Pysyykö suhde tuoreena?Intohimoa, jne.?

kausia. Samanlaista kuin parina ekana vuonna se ei enää ole, mutta ei sitä samoin kerkeäiskään, silloinhan menis suurin osa vapaa aikaa sängyssä. Mutta nämä kaudet vaihtelee, välillä intohimoisempaa, välillä kumppanutta, välillä tylsyyttä. Mutta eroa enkä muita ole ajatellut.

Nyt on taas hyvinkin intohimoista ja jopa kokeilunhaluista. Muutenkin elämä maistuu ja yhdessä on mukavaa, Yhsessä liki 19 vuotta. Jos ollaan pidempään erossa, niin kyllä silloin hiukan mahanpohjasta ottaa, kun taas näkee.

Pitemmissä suhteissa väkisinkin on hiljaisempia kausia. Itse ainakin ajattelen että kun saa taas nukuttua ja on pirteämpi niin jaksaa taas. Tosin meillä miehen kanssa on erimielisyyksiä niin paljon että senkään takia ei tee mieli.



Pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia tehdä yhdessä kivojakin juttuja. Ja vähän vaikea minun asennoitua seksiin jos/kun mies ei huomaa minun muita tarpeitani ollenkaan.



Yhdessä on oltu 7 vuotta.

ja ainoastaan silloin kun talossa on ollut pieni vauva ja on valvottu öitä, seksielämä on hiukan hiljentynyt- lähinnä niin että haluja on kyllä ollut molemmilla mutta uni on vienyt voiton...



Se mikä saa intohimon heräämään, on se puolisoon uudelleen rakastuminen. Ei siis se että rakastaa tasaisesti ja vakaasti vaan se että palaa ajassa taaksepäin niihin tutisuttavan järisyttäviin ensimmäisiin viikkoihin ja kuukausiin kun himotti niin että ihoa poltti, huulet oli suutelemisesta rikki eikä päässä pyörinyt yhtään järjellistä ajatusta... :) Palatessani muistelemaan niitä aikoja, mä ainakin sytyn välittömästi uudelleen.



Toki meilläkin on seksielämä kehittynyt, mukaan on tullut leluja, alusvaatteita, yhteisiä leikkejä jne. mutta kyllähän se perusrakastelu on suhdetta koossa pitävä voima.



Toinen mistä on kummasti apua, on se että ajattelee puolisostansa mahdollisimman paljon hyvää. Itse tapaan raskaina aikoina miettiä niitä juttuja joita miehessä arvostan: miten arvostavasti hän minua kohtelee, kuinka paljon teemme yhdessä kotitöitä, miten hän jaksaa hoitaa lapsia ja touhuta heidän kanssaan työpäivän jälkeen, miten mahtava huumorintaju hänellä on, kuinka huomaavainen rakastaja jne.



Näiden ajatusten voimalla jaksaa ne ajat jolloin elämä on puuduttavan tasaista eteenpäin rämpimistä. Eikä mikään toki kiellä fantasioimasta toisistakaan, mutta itse ainakin havahdun useimmiten siihen tosiseikkaan että ehdin ennen miestäni kokeilla useampaakin muuta eikä yhtä hyvää tullut vastaan :)

piti vielä kysyä että käytätkö e-pillereitä? Toisilla naisilla ne nimittäin aiheuttaa halujen totaalisen kuoleman ja suorastaan jopa inhoa puolisoa kohtaan- ihan hormonipohjalta.



T: 4

meillä 19 v yhdessäoloa ja 5 lasta, mies edelleen hulluna perseessä kiinni koko ajan

Joo, käytän e-pillereitä, joku sitä kysyi. En voi lopettaa niitä, sillä vaikka tuntuu että ehkäisyn kannalta ovat ihan turhat kun ei juuri ole sitä seksiäkään, ne hoitavat erästä perussairauttani samalla.



Ja olen ehtinyt kokea kunnollisen nuoruuden ja mennä ja panna,jos joku sitä ihmettelee. Tapasimme vasta reilusti yli 2-kymppisinä, ja menimme vuosien seurustelun jälkeen naimisiin.



Seksi on se suurin ongelma - haluaisin haluta, mutta kun ei niin ei. Tuntuu niin hölmöltä pakottaakaan itseä siihen.

Kuitenkin fantasioin seksistä muiden, usein ihan "naurettavien" tyyppien kanssa, eli siis miesten, joiden en voisi missään nimessä kuvitella olevani aviomieheni. Fantasia miehet ovat tyyliin pitkätukkaisia hippi-hemmoja (itse olen tällainen jakkupuku-juristi lookin omaava), julkkiksia tai muuten aivan vastakkaisia kuin oma mies.



Äh, en vaan tiedä, miten saisin haluni miestä kohtaan ennalleen. Lapsia ei vielä ole, suunnitelmissa kylläkin.



t. ap

Ja halut palasivat, en oikein muistannutkaan, miltä tuntui oikesti haluta. Ei se vastenmielistä ollut pillereidenkään aikaan, mutta ei asia juuri tullut mieleen ja jotenkin olin vain tavan vuoksi. kierukan laiton jälkeen miehenikin ylltättyi:-)

vaan nimenomaan sun fyysikassa ja todennäköisesti juuri niissä e-pillereissä. Muistan itse omalta pillereidenkäytön aikakaudeltani, että seksiin ryhtyminen vaati tietoisen päätöksen siitä että nyt harrastan seksiä. Sen jälkeen piti aloittaa määrätietoinen kiihottautuminen monin eri fantasioin, ja siihen saattoi helposti vierähtää puolikin vuorokautta.



Oletko huomannut onko alkoholin käytöllä vaikutusta haluihisi? Jos kännissä/krapulassa tekee mieli, niin se varsinkin viittaa selvästi siihen että haluttomuus on pilleireiden aiheuttamaa.



Se että fantasioi jostain tuntemattomista tai julkkiksista on ihan ok eikä sillä ole sinällään parisuhteen kanssa mitään tekemistä (jos ei lähde sitten toteuttamaan fantasioitaan...)

ja ei silti vois ikinä olla naimisissa sellaisen kanssa, vaikka joku playboytypykkä? käytä sun fantasiaa sängyssä ja kiihota itsesi! ota lelu sänkyyn ja kuvittele ja mies mukaan leikkiin, ei sun sitä sille tarvi sanoa mitä ajattelet.

mutta onko kaikki suhteessa kunnossa, jos joudun aina ajattelemaan jotain muuta kuin omaa miestä kiihottuakseni...?



t. ap

Meillä on yhteiseloa 17v. Ja minä aloin nuorena mieheni kanssa yhteen. Ja välillä on ollut niitä aikoja kun ei seksiä ole kuin 1-2 kertaa kuussa tai 3 viikon välein. Aina ei vain jaksa. Mutta sitten tulee se ihana viikonloppu kun pannaan illalla ja aamulla ja taas illalla tai herätään yöllä paneen.

Me vain juteltu asiasta kun itsellä vaivannu että mikä on kun seksi niin vähäistä. Ja mies sitten pahoitellut kun on niin väsynyt ja stressaantunut. Laskut painaa ja kärty haisee. Mutta sitten vois vaikka vähän mennä oma alotteisesti hiplaan. Kyllä sä tiedät miten. Vaikka ei niin hirveesti innostaskaan aluksi. Ja sitten jätät kesken. Eipä aikaakaan kun miehes silmiin syttyy kipinät taas. Ja kohta on vällyissä vipinää =) Ainakin meillä minä teen niin. Ja tosiaan ne pillerit on seksin tappajat meillä! Vaihda hormoonikierukkaan! Paljon parempi vaihtoehto! Fantaisiat pitää mielen vireenä. Mutta se on hyvä merkki. Et sä ihan seksitön akka oo! Tee itse aloite. Ihan leikilläs vaan läpsit peppuun tai suihkun/saunan aikana muka kumarrut ja liikehdit vähän pehmeemmin. Tai nuolaset miestä. Kutita miestäs! Pikkupoikia ne miehet on sisimmässään. Ei ne halua mitään jakkupuku akkaa joka ei osaa rentoutua. Ja osta vaik viinipullo ja ota rennosti. Muista millanen olit nuorena! Anna itselles lupa hassutella! Ja miehelles. :) Elämä on hauskaa! Ei tehä siitä tylsää! Ja Seksi on ihanaa! Nauttikaa siitä! Minä saatan tuumata kesken telkkariohjelman että voi helkatti ku mun pillua puristaa ku panettaa niin kauheesti. Että voisitko sä tehdä tolla sun vehkeellä jotain jotta tää panetus helpottaa. :D Naurun jälkeen mies on aika hassu. Katson liikkeistä millä päällä se on ja sen näkee kun se himo tulee.

olis mukana. ja kun se seksi alkaa taas maistumaan jo oman miehen ajattelemisesta, siis voi viedä aikaa, etä joudut samaa kikkaa käyttämään kauemminkin, ei siis mikään viikon temppu.

kirjoitin jo mutten muista nro.

ollaan asuttu saman katon alla myös neljä vuotta. oma mies ei seksuaalisessa mielessä kauheesti nappaa mutta ei kyllä seksi muutenkaan. ;) ei vaan huvita. muuten menee mukavasti, yhdessäolo on helppoa ja mutkatonta ja toinen on niin tuttu ja turvallinen. meillä on pieni vauva, joka tällä hetkellä tahtoo viedä kaiken ajan ja kaikki ajatukset. ehkä se seksikin sieltä taas jossain vaiheessa alkaa kiinnostamaan. :D

itselläni nimittäin on aivan samanlaisia tuntemuksia mieheni, avioliittoni ja parisuhteeni suhteen. Avioliittoa on takana 5 vuotta, sinä aikana on syntynyt kaksi lasta, nuorin on pian 10kk. Tässä viimeisen 4kk:n aikana, kun kuopuksella yöt alkoivat tasaantua, saimme nukkua univelkoja ja väsymystä pois, arki on alkanut rullaamaan normaalisti ja kaikki on periaatteessa hyvin, meillä olisi aikaa toisillemme, parisuhteelle ja seksille, olen itsestäni huomannut, että ei oikeastaan kiinnosta enää. Istun mieluummin katsomassa telkkaria kuin teen mitään mieheni kanssa - ja samaan aikaan huomaan kuitenkin fantasioivani muista miehistä. Toisaalta ei miehenikään osoita mitään mielenkiintoa minua kohtaan, ja käytän sitä tekosyynä, ettei minunkaan tarvitse ruveta omaa mielenkiintoani herättelemään. Tiedän, että kuka tahansa parisuhdeterapeutti sanoisi, että minun pitäisi tehdä sitä ja tätä, järjestää treffejä ja olla aloitteellinen mieheni suhteen, mutta en vain jaksa enkä halua. Välillä mietin, mitä ihmeen erikoista tuossa miehessä oikein on silloin joskus ollut, välillä taas toivoisin, että hän osoittaisi edes jotakin mielenkiintoa minua kohtaan. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, ja "olishan se kiva lähtee vaikka joskus leffaan kaksistaan, tai syömään", mutta mitään ei minkään eteen tee. Minun pitäisi järjestää kaikki, enkä ymmärrä, miksi mun pitäisi olla yksin vastuussa parisuhdeajan järjestämisestä. Olen kyllä nämäkin ajatukseni miehellenikin kertonut (mä olen niin suulas, etten tosiaan pidä suutani kiinni asiasta, joka mua ärsyttää), mutta niillä ei kaiketi ole hänelle mitään väliä.



No, erohaluja ei mulla ole, ja arjessa tuo mies on aivan ihana, vaikka tämä parisuhdepuoli mättääkin. Sen takia toivon, että nämä tuntemukset ovat normaaleja, ja menevät joskus ohi. Tai että edes turrun näihin niin, ettei jonakin päivänä enää ärsyttäisi tämä tilanne.

ollaan oltu jo 20 v yhdessä, lapset 8 ja 4v. Meillä ollut tällaisia aikoja elämässä monta kertaa. Nyt viima aikoina olen ottanut lusikan kauniiseen käteen ja ´todellakin itse järjestämällä järjestänyt meille yhteistä aikaa: yhden yön hotellireissuja, baari-iltoja, teatteri-iltoja ja alkanut olemaan todella aloitteellinen seksissä. Mies ei tee aloitetta juuri koskaan, vaikka ei sitä itse myönnäkään. Olen niellyt ylpeyteni ja asenteeni, että miehen tulee tehdä seksialoitteet ja piirittää minua. Nyt elämä hymyilee, seksiä on tarpeeksi ja se on ihanaa ja muutenkin elämässä iloa. Ja riidellä ei ehdi.

meillä on vielä ihan ihanaa yhdessä. Seksiä ja intohimoa kyllä riittää, ei oikeastaan vauva-ajatkaan ole kauheasti siihen eroa tehneet. Me vaan sovitaan älyttömän hyvin yhteen! Ja yhdessä on oltu 16v.

Mutta meillä on sikäli tavallisesta poikkeava elämä, että mieheni on merillä ja pyöritetään enemmän tai vähemmän etäsuhdetta. Ja minä vastaavasti yksinhuoltajan arkea. Mutta kyllä riittää intohimoakin sitten! Polvet menee vieläkin veteliksi kun mieheni katsoo minua, vaikka sitten skypen näköpuhelussa.

Yhteisiä vuosia on noin 8 takana.

mutta onko kaikki suhteessa kunnossa, jos joudun aina ajattelemaan jotain muuta kuin omaa miestä kiihottuakseni...? t. ap

Ei se että kiihottuu jonkun muun ajattelemisesta, tarkoita sitä että haluaa automaattisesti vaihtaa parisuhteensa siihen toiseen mieheen. Varsinkin jos nämä fantasian kohteet ovat tuntemattomia, keksittyjä tyyppejä tai julkkiksia yms. Ajatuksissa kaikki on sallittua!