten kanssa äitini luona jolloin he voivat jäädä hänen hoiviinsa että minä pääsen tuulettumaan..

Siskoni on ehkä kerran/kaksi vuodessa ollut lapsen vahtina, että olemme päässeet yhdessä miehen kanssa ulos.

Kummit asuvat lähellä, he auttavat tarpeen tullen, sekä naapureilta saa jelppiä.

Asenne kysymys.