Vihaan miestäni. Todella v-i-h-a-a-n. Ja halveksin. Yhtä paljon kuin hän minua.

Miehen kanssa pelkkää vihaa. Puhdasta vihaa. Puhdasta, valkoista vihaa.

Itse en eläisi tuollaisessa suhteessa päivääkään.

eikä kykene enää suoritumaan arjesta. Veikkaan, että se on mieheni jonka heikot hermot pettävät ensiksi.

Mistä moinen vihantuntemus? Selvittäkää asiat ja jos ei selviä niin erotkaa.

esim. pelkkä pettäminen ei ole riittävä eronsyy.

ap ja miehensä. Ihailtavaa. Äitinä ap varmaan lässyttää lapsille vaatteet päälle aamuisin ja halii ja pusii ne ehjiksi aikuisiksi, mutta isälle ei edes kahvikuppia viitisi laittaa.

hänhän se sitä tarttis jos kerran lapsetkin laittaa..

kuinka kauan olette vihanneet? Miksi?

Elämä on aivan liian lyhyt tuhlataksenne se huonoon suhteeseen!!! Mitä järkeä riutua katkeraksi ämmäksi, joka pilaa vanhuutensakin murehtimalla hukkaanmennyttä elämää. Ei ihan oikeasti kannata.



Itse jäin leskeksi jokin vuosi sitten ja elämänarvot menivät ihan peffalleen tuolloin. On tietenkin tylsää, että tämä valaistuminen tapahtui suuren surun kautta. Nyt rinnallani uusi mies, pari viikonloppulasta omien lisäksi ja mahtavan tasapainoinen parisuhde, johon molemmat ovat omistautunet eivätkä rutkuta pikkuasioista.