millä mä saan lapsen yrittämään?

kun ei mitään uutta suostuisi edes kokeilemaan. 4-vuotias, eikä viitsisi haarukalla syödä. aina pitäisi olla lusikka, tai jopa käsin yrittää syödä. mitä ei todellakaan saa tehdä. (erikseen tietysti normaalistikin käsin syötävät ruuat).



pukemista ei viitsisi harjoitella. pukee ne mitkä saa helposti. sitten sanoo että ei osaa. ei viitsi edes yrittää vaikeampia vaatteita.



on kuin pikkuvauva. kaikenlaista pitäisi passata hänen puolestaan.



pyöräilyn kanssa sama, luistelun kanssa sama. ei ala mitään, kun ei valmiiksi osaa. ei kai sitä opi jos ei yritä. olen koittanut kannustaa, että ei kukaan osaa heti eikä tarvikaan, että harjoitellaan yhdessä asioita.



nimensä on oppinut kirjoittamaan, mutta sitäkään ei enää viitsi kun s-kirjain ei tahdo tulla aina oikein. on siis hirveän vaativa myös itseään kohtaan. siksi ehkä ei viitsisi edes yrittää? pelkää ehkä epäonnistumista, niin sen olen ajatellut.



mutta millä saisi hyvää yritteliäisyyttä ja reippautta lapseen? sellaista oppimisen iloa, että se harjoittelu voi olla kivaakin.