Kummalla tavalla sinä ajattelet lasten leikkimisestä?

Lapsen kaverin perheessä on 4 lasta, joten useimmin leikkivät meillä. Onhan se jo tilakysymyskin...

onhan se mukava että edes välillä ollaan toisenkin kotona, eikä aina yksipuoleisesti. mutta ei sitä nyt tarvi laskemaan alkaa paljonko on missäkin oltu :)

mutta noin lähtökohtaisesti pidän enemmän siitä että ollaan meillä.

ja siis syy tähän ei liity mitenkään lapsilukuun vaan ihan siihen että pienten (2-4v) lasten hallinnointi on helpompaa oma tupa, oma lupa -menetelmällä. Eikä tarvitse väkisin raahata kiukuttelevia uhmiksia pois kyläpaikasta, jos ollaan meillä.

mutta meillä esim. naapurit eivät halua lapsia sinne vaikka heillä vain yksi(!), kyse kouluikäisistä, joten ovat aina meillä. No minulle ihan ok, kuulen, näen ja tiedän millaisia juttuja pojilla menossa ja voin vähän ohjailla toimintaa esim ulkoilua.

Jos perheessä on jo kuusi(=katastrofi)niin tuskin se seitsemäs hetkellinen vieras enää mitään sotkee.

Kaksi saa enemmän aikaan mölyä kuin yksi, kai sillä ykkösenkin äidillä on oikeutta rauhalliseen iltapäivään silloin tällöin. Ei ole pienperheen äidin velvollisuus huolehtia kokoajan vain siksi että toisessa perheessä lisäännytään kuin kanit.



No joo. Meilllä on kaksi lasta ja lapsen kaverin perheessä kolme. Tämä kaveri on meillä joka päivä, oma lapsi ei käy heillä juuri koskaan. Minua tämä ei häiritse, koska tämä lapsi on huomattavasti järkevämpi ja tasapainoisempi kuin omat lapseni..

Eli riippuu kyläilijästä. hankalaa en huolisi joka päivä vaikka mikä olisi.

meillä on aina lapsia kylässä, ja meille lapset ovat aina tervetulleita. Mutta rehellisyyden nimissä harmittaa aika useinkin, jos lapsilla olisi jotain kivaa kahdenkeskistä, mitä haluaisivat tehdä, mutta kaverille ei siksi saa mennä, että heillä on oltu viimeksi, kaiken pitää mennä aina tasan. Oma lapseni on todella rauhallinen, joten mistään riehumisesta ei ole kyse, vaan periaatteesta.

etttä olisivat vuoroin. Enemmän merkitystä sillä, että ovat ihmisiksi, missä sitten ovatkin. Ja sillä, ettei hajoteta paikkoja ja meteli pysyy kohtuullisena.



Pienten kanssa ehkä toivoisin jonkinmoista vastavuoroisuutta. Meidän kuopuksella ei tosin ole vielä kavereita käynyt, mutta pakko kai pikkuhiljaa alkaa pyytämään.

on kaveri kylässä, Voin silloin tehdä kotitöitä rauhassa. Ja ikävä tulee, jos olis usein poissa. Lapset itse saa aika pitkälti päättää, mutta meille ovat tervetulleita ( ellei sitten olla itse kipeitä yms)

Mulla itelläni on 2 lasta, joista toinen vauva. Tuolle isommalle ottaisin mieluusti leikkiseuraa meille ihan koska tahansa - mutta tuttavaperheissä taas toivotaan, että minä veisin lapseni heille leikkimään, koska mun on helpompi viedä ja hakea. Muissa perheissä äidit päivystävät koululaisia kotiin ja sen sellaista, mun tarvitsee vain laittaa vauva vaunuihin ja lähteä kävelemään :) No, tämä sopii mulle, ja usein tehdäänkin kyllä niin, että minä ja vauvakin jäämme kyläpaikkaan kahvittelemaan. Sitten varmaan, kun lapset ovat isompia, tilanne on eri, mutta kyllä meille silloinkin ovat lasten kaverit tervetulleita siinä missä lapset saavat mennä kavereilleenkin leikkimään.

Minusta se asia on lapsista kiinni, ei ole aikuisten välinen ystävyys, vaan niiden lasten.

mutta ehkä jos omat lapseni olisivat aina kylässä, saattaisin ehdottaa, että josko tulisitte välillä meille. On kiva, kun lapsilla on kavereita.



Meille lasten kaverit ovat tervetulleita lähes aina. Joskus komennan ulos, jos meno yltyy liian hurjaksi. Harvoin nykyään tarvitsee.

Naapurissa voi olla telkka päällä. Ja kyllä se Petekin riehua osaa, usko pois. Silloin kun et ap. itse ole paikalla.

Lasten juttu, lapset päättävät. Meille saa ainakin tulla kertoja laskematta, mutta jos useammin lapseni leikkisi monilapsisen perheen luona, ehdottaisin välillä meillä oloa etteivät toisen vanhemmat kuormitu liikaa.

Varmaan ihan kiva toteuttaa vierailuja kumminkin päin: saa useampilapsisen perheen lapsi olla välillä "kahdestaan" ja yksilapsisen perheen lapsi vastavuoroisesti isomman lapsimäärän keskellä.



Tosin riippuu tietty muistakin seikoista, miten tehdään. Mä esim. pyydän yleensä että esikoinen pyytäisi tietyn kaverinsa mieluummin meille, sillä kaverilla ollessaan heidän pienemmät lapset terrorisoivat isompien tekemisiä, siis ihan kohtuuttomiin saakka. Meillä pienet taas joko otetaan leikkiin (ja he leikkivät, eivät tee kiusaa) tai sitten jos isot haluavat olla keskenään, sekin järjestyy.