Lapset ovat mukavia n. 4 vuoden ikään saakka

Alle puolivuotiaat on ihan jees. Siitä neljän vuoden ikään täys katastrofi. Siitä alkaa sitten vähitellen helpottaa. 15-vuotiaat, varsinkin pojat, on maailman ihanimpia! Pusi, hali :D

Mä taas odotan, että tuo 1 veekin tulis jo tuonne 4-5 vuoden ikään, niin osaa olla tehdä asioita itse ja olla avuksikin vähän..



Nyt se vaan juoksee päin seiniä (kirjaimellisesti) ja kiipeilee koko ajan ja paiskoo ovia, vetelee kaikki tavarat alas pöydiltä ja on maailman innokkain vessanpönttöfani =D

Olen jotenkin muutenkin hiljaisempaa sorttia, en ole mitenkään kova puhumaan