Lue keskustelun säännöt.
G: Voisitko pettää miestäsi?
Kommentit (40)
ainakin luterilaiseen kirkkoon ja sen oppeihin!
Katsotaan nyt! Mutta eläkää te vaan tuossa rakkaus kuplassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan sen, mitä moni tässäkin ketjussa on kirjoittanut pettäjän raukkamaisuudesta. Ex-poikaystäväni on pettänyt vaimoaan, ja raukkamaisuus kuuluu niihin käsitteisiin jotka parhaiten kuvaavat hänen koko pateettista persoonaansa ja elämänasennettaan.
Rakastan ja kunnioitan miestäni liikaa tehdäkseni hänet onnettomaksi. Ja vaikka rakkaus on arkipäiväistynyt, niin kunnioitusta on vielä paljon jäljellä ja se pikemminkin kasvaa vaan.
Ex-aviomiestäni petin. Kenen kanssa vaan loppuaikana. Ei kiinnostanut koko avioliitto, ei mies, eikä pätkän vertaa vaivannut omatunto. Itseasiassa suhteen alusta asti halusin muita ja flirttailin aina tilaisuuden tullen. Yritin kerran hänen kaveriaankin sänkyyn.
Nykyisen kanssa olen ollut 10 vuotta eli ei se siitäkään ole kiinni, että suhde olisi tuore ja siksi olisin vielä kiltisti.
mutta todellisuudessa niin tuskin tulee tapahtumaan.
Syitä on monia,
esimerkiksi se, että pelkkää seksiä en missään nimessä lähtisi muualta hakemaan, se ei voisi vähempää kiinnostaa ja sitä on kotonakin enemmän kuin tarpeeksi saatavilla. Minun pitäisi olla rakastunut että edes haluaisin pettää - ja se mutkistaa heti asian, silloin kaipaisi sitä toista vielä enemmän, ja kuitenkaan suhde ei voisi mitenkään jatkua. Mitä iloa yhdestä kerrasta olisi sellaisen kanssa jonka haluaisi kokonaan omaksi. Ja mitään salasuhdetta en pystyisi ylläpitämään, tuntisin tekeväni väärin enkä pystyisi edes uskottavasti valehtelemaan.
Perhesyistä en ikinä eroaisi miehestäni vaikka olisin kuinka rakastunut toiseen, eli millään muulla suhteella ei voisi olla tulevaisuutta.
Sen päälle pelkäisin raskautta ja tauteja eli en uskaltaisi edes jos moraali sallisikin.
En haluaisi hajoittaa lasteni perhettä, enkä tehdä miehelleni sellaista temppua.
Eli vaikka olen välillä ihastunut/rakastunut pysyttelen vain aviovuoteessa.
Mies kyllä petti minua monesti ja jättikin lopulta toisen naisen vuoksi.
Kun nyt edes pääsis jonain päivänä sen verran yli, että voisi kuvitella jonkun toisen koskettavan itseään muutenkin kuin ystävätasolla.
En varmasti ikinä enää luota kehenkään niin paljoa, että uskoisin elämäni hänelle. Eli yksin tulen olemaan lasten kanssa. Onneksi on ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan pelkästään kyllästymisen takia.
Jos vastaan tulis joku veis jalat alta hetkeksi, ni se ois siinä.. Mutta avioliittoani en lopettais turhan syrjähypyn takia!
Jos mieheni pettäisi minua, en voisi antaa sitä hänelle anteeksi ja liitto olisi lopussa. Koska samat säännöt koskevat tietnkin myös itseäni, en voisi pettää puolisoani.
En ole myöskään koskaan ketään poikaystävääni pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka sanotte, että ette voisi antaa anteeksi pettämistä! Parempi olisi jo valmiiksi nostaa se kytkin ja lähteä omille elämilleen!
Helppoa on sanoa ja vielä varmemmin se tapahtuu. Varsinkin jos olette omistautuneet perheelle -eli lapsille ja kodin hoidolle. Tietysti työlle ja sille_hoidan kodin ja lapset sekä työn_ ajatukselle. Miehenne tekee ympäripyöreätä päivää -tietysti!! Voitte uskoa että mitä vilpittömämmät on selitykset -sen varmemmin on joku hoito! :))
Voihan miehen antaa tietysti luvalla käydä vieraissa, mutta:
ÄLKÄÄ OLKO LIIAN SINISILMÄISIÄ. Saatte tietysti olla, mut älkää sitten itkekö. Mies on aina mies. Ja vaikka antaisitte tussua joka päivä -ilta ja yö, hänellä voi olla tarkoituksenaan vain purkaa kassit, jotta "kestää" paremmin hoitonsa kanssa.
Voihan olla, että liittonne perustuu luottamukselle ja rakkaudelle. Suhteellisia ja dubjektiivisia käsitteitä, joiden merkitys on ihmisestä itsestään riippuvaisia.
Ja vaikka olisitte olleet yhdessä _vuosikausia_ siitä huolimatta jokin voi osoittautua vääräksi -esim. toisen ihmisen laskelmoivuus etc.
nyt ei jaksa enää kirjoittaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kahden pienen kersan vaikutuksesta parisuhde on ollut aika "jäissä" pitkään, mutta siltikään ei ole tullut tarvetta etsiä "vihreämpää ruohoa". Tosi tunne ei katoa pieniin vastoinkäymisiin. Yhdessä mennään ylämäet ja alamäet -se kai on jossain lupauksssakin mainittu (kenen elämä muka on/pitäisi olla yhtä ylämäkeä?) Jos alkaa kaivata aina vaan "parempaa", niin siihen suohon uppoaa takuulla. Ja jos pitää pettämisiä miettiä, niin suhde on takuulla hakoteillä...
mutta vain ja ainoastaan vastakumppani olisi Rocky Balboa. Tosin "rocky" on jo niin vanha, ettei ehkä kuitenkaan.
Ville Valon kanssa kyllä sitten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä pettäisin, niin en kyllä kehtais kertoa siitä -missään! Raukkamaisinta mitä voi toiselle tehdä! Jos veri vetää, niin parempi ettei sitoudu keneenkään. "Sitoutumattomia" epäilemättä riittää nykypäivinä...
Olen jo aikasemmissa suhteissa todennut sen, ettei se ruoho ole sen vihreämpää toisella puollella. Ei siis enää ole tarvetta lähteä testaamaan asiaa. Mieheni on kaikki se mitä tarvitsen, hän tuntee tarpeeni ja haluni, en jaksa lähteä opettamaan samaa enää muille =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kyllä sen verran hyvä mies että hullu olisin jos pettäisin. Tiedän ettei pystyisi enää elämään kanssani jos niin kävisi.
Mutta se, että olen Jumalalle luvannut pysyä tälle miehelle uskollisena, on estänyt sen.
Tosin lupasin myös rakastaa ja kunnioittaa ja siihen en pysty. Eilen illalla taas viimeksi huusin hänelle että vihaan häntä ja haluaisin iskeä häntä turpiin.
Vuosikausien nöyryytykset, arvostelu, yksinjättäminen, välinpitämättömyys, palvelijana pitäminen, pettymystä tuottava seksi. Kaikki ne ovat kasvattaneet semmoisen kaunan ja vihan ettei ole tosikaan. Jatkuvasti haaveilen miten ihanaa olisi olla jonkun toisen kanssa.
ja vastaus on: en pystyisi. Eikö se, mitä mieheni mahdollisesti tekee, ole sitten hänen asiansa ja hänen oman moraalinsa valvottavissa? Kaikkea en pysty säätämään, enkä pysty kaikkeen vaikuttamaan. Minulle riittää siis se, että minun omatuntoni on puhdas. Minusta se on jo paljon, eikä mielestäni ole yhtään sinisilmäistä.
Tarvitsen tunteita voidakseni hypätä jonkun kanssa sänkyyn ja 15 vuoden avioliiton jälkeen voin sanoa, etten ole päästänyt ketään vierasta ihmistä niin lähelle, että tunteilla olisi ollut mitään mahdollisuutta kehittyä. En kaipaa sellaista sotkua elämääni. Elämäni on mukavaa näin.
Minulla on ollut elämässäni 5 seksikumppania ja vain yksi heistä on osannut minut tyydyttää. Olen tämän henkilön kanssa naimisissa. En siis usko, että syrjähyppy olisi mitään sellaista, josta voisin edes nauttia.
Mutta en käytännössä sitä koskaan tule tekemään, koska en ole sellainen ihminen.. Toivoisin että mieheni lipsahtaisi pettämään, jotta saisin 'kunnon syyn' lopettaa tämä kamala ja kuluttava avioliitto. Rakkaus oli sokeaa kun tapasin mieheni, nyt kadun avioliittoa, lapset on ainoa asia jota en kadu ja joka pitää minut mieheni rinnalla.
Rakastan miestäni, hän on myös paras Ystäväni. Ei tulisi mieleenikään loukata häntä kyseisellä tapaa. Jos pettämään pitää lähteä, niin miksi edes on suhteessa?
Kuinka monella on vapauksia?
Mä en ole koskaan ajatellut pettämisestä mitään suuria, vaimoni tietää sen. Perhe, parisuhde, koti ja muu on tärkeämpää. En usko että hän pettäis, mutta mun mielestä suurinta rakkautta on antaa toisen olla oma itsensä.
Luotan niin kauan kuin toisin todistetaan! Miten sinä uskot jumalaan, ethän voi olla varma hänen olemassaolostaan... Sinäkin siis uskot, faktaa sinulla ei ole!