Kotikielen opetuksesta
Esikoisemme menee ensi syksynä kouluun, ja olemme alkaneet miettiä mahdollista toisen kotikielen opetusta. Oikeus siihen kuulemma on, mutta opetusta ei luultavimmin järjestetä omassa lähikoulussa vaan jossain toisessa. Tyttäremme ei juuri puhu isän kieltä, mutta ymmärtää sitä (isä ei puhu lapsille suomea) ja osaa jonkin verran sitä lukeakin. Lähdemme kesällä käymään isän kotimaassa, joten saa nähdä, josko puhettakin taas alkaisi tulla.
Haluaisin kuulla kokemuksia perheen toisen kielen opetuksesta. Millaista opetus on ollut? Miten lapsi on motivoitunut näihin lisätunteihin? Miten opettaja on osannut eriyttää opetusta? Kaikki kokemukset ovat tervetulleita!
Kommentit (3)
Kyseessä on vietnam.
Tänä lukuvuonna opetus ei sopinut tytön lukujärjestykseen tai opetus oli liian hankalan matkan takana hankalaan aikaan. Ja taas olisi ollut uusi ryhmä.
Laitanpa viestiä, miten kotikielen opetus on sujunut. Tyttäremme on nyt toisella luokalla.
Opetusta isän kielessä on kaksi tuntia viikossa. Valitettavasti ainoa tytön lukujärjestykseen sopiva aika on perjantai-iltapäivä, jolloin tietty jo väsyttää - etenkin, kun opetus ei ole omassa koulussa. Kaksi tuntia putkeen on pienelle aika pitkä aika keskittyä.
Ekan ja tokan luokan välissä ehti opettaja vaihtua, ja myös ryhmä. Aika tylsää, jos joka vuosi joutuu uuteen ryhmään. Kurjaa on myöskin se, että perjantait ovat ip-kerhossa lelu- ja leffapäiviä, joista tyttö siis jää aina paitsi. Mutta jonkinlaisena kannustimena toimii se, että käymme tuntien jälkeen jätskillä.
Ryhmä on heterogeeninen. Ikäjakauma on ekaluokkalaisista neljäs-viidesluokkalaisiin, ja kielitaito vaihtelee kovasti. Joillakin lapsista on toinen vanhemmista suomalainen eikä lapselle ole puhuttu juuri ollenkaan muuta kuin suomea. Jotkut osaavat puhua kieltä tosi hyvin, mutta eivät hahmota kirjoittamista ollenkaan. Meidän tyttäremme taas osaa lukea ja kirjoittaa, mutta ujostelee puhumista. Sanavarastoa pitäisi kartuttaa.
Aika heikosti on huomioitu se, että osalle lapsista kieli ei ole ainoa äidinkieli vaan lapsi on kasvanut kaksikielisessä ympäristössä. Ja kaikki lapset ryhmässä ovat syntyneet Suomessa, joten heille ei oikein istu opetusmateriaali, joka on tehty "kotimaan" kontekstiin. Hyvä tietysti, että tuodaan tätäkin kulttuuria esille, mutta Suomessa syntyneille ja kasvaville lapsille olisi tärkeämpää tietää noin esimerkiksi, miten sanotaan "appelsiini" kuin "annoona", kun lapsi ei ehkä koskaan ole annoonaa nähnytkään.
Joka tapauksessa, tytölle on tehnyt tosi hyvää huomata, että monissa muissakin perheissä puhutaan "isän kieltä". Vaikkei tyttö ole oikein innostunut isän kieltä puhumaan, jotain on selkeästi jäänyt päähän. Tyttö ymmärtää hyvin ja lausuu kuin syntyperäinen puhuja. Itse en ikinä pysty samaan.
mikä teidän toinen kieli on? :)
jäi jotenkin auki tosta tekstistä.