Antaisiko sun mies lähteä toisen miehen kanssa risteilylle?

ap

mutta ystäväni onkin homo. Tuollaisen nettituttavuuden kanssa ei varmaan päästäisin enkä minäkään haluaisi, että mieheni lähtee vieraan naisen kanssa risteilylle. Voisihan sen kaverin tuoda kotiin vaikka kahville.

kanssa. Mieheni luottaa täysin, eikä muuhun olekaan syytä.

Enkä mäkään päästäisi päinvastaisessa tilanteessa. Toisaalta me halutaan tehdä tämmöset reissut aina kahdestaan, koska saamme harvoin vapaata lapsista (5kpl) ja haluamme kuherrella keskenämme

Vaan ei mustasukkaisuuttaan vaan oman turvallisuuteni takia, eipä taida sun mies olla kovin huolehtivainen...

etteikö mies olisi huolehtivainen. Mitä vaaraa tuossa nyt voisi olla? Samaa luokkaa vaara varmaan, kuin että vaikka menisin työkavereiden kanssa risteilylle. Tosin kaikkien työkavereiden ajatuksista en tiedä juuri mitään.



ap

Mies ei uskalla kysyä risteilylle lupaa vaimoltaan ja multa menee sitten fiilis lähteä. Mies sanoi, ettei kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä kun ei ole vielä kysynyt, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että jos mies ei uskalla edes lupaa kysyä vaimoltaan, niin sitten on tuhoon tuomittu idea alkuunsakin.



Vajaa vuosi sitten mies pyyteli minua erääseen yhteiseen kiinnostuksen kohteeseen, mutta silloin vaimo esti jahkailullaan, lopulta muka antoi luvan, vaikka ensin kielsi.



ap

Siis toki päästäisin mieheni yhdessä kaverinsa kanssa risteilylle. Nytkin ovat menossa kesällä viikon reissulle kaverin kanssa.



Jos tuollaisia rupeisin kieltämään, niin enhän sitten itsekään voisi lähteä omien ystävieni kanssa matkoille ja reissuille vain tyttöjen kesken. Olispa se todella kurjaa.



Tosin meillä mennyt aika paljon siihen, että kumpikin menee vaan omien kavereidensa kanssa. Mies ei halua lähteä kanssani reissuun, olen yrittänyt ehdottaa. Tästä luulen, että meillä varmaan ero edessä. Mutta sellasta on elämä - onneksi on ystävyyssuhteet pysyneet kunnossa, niin saa tukea.



Jos mies ilmoittaisi lähtevänsä jonkun koskaan tapaamattoman nettituttunsa kanssa jonnekin risteilylle niin, että olisivat samassa hytissäkin, niin sitä pitäisi outona. En ainakaan itse uskaltaisi lähteä jonkun sellasen kanssa, jota en ole ikinä tavannut.



Mutta saisi se mies lähteä, joo. Kotona odottaisi sitten vaihdetut lukot ja miehen tavarat olisi pihalla lumihangessa. Mutta ei toista ihmistä kahlita voi. Mennä saisi. Takaisin ei olisi tulemista.

Nyt en ymmärrä...



En edes haluaisi lähteä kenenkään muun kuin mieheni kanssa.

itselläni ei ole niin hyviä miespuolisia ystäviä, että niiden kanssa edes tekisi mieli lähteä reissuun tai tapailla edes kahvin merkeissä. Olen ehkä rajoittunut, kun en oikein usko siihen, että mies ja nainen voisivat olla pelkästään ystäviä, ilman että kummallakaan on mitään muita odotuksia suhteesta... Perustan tämän omiin kokemuksiini, olen avioliittoni aikana lähentynyt parin miespuolisen työkaverin kanssa tasolle, jota olen ensin väittänyt ystävyydeksi, mutta aika pian huomannut, että kyse on ollut enemmänkin ihastuksesta, molemmin puolin. Kun ihastus on mennyt ohi, on "ystävyyskin" haalentunut työkaveruudeksi tai yhteydenpito jäänyt kokonaan, kun työpaikka on vaihtunut. Tällä hetkellä olen omassa avioliitossani niin onnellinen, että en kaipaa miespuolisia "ystäviä", enkä sen takia edes lähtisi mukaan mihinkään päivittäiseen yhteydenpitoon netti- tai muiden tuttujen kanssa.

jonkun muun miehen kanssa. Tai naisenkaan jos olisi joku jota en ole oikeasti koskaan tavannut enkä voi tietää onko tämä ihminen oikeasti se miksi itseään väittää. Miksi juuri risteilylle? Miksei voi tavata vaikka jossain kahvilassa tai jos kerran miehesi on noin avarakatseinen niin kutsu ystäväsi kotiisi!



En tosin lähtisi risteilylle kenenkään kanssa, ei vaan nappaa.

Käykää kahvilla.

mutta ei se kyllä mua täysjärkienä pitäisi jos mä jonkun nettitutun kanssa lähtisin. Tosin eihän sitä ole pakko samaa hyttiä jakaa, joten jos nettituttu olisi joku "psykoositapaus" niin pääsisi edes jotenkin karkuun :p

ja en kyllä tajua miestäsikään, eikö hän yhtään välitä susta??

Oletko muuten ihan varma, että teillä on nettituttavuuden kanssa ihan sama käsitys tuttavuutenne laadusta?



Itselleni on nuorempana käynyt joskus miesten kanssa niin, että olen itse kuvitellut olevani hyvä kaveri jonkun miehen kanssa, mutta mies onkin (aluksi tietty salaa) odottanut enemmän ja koko homman sävy on muuttunut.



Osan näistä jutuista olen saanut käännettyä takaisin "oikealle ladulle", mutta osaan olen lakannut pitämästä yhteyttä, kun mies ei ole tajunnut etten kaipaa seikkailuja.

ihan niinkuin mäkin miehelle.



Toinen asia on sitten se, missä tilanteessa avioliittomme olisi, jos jompikumpi vastaavaa haluaisi. Suhteita on niin erilaisia. Mun mielipide kuitenkin on, että vastaava tilanne ei voisi toimia siinä suhteessa, jota mä pidän onnellisena avioliittona.

Jos kyseessä on nettituttu, jota hän(kään) ei ole tavannut eivätkä he ole edes nettituttuja. Turvallisuussyistä etenkin.



Joku mainitsikin, että laivalle ei ehkä ole turvallisinta lähteä. Tosiaan, tuo "tuttu" voi osoittautua ihan miksi tahansa. Näin, vaikka nettitutun kertomat asiat olisivatkin totta (perhe ym). Netissähän elää myös sellaisia henkilöitä, joita ei ole oikeasti olemassa, eikä heitä välttämättä tunnista.



Mun mielestä ei ole mitään syytä lähtökohtaisesti epäillä miehen ja naisen välisen ystävyyden/kaveruuden olevan seksuaalista. Itselläni on ollut paljon miespuolisia kavereita ja töissäkin suurin osa on miehiä - enkä todellakaan menisi kenenkään kanssa sänkyyn :) Festareilla, työmatkoilla ym olen ollut miesten kanssa, eikä siinä ole mun mielestä mitään ihmeellistä. Toki avoimin kortein pelataan, eikä esim lukkiuduta vessaan puhelimen kanssa puoleksi tunniksi tai muuten lähetellä seksitekstareita näille kavereille.