Olisiko sinulle, koulutettu äiti, pettymys, jos lapsesi ei menisi lukioon?

hyvälle mielelle kun luin tämän. Olet hyvä äiti ja sinulla on hieno lapsi.

Hänellä ei ole akateemista kunnianhimoa vaikka olisi päässyt keskiarvon puolesta mihin tahansa lukioon. Hän on suuntautunut taiteellisesti ja teknisesti ja hänestä tulee todennäköisesti luovan alan yrittäjä kuten isästään. Siksi kannustin häntä hakeutumaan ammattikouluun. Hän saa sieltä paremmat eväät hakea toivomaansa ammattikorkeakouluun omalle alalleen. Ratkaisu osoittautui ainakin sikäli onnistuneeksi, että nuori on ammattikoulussa opettajien lellikki ja tekee jatkuvasti tilaustöitä asiakkaille eli saa hyvää kokemusta alastaan.

Se aiheuttaa itsetunto-ongelmia ja riittämättömyyden tunteita.. Kyllä sellaisen vain aistii vaikkei suoraan sanottaisikaan.

mutta pyrkisin kuitenkin pitämään sen visusti omana tietonani. Lapsen omat toiveet, lahjakkuus, taipumukset, suunnitelmat ja haaveet painavat enemmän kuin vanhempien kunnianhimo.

Ystäväni ei ole ollut päivääkään lukiossa vaan ammattikoulutuksen kautta opiskellut. Tällä hetkellä hän on koulutukseltaan tohtori, joten eipä häneltä ainakaan lukion käymättömyys sulkenut ovia korkeammalta koulutukselta.

EI tule menemään lukioon, ENKÄ ole pettynyt. Hänellä on lukihäiriö, jonka vuoksi esim. kielten ja reaaliaineiden opiskelu on täyttä työtä ja tuskaa. Sen sijaan aivan huippu käytännön töissä ja ideoinnissa. On nyt kasilla ja vielä ei ole yhtä selkeää ammatinvalintaa. Veikkaan, että tulee käymään useamman linjan, mutta opettajienkin mukaan tulee selviytymään elämässään luultavasti paremmin kuin moni lukion käynyt: )



Toisesta pojastani en osaa sanoa, mitä haluaa, on vasta 8 v. Hän on taitava lukija yms, mutta myös taiteellisesti lahjakas.Päättäkööt itse, kun sen aika on: )

Terv. Luokanopeäiti

Toivoisin lapseni olevan kiirehtimättä ammattiopintoihin, ja viettävän nuo muutamat vuodet lukiossa opettelemassa opiskelutaitoja ja harkitsevansa rauhassa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

...kas lapset ovat ihan itse pähkäilleet, mitä aikovat elämässään tehdä, ja jokainen on lukion valinnut ihan itte. Ei ole ollut mitään tarvetta olla pettynyt. Ei ole myöskään tarvinnut pitää ammatinvalintaesitelmiä. Jokaisella lapsella on omat taipumuksensa ja omat suunnitelmansa.

voi ei! sun lapsellas on varmaan hirveet paineet!

Onneksi ei ole tuollaista pettymystä tulossa

kiva ku oot ollu vaan pettynyt lapseesi! yök!

kysyttiin koulutetuilta äideiltä

elää elämänsä Jumalan kunniaksi, Jumalan johdattamaa tietä.

rakastan lastani sellaisena kun se on! ja tottakai niitä tuleviakin =D

kysyttiin koulutetuilta äideiltä

mitä tarkoitatte näillä kouluetuilla? ammattikorkeakoulu? yliopisto? mitä kouluja pitää olla käytynä että kelpaa tässä kyselyssä koulutetuksi äidiksi??

mikään tärkeä juttu enää. Isovanhempani olivat jo akateemisia, kaikki tätini, enoni, setäni ja vanhempani. Serkuista 9/10 on akateemisia. En näe, että me olisimme tästä syystä jotenkin hienoja ja menestyneitä... Ihan tavissakkia ja mulle sopisi hyvin, että oma lapsi olisi vaikka taitava käsistään ja alkaisi puusepäksi.

lapsen kiinnostuksen kohteista ja taipumuksista.



Ei kannata hakeutua koulutukseen ja ammattiin vain "statuksen" vuoksi tai vanhempien kunnianhimon takia, vaan aidosta kiinnostuksesta.

kysyttiin koulutetuilta äideiltä

mitä tarkoitatte näillä kouluetuilla? ammattikorkeakoulu? yliopisto? mitä kouluja pitää olla käytynä että kelpaa tässä kyselyssä koulutetuksi äidiksi??

ei ilmeisesti kelpaa jos ammattikoulun kautta on opiskelut aloittanut.

itse olen käynyt lukion ja en ole siitä kyllä yhtään hyötynyt.

nykyään on ammattilukioilla niin monta eri linjaa että itse pidän sitä kaikista hyödyllisimpänä.

riippuu vähän mistä syystä ei menisi.



jos olisi itseä kiinnostava ala löytynyt jostain muualta, eikä lukeminen innostaisi, niin ei kai siinä mitään. vähän ehkä harmittasi



muta jos syy olisi vaikka sellainen että kaverit menevät muualle ja vaikka itsellä olisi lahjoja, jättäisi väliin, niin joo, olisin pettyny



meillä vaikuttaa nyt siltä että vapaaehtoinen kieli jää valitsematta koska kaveri ei valitse. vaikka on lahjoja ja lukupäätä.

jonka isä oli sanonut tukevansa tätä opinnoissa, JOS hän MENEE oikeustieteelliseen. Mielestäni tuollainen ehtojen antaminen on todella mautonta eikä ota huomioon yksilöä.



Minun puolestani saa tulla vaikka mitä perusduunareita, kunhan ovat onnellisia. Eikä se kapinointikaan mieltäni järkytä. Olen omassa lapsuuden perheessä nähnyt senkin sekä ihmisen kasvun ja menestyksen myöhemmin :)



Appivanhemmat (, jotka tuski elävät niin pitkälle) luultavasti järkyttyisivät. He ja kaikki heidän kuusi lastansa sekä vanhemmat lastenlapset ovat valinneet lukion.