Lue keskustelun säännöt.
Purkaus ja kymmenen kirosanaa :(!
24.01.2010 |
Minä teen ja hoidan meidän perheessä kaiken! Siis aivan kaiken! Tai siis mies käy kyllä töissä ja tuo talouteen rahaa mutta muuta hänen ei sitten tarvitsekaan tehdä. Minäkin tosin tällä hetkellä opiskelen, jotta voin joskus tulevaisuudessa osallistua tämän perheen elättämiseen ja yhteiseen hyvään.
Minä teen ruuat, hoidan kodin (niin sisä- kuin ulkotyöt, niin "miesten kuin naisten työt"), pesen ja silitän pyykit, hoidan lapset, kuljetukset päivähoitoon (vaikka mies jää kotiin nukkumaan) ja harrastuksiin, hoidan autojen öljyt, vedet ja huollatukset, katsastukset, pesut ja siivoukset (mies sentään tankkaa itse). Ja kaiken muun mitä tähän en jaksa edes kirjoittaa...
Mies siis tekee töitä. Tekee ihan vaativaa ja henkisesti raskasta kaupallista hommaa. Tekee tätä kuulemma "perheensä eteen". Silti on jo tehnyt aivan selväksi esim. sen, että mikäli joskus saa työstään jotain muuta kuin palkkaa (esim. bonuksia tai osinkoja), niin ne ovat hänen. Onhan hän "ne omalla työllään ansainnut". Olen samaa mieltä joo mutta jossain määrin olen kuitenkin myös sitä mieltä, että tuolla elämäntyylillä ilman minun apua, hän ei olisi niihin koskaan yltänyt. Jotenkin olo on siis vähän hyväksikäytetty :(.
Minulla ei ole osuutta mihinkään muuhunkaan. Kaikki mitä "meillä on", on mieheni nimissä. Olenhan ollut viimeiset 7vuotta kotiäitinä, "eikä kukaan kotiäiti voi mitään omistaa, koska ei ole pystynyt mistään maksamaankaan". Totta tämäkin mutta jotenkin vaikea hyväksyä, koska olen mielestäni omalla toiminnallani mahdollistanut sen, että mieheni on saanut keskittyä täysin vain työelämään.
Perheen kesken emme käy missään. Mies tarvitsee leponsa viikonloppuisin. Itse reissaa usein ympäri maailmaa mutta perheen kesken emme ole koskaan käyneet missään. Siihen kun meillä ei ole varaa eikä miehellä aikaa. Jos ehdotan, että lähtisin yksin lasten kanssa edes risteilylle, "voin kyllä lähteä, kunhan myös maksan itse, koska mies ei edes ole mukana". Ja opiskelijan tuloilla minähän en lähde koskaan :(!
Muut ihmiset, sukulaiset, tutut ja naapurit (ystäviä meillä ei ole) kuvittelevat meidän elävän jossain yltäkylläisyydessä, koska mies tekee niin paljon töitä. Todellisuudessa joudun joka käänteessä miettimään, mitä ostan ja koska. Lasten vaatteet hankitaan kirpputoreilta tai sukulaisilta saadaan käytettynä. Samoin mm. kaikki polkupyörät, sukset ja luistimet. Ruuan suhteen en suostu tinkimään mutta esim. itselleni en ole ostanut uusia vaatteita sitten viime elokuun. Kampaajakäyntiä ja silmälasien ostoa olen lykännyt jo monta kuukautta.
Teen tämän kaiken, koska rakastan miestäni ja toivon, että joskus tämä hyvä työni kantaa hedelmää ja saan myös itselleni jotain. Edes kiitoksen! Vielä kuitenkin, jos joskus toivon kiitosta työstäni, saan kuulla miten ei kannata yrittää nostaa itseään jalustalle, koska kuka tahansa muu nainen olisi tehnyt aivan saman kuin minä. Olisitko sinä?
Kommentit (9)
Haluatko saada tulevaisuudessa korkeapalkkaisen työn? Muista, että ilman mahtavaa koulutusta pääsee töihin. Kaupan kassalla tai muissa "normaaleissa töissä" ei tarvita erikoisia opintoja ja palkka on sellainen, jolla kustantaisit itsellesi edes sen laivareissun. Elää sillä palkalla monet yksinhuoltajatkin, joten kyllä eläisit sinäkin.
Opiskelun jälkeen ei ole edes taattua, että saa koulutustasi vastaavaa työtä. Ja mikäli saat, niin aluksi palkka ei välttämättä ole kassaa kummosempaa.
Lopeta se miehesi höösääminen. Itse olet itsesi tuohon tilanteeseen laittanut ja miehesi liian hyvään opettanut. Älä tee niin paljon kaikkea, laita miehesi osallistumaan päivittäiseen elämään ja vaadi omaa paikkaasi.
Valitettavasti tuo tilanne nyt on omaa syytäsi. Mikäli olet 7vuotta ollut kotiäitinä et ole enää mikään teini. Jos rahassa on tiukkaa niin mene töihin, ja totuta se miehesi johonkin muuhun kuin täyspalveluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvita koulutusta? Kyllä lähes kaikessa t7yössä koulutusta tarvitsee nykyään. JA ilman koulutusta on äärimmäisen vaikeaa päästä kuin siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi. Itse asiassa siivoojaltakin vaaditaan kokemusta ja joskus jopa koulutusta.
Ehkä ap on sen verran fiksu, ettei halua haaskata elämäänsä paskaduunissa! Ja hänellä on todellakin oikeus pyrkiä parempaan. Eli tsemppiä opiskeluun.
kuullostaa kamalalta!!! ootko ihan varma että se mies rakastaa sua? ei kuullosta siltä... nyt hommaat sen duunin ni voit olla onnellinen ilman tollaista alistamista!
että siis sen ammatin hankit nyt!!!
ei tarvita koulutusta? Kyllä lähes kaikessa t7yössä koulutusta tarvitsee nykyään. JA ilman koulutusta on äärimmäisen vaikeaa päästä kuin siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi. Itse asiassa siivoojaltakin vaaditaan kokemusta ja joskus jopa koulutusta. Ehkä ap on sen verran fiksu, ettei halua haaskata elämäänsä paskaduunissa! Ja hänellä on todellakin oikeus pyrkiä parempaan. Eli tsemppiä opiskeluun.
Kiitos tsempistä!
Tiedän, että olen höösännyt miestäni liikaa! Kotiäitinä se oli jotenkin helppoa, koska oli siihen aikaa. Enää ei ole, koska "ällän ylioppilaana" mulla on mielestäni siihen oikeus ja velvollisuus.
Opiskelen yliopistossa sellaista alaa, jolla kyllä pitäisi joskus työllistyä. Tiedän myös, että saisin palkkaa siistijänä tai kaupantätinä. Mitenkään näitä ammatteja halveksimatta, en vaan halua sellaisissa ammateissa työskennellä. Haluan tehdä työtä, mistä oikeesti pidän ja minne on kiva aamulla mennä. Palkkaa siitä ei silti tarvitse tulla sitä 100t e/vuosi. Riittää, että tulee toimeen eikä jokaista senttiä tartte liikaa harkita.
Olen myös yrittänyt miehelleni tästä asiasta puhua. Ei vaan mene perille. Aiheuttaa ainoastaan riitaa ja mulle kaksi vaihtoehtoa. "Pyydä äitisi tänne auttamaan, jos et itse muka jaksa" tai sitten "pitää vaan muuttaa muualle asumaan" :(.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni on masokismia rakastaa tuollaista miestä. Jos siis nuo ovat todella ainoat kommentit, jotka häneltä olet saanut, kun ongelmista olet halunnut keskustella.
Miehesi vaikuttaa kuuluvan paljon mediassa esillä olleeseen ihmistyyppiin, eli narsisteihin. Ja sinä taas olet aivan liian kiltti. ..palaan ketjuun myöh, nyt akuutteja hommia..
ansaitsevan puolison elättävän myös vähemmän tienaavaa puolisoa.
Sinun tapauksessasi, jos olette naimisissa, minä hakisin avioeroa, jolloinka saisin puolet miehen omaisuudesta (ellei sitten ole avioehtoa) ja etsisin miehen, joka todella arvostaa minua ja minun perhettäni, jolle perhe on Oy ME Ab.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kommentit on ihan ok. Pääasia, että saan mietittävää!
Täytyy myöntää, että omaan tilanteeseeni minut herätti miettimään, niinkin hassun julkkiksen kuin Katri Mannisen, kommentti. Se meni suunnilleen niin, että on kilttejä naisia, jotka tekevät aina kaiken ja uskoavat ja odottavat nätisti sitä päivää, jolloin omiin tarpeisiin vastataan. Eikä sitä päivää sitten tosiaan tulee koskaan...
Nyt mä jotenkin luulen, että olen tuollaisessa samanlaisessa tilanteessa :(. Ei vaan oikein millään haluaisi antaa periksi! Kun jotenkin haluan uskoa, että mieskin rakastaa minua. Myönnän tosin, että noita (kohu)-narsistin piirteitä hänestä on löydettävissä. Eikä ne ilm. parane koskaan?!
Joskus mietin myös, että minkähänlaisen mallin lapsemme saavat tällaisesta perheestä. Kasvaako tytöistä marttyyri-suorittaja-äitejä ja pojista työnarkomaaneja, jotka eivät osaa kunnioittaa naista? Sellaista mallia en heille haluaisi antaa!
Jotain vaan täytyy nyt tehdä, koska näin en jaksa. Kotiäitinä olikin helppoa, koska ei tarvinnut juuri muuta miettiä kuin näitä kotihommia. Nyt opiskelijana pitää kuitenkin jaksaa keskittyä muuhunkin. En haluaisi, että lapset kärsivät opiskelustani ja mietinkin välillä, että olen liian itsekäs miettiessäni niin paljon omia opintojani. Toisaalta monen kotiäitivuoden jälkeen tuntuu taas hienolta, kun menestyn jossain älyllisessäkin toiminnassa ja saa siitä kehuja. Mutta siis en todellakaan mieheltäni. Yllätys ei varmaan ole, että hänen mielestään opinnot on aivan turhia ja niissä menestyisi kuka tahansa, koska tahansa. Kehuja siis olen saanut laitoksen väeltä ja nyt minulla voisikin olla mahdollisuus edetä vaikka väikkärin tekoon asti. Mutta lasten kohtalo vaan sitten mietityttää...
Kommenteista kiittäen, ap
en.
Koita vähitellen ujuttautua pois sieltä tossun alta... Miten olet suostunut siihen alunperinkään, että "kaikki on miehen nimissä"?
Voimia muutokseen.
ps. minäkin olen opiskelija ja ostolakossa omien juttujen suhteen... Mies vaatiavssa mutta joustavassa työssä. Ehkä olen laista, mutta jos mies ei viettäisi lapsen kanssa päivittäin aikaa ja hoitaisi ison osan siivouksesta, en jaksaisi. Kun nytkin tekee tiukkaa. Riitaa tilanteesta on kyllä ollut, eniten siksi, että olen omasta tilanteestani valittamalla kuormittanut elättävää miestä...joka kaipaa arvostusta ja ihan syystäkin..ja onneksi kannattaa tasa-arvoa avioliitossa, vaikka toinen ei olisikaan elättäjän roolissa (tällä hetkellä).