Lue keskustelun säännöt.
Apua :( Onko kellään ollut vakavia pakko-oireita tai ajatuksia?
31.01.2010 |
Olen aina ollut ylikiltti ja helposti syyllistyvä, herkkä ihminen. Lapsensaannin myötä olen alkanut saada hirveitä pakkoajatuksia tai mielikuvia. Itse asiassa uutinen erään lapsen pahoinpitelystä laukaisi sen. Välillä tulee mieleen aivan kamalia mielikuvia, mitä voisin tehdä lapselle tai mitä joku on tehnyt lapselleen. Nuo mielikuvat tulee mieleen ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. En ikinä tekisi lapselleni mitään, mutta nuo kamalat mielikuvat piinaa. varsinkin stressaavina päivinä niitä on enemmän. Tämä on ihan kamalaa ja koen olevani ihan hullu :`( ... Onko kenelläkään ollut koskaan samaa? Onko lääkitys ainoa vaihtoehto?
Kommentit (6)
Kuulostaa huonolta saippuasarjalta.
Mutta siis on ihan normaalia. Luultavasti vietät 24/7 lapsen kanssa, ystäviä on vähän. Yritähän lähteä sieltä kämpästä johonkin, aloita joku harrastus, liikuntaa suosittelen, jotta saat jotain ajateltavaa. Kun ei ole työtä, eikä harrastuksia, eikä kukaan vaadi sinulta mitään oman pään ulkoisia askareita/ajatustyötä/keskustelua, pää synnyttää omia ajatuksia, jotka nyt voivat olla mitä vain. Vähän kuin olisit unessa. Että snap out of it!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on parempi vaihe. Ja kyllä, mä olen käyttänyt pitkään masennuslääkettä (useita eri laatuja kokeiltu) ja lisäksi käynyt terapiassa. Kannattaa hakea apua, noi voi oikeasti olla tosi ahdistavia ja kuluttavia juttuja. Toisaalta, ei tuo kolmosenkaan vinkki ollut huono, on hyvä pitää itsensä aktiivisena. Se ei kuitenkaan esim. masennusta poista tai paranna. Mutta auttaa kyllä.
Joskus oli pakkomielle eräästä sukulaisesta, siis seksuaalinen. En pitänyt kys. ihmisestä yhtään mutta pakkoajatukset vaan laukkasivat useita viikkoja...luojan kiitos loppui!
Minulla oli ns. tic-oireita nuorempana, saattaa olla linkitettävissä siihen?
Itselläni ei ole ollut, mutta miehelläni kyllä. Hänellä oli viitisentoista vuotta samanlaisia pakkoajatuksia, juuri tuollaisia että pelkäsi tekevänsä pahaa tms. Hän ei noin viiteentoista vuoteen uskaltanut puhua siitä kenellekään, koska pelkäsi leimautuvansa hulluksi.
Loppujen lopuksi hän meni ihan tavalliseen psykoterapiaan, jossa kävi puolisentoista vuotta ja sai sillä nuo ajatukset kuriin. Hänellä tosin ne oli lähteneet käyntiin eri syistä.
Mieheni sanoo, että mitä enemmän yrität analysoida noita ajatuksia ja hallita niitä, sitä turhempaa se on ja sitä enemmän valtaa ne saavat ja sitä pahemmaksi tulevat. Hän sanoo, että nykyään samanlaisia ajatuksia tulee hänelle, vaikka enää tosi harvoin (nimenomaan stressaavina aikoina), mutta koska hän tietää, ettei ne ole vaarallisia tai haitallisia, ne eivät enää saa hänestä otetta. On tärkeätä, että ymmärrä, että kaikilla ihmisillä on tuollaisia pahoja ja väkivaltaisia ajatuksia, se on ihan normaalia. Et ole hullu, kaukana siitä! Hullut eivät edes huomaa epäillä olevansa hulluja.
Mieheni olisi yrittänyt kognitiivista terapiaa (en ole ihan varma, mikä se on suomeksi), jos tuo hänen prykoterapiansa ei olisi auttanut. Tiedän että tuolla kognitiivisella terapialla on saatu tosi hyviä tuloksia.
Älä vaivu masennukseen, vaan ota ihan rennosti äläkä epäröi hakea apua, jos sinusta tuntuu, että tarvitset sitä. Voimia ja paljon iloa elämääsi!
Mieheni ei koskaan ottanut mitään lääkkeitä tuohon vaivaa, vaan sai sen tosiaan terapialla hallintaan.
raskauden jälkeiseen masennukseen. Olen pikkuhiljaa pääsemässä masennuksesta yli kiitos toimivan lääkityksen ja myös ikävät pakkoajatukset ovat vähentyneet merkittävästi. Kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle:)