Olisiko sinulle, koulutettu äiti, pettymys, jos lapsesi ei menisi lukioon?

Mun kolme vanhinta valitsi lukion, mutta seuraava haaveilee parturi-kampaajan ammatista. Toivottavasti pääsee haluamalleen linjalle ammattikouluun.

Onneksi ei ole tuollaista pettymystä tulossa

onneksi vanhemmat neuvoivat ottamaan lukion ja aikalisän uravalintaan. Kapina oli kovaa, mutta onneksi en päässyt amikseen haluamalleni linjalle. Nyt en kadu pätkääkään!



Toivoisin lapseni tietävän mitä tahtoo ja ymmärtävän, että lukion käymättä jättäminen sulkee aika monta ovea ammattihaaveissa. Hän saa kuitenkin tehdä kuten haluaa.

Jos lapsi tietää mitä haluaa siinä tilalla tehdä, saa itse valita. Jos meinaisi vain lorvia, olisi pettymys. Mutta sitten ei lorvisi meikälaisen nurkissa (ainakaan ilmaiseksi).



Ei se lukio kaikille sovi eikä kaikkia autuaiksi tee. Ammattikoulu yms. ihan yhtä hyvä vaihtoehto, jos vain tietää sen oman juttunsa ja alansa. Ammattikoulustakin pääsee nykyään yliopistoon ja amk:n...

mutta jonkun ammatin kannustaisin hankkimaan.



Jos itse olisin nuori, voisin nyt mennä ammattikouluun sen sijaan, että opiskelisin kaksi korkeakoulututkintoa, kuten oikeasti tein.

koska en itsekään ole käynyt enkä juurikaan sitä koulutusta arvosta.

kautta tavannut monia tosielämän amiksia ja tiedän, että siltä puolelta on aivan yhtälaiset mahdollisuudet menestyä. Itseasiassa suurin osa yrittäjistä on varmaan amispohjaisia, koska yrityksen perustamiseen vaaditaan yleensä käytännön osaamista, mitä lukuainepuolelta nyt harvemmin tulee hankittua. En ainakaan ole kuullut, että kukaan historiantutkija olisi perustanut yritystä ja ottanut 8 tyyppiä sinne töihin. Amiksesta valmistunut autonasentaja tai joku lvi-mies sen sijaan voi tehdä niin.

koska en itsekään ole käynyt enkä juurikaan sitä koulutusta arvosta.

Jos tietäisi mitä tekisi, olisi löytänyt itselleen sen oikeasti sopivan ammatin ja se ei olisi lukio-pohjainen niin minusta ihan ok. Mutta haluaisin kyllä kuulla erittäin hyvät perusteet, sen verran akateemisesti suuntautuneita omat lapseni ovat jo nyt, että olisin aika yllättynyt jos juuri HE eivät menisi lukioon. Kaikenlainen kapinointi tms. syynä olisi minusta vain masentavaa ajanhukkaa (kokemusta tällaisestakin lähisuvusta, ja se on vain johtanut siihen, että ko. ihmisellä meni n. 4x tarpeellinen aika saada lopulta se ammatti, jossa oikeasti viihtyy)...

mutta ei olisi menossa epäkypsistä syistä (tyyliin kaveri ei mene jne.), niin yrittäisin kannustaa menemään.



Sen sijaan jos syy olisi hyvin perustelu, selkeä ja oma, niin olisi sama menisikö vai ei lukioon.



Lapseni ovat vielä niin pieniä, etten osaa sanoa, ovatko lukiotyyppiä vai eivät.



Valinta on omansa, aika näyttää.

[

i]

Ei kuulu ketjuun, et mitä ilmeisemmin ole korkeasti koulutettu

koska en itsekään ole käynyt enkä juurikaan sitä koulutusta arvosta.

mutta ymmärtäisin, jos olisi hyvät perustelut asialle.

Jos lapsella on selkeä ambitio ja joku tietty asia, jossa osoittaa lahjakkuutta ja on siitä aidon kiinnostunut, sanotaan nyt vaikkapa, että haluaisi kovasti puusepäksi niin ymmärtäisin asian eikä se olisi pettymys.



Mutta jos lapsellani on ollut koko peruskoulun hyvä ka ja selkeästi pärjäisi lukiossa sen suurempia ponnistelematta, toivoisin hänen menevän sinne. Lukioaika on ihanaa aikaa nuorelle ja samalla hyvin yleissivistävää. Soisin lapsilleni huolettoman nuoruuden lukiossa, jonka jälkeen voi sitten miettiä tosissaan, mikä ala kiinnostaa.



Lukion jälkeenkin voi suorittaa parissa vuodessa toisenasteen tutkinnon. Työelämään ei ole kiire, siksi kannustan opiskelemaan ja miettimään niin kauan kuin mieli tekee. Välivuosiin ulkomailla tulen myös kannustamaan, mikäli siihen löytyy mielenkiintoa.

rakastan lastani sellaisena kun se on!

ja tottakai niitä tuleviakin =D

Jos hänellä on selkeä tulevaisuuden visio niin sitä kohti sitten vain! Itse olen maisteri melkeinpä sattumalta. Lukio meni alta riman, mutta aikuisena kiinnostuin opiskelusta ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä kauppakorkeaan.

Hänellä ei ole akateemista kunnianhimoa vaikka olisi päässyt keskiarvon puolesta mihin tahansa lukioon. Hän on suuntautunut taiteellisesti ja teknisesti ja hänestä tulee todennäköisesti luovan alan yrittäjä kuten isästään. Siksi kannustin häntä hakeutumaan ammattikouluun. Hän saa sieltä paremmat eväät hakea toivomaansa ammattikorkeakouluun omalle alalleen. Ratkaisu osoittautui ainakin sikäli onnistuneeksi, että nuori on ammattikoulussa opettajien lellikki ja tekee jatkuvasti tilaustöitä asiakkaille eli saa hyvää kokemusta alastaan.

Onneksi ei ole tuollaista pettymystä tulossa

kiva ku oot ollu vaan pettynyt lapseesi! yök!

Miettikää nyt ihan oikeasti, että mikä on tärkeää. Jos teidän lapsenne on terve ja pystyy ylipäänsä käymään koulua normaalisti, niin olkaa onnellisia. Joku lukio tai korkeasti kouluttautuminen eivät todellakaan ole niitä asioista elämästä, joista se oikea onni koostuu.

toivon sydämestäni, että hän valitsee itselleen sopivimman koulutuksen sitten aikanaan.

Ammattikoulu antaa nykyään periaatteessa saman jatkokoulutuskelpoisuuden kuin lukio. Ja sen lukion voi myös helposti käydä iltaopintoina myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.