Mistä tietää että kannattaa erota?

Näin on eräs viisas lääkäri ohjeistanut. Ja se pitää paikkansa. Jokaisella meistä aikuisista on omat heikot kohtamme ja ne johtuvat moninaisista syistä. Lähes kaikki tuttavani ovat avioeroperheistä ja itsekin kertaalleen eronneita.



Kurjaa tietenkin on, ettei avioero useinkaan ole molempien puolisoiden valinta. Voimia!

antoi neuvon nuorelle rouvalle, että saat erota, jos ei mies pysty seksiä antamaan. "Raamattukin hyväksyy sen eron syyksi!" julisti uskis. Asia on eri, jos seksittömyys on molemmille ok. Kai ootte kokeilleet viagtat ja pornofilmit?

ja jos intohimo ei kohdistu omaan vaimoon, ei sellaista seksin tarvetta ole tai synny. Joskus vuosia sitten pyysin säälihyväilyjä ja -seksiä, en saanut. Enkä enää haluaisi, että mieheni joutuisi vasten tahtoaan minua "nuolemaan".



-se 5-kymppisyydestä kirjoittanut

Onhan niitäkin malleja, joissa toisella vanhemmista on ollut lapsia ennestään ja sitten on perustettu uusi perhe, joka sitten turvaa lasten arjen. En halua olla katkeroitunut 50v., vaikka toki lapsen paras nyt päällimmäisenä. Aion ottaa tämä seksittömyyden puheeksi pian, ties kuinka monennenko kerran. Aikaisemmin en ole puhunut toisesta lapsesta, onpa nyt sitten jotain uutta kulmaa. Terapiasta ei meille ollut apua (ehkä toinen terapeutti auttaisi?), sillä mies ei koe seksittömyyttä (=haluttomuuttaan) ongelmana.



t. se, joka kirjoitti 5-kymppisyydestä.

Itse en tulevaa eroamme valinnut enkä juuri halunnutkaan. Lapsilla pitää olla ehjä perhe.



Tätä en nyt näköjään saakaan, ja huoli lapsistani on valtava. Onko meillä mitään mahdollisuutta saada niistä enää ikinä onnellisia, tasapainoisia lapsia? Onko kaikki erolapset loppuikänsä särkyneita?



Syyllisyys ja viha miehen valintaa kohtaan tekevät minusta katkeran. kyllä minä kaiken kestän, mutta lapsilla ei ole sitäkään vähää valinnan mahdollisuutta kuin minulla :-(

se, että mitä hyötyä/haittaa erosta olisi lasten kannalta, ei sinun kannaltasi.

harvinaisen kirkkaana ja sitten kerron miehelle ja laitan paperit. Ehkä sitten, kun tuo ainokainen on n. 5v.

Lasten kannalta on hyvä, että vanhemmat voivat hyvin ja ovat onnellisia. Sellaisista vanhemmista on lapsille iloa ja turvaa. Joskus tämä toteutuu parhaiten eron myötä, vaikkei ero olekaan mikään ideaali ratkaisu.

Lasten kannalta on hyvä, että vanhemmat voivat hyvin ja ovat onnellisia. Sellaisista vanhemmista on lapsille iloa ja turvaa. Joskus tämä toteutuu parhaiten eron myötä, vaikkei ero olekaan mikään ideaali ratkaisu.

Sillä erovanhemmat vaan perustelee omaa valintaansa omaksi edukseen. OIkeasti varsinkin pienet lapset ja vielä alakouluikäisetkin ovat niin itsekkäitä olentoja ja heidän ajatuksensa pyörivät oman navan lähtökohdasta, että eivät he osaa ajatella sitä missä tilassa vanhempien parisuhde on. Ei se heitä kiinnosta pätkääkään, heitä kiinnostaa oma turvallisuuden tunne, oma koti ja elämä siellä oman lauman keskellä.

Tietysti jos kyse on väkivallasta ero on aina ainoa oikea vaihtoehto.

Ei ollut meilläkään kiihkeää, mutta se ei ollut syy erohaluihini. Nyt olen onnellinen siitä, että olemme yhdessä. Meidän yli 10 vuotiaat tarvitsevat isäänsä, isä lapsia, minä miestä sekä lapsia ja mies minua. Oli aikoja, että pidin itseäni tyhmänä, kun en eronnut. Nykyään osaan arvostaa miehessäni hänen monia hyviä puoliaan enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kyllä hänelläkin on toisinaan kestämistä :-)

jatkuva riitely, mollaaminen,itkeminen ja raivoaminen ei voi olla lapsesta turvallista. Vanhemmat, jotka eivät omilta ongelmiltaan ehdi tai jaksa kohdata lasta eivät ole hyviä vanhempia. Tietenkin kaikki keinot pitää kokeilla, helpolla ei saa luovuttaa etc mutta joskus ero on ehdottomasti paras niistä vaihtoehdoista joita on.



t.5

jos perhe-elämä kuitenkin suht ok? Silloin olisin 50v., enkä voisi enää saada toista lasta. Tässä nykyisessä suhteessa lapsen saaminen on täysin mahdotonta, koska seksiä ei ole lainkaan. Minä en voi asialle mitään. Katuisinko 50-vuotiaana, etten koskaan hankkinut itselleni tilaisuutta kokea kahden synnytyksen ja oman lapsen ihanuutta?

jatkuva riitely, mollaaminen,itkeminen ja raivoaminen ei voi olla lapsesta turvallista. Vanhemmat, jotka eivät omilta ongelmiltaan ehdi tai jaksa kohdata lasta eivät ole hyviä vanhempia. Tietenkin kaikki keinot pitää kokeilla, helpolla ei saa luovuttaa etc mutta joskus ero on ehdottomasti paras niistä vaihtoehdoista joita on.

t.5

Riitelemiseen ja mollaamiseen tarvitaan aina kaksi, yksin se ei onnistu. Itse kukin voi mielessään miettiä, kannattaako nyt tässä tilanteessa kun lapsikin on läsnä kotona alkaa raivoamaan ja itkemään vai olisiko parempi vaikka poistua paikalta vähin ääni toisaalle.

Viisat vanhemmat voivat myös tehdä sopimuksen siitä että lasten seurassa ollaan ihmisiksi.

Sitten ravataan kahdessa perheessä ja kuvaan tulee uudet morsiot ja sulhaset ja sitten nekään suhteet ei kestä.

Muutetaan jatkuvasti ja tuloksena perusturvallisuuden puute ja levottomuus.

Ei meillä ole pahemmin seksiä ja minä lihava. Ei meidän lapset kärsi, vaan nauttii ydinperheen arjesta.

Pojan kaverilla taas neljäs muutto meneillään ja kokenut kohta kaksi eroa. Joo ei ihme, että on levoton.

Oli se vaan niin hyvä, että erotaan, että lapset voi hyvin.

Se on erittäin helppo sanoa, jos ei itse ole oikeasti elänyt huonossa parisuhteessa. Sellaisessa parisuhteessa, jossa toinen ärsyttää tahallaan, kiusaa, rähjää, saa voimaan pahoin, purkaa jatkuvasti omaa pahaa oloaan läheisiin. Pois ei voi lähteä itkemään, jos lapsella ei ole muuta hoitajaa paikalla tai ainakaan sellaista joka kykenisi lapsesta huolehtimaan.

Se on erittäin helppo jeesustella, jos omassa parisuhteessa pahimmat ongelmat ovat joku intohimon puute tai sukat lattialla.

Herätkää jo! On olemassa todella huonoja perhetilanteita, epäterveitä suhteita...on varmasti eroja, joita lapset isona kiittävät.

josta toinen osapuoli kärsii kovasti, hyväksyn eron. Eritoten, jos asiaan liittyy vielä lapsitoiveita. Toki kannattaa yrittää jotain terapiaa tm. keskustelua, joka laukaisisi tilanteen ja suhde lähtis kehittymään parempaan suuntaan ennen kuin on liian myöhäistä. Helpompaa on jos lapsilla on sama isä. Jos mies on joskus ollut ihana, voi siitä tulla sellainen uudestaan.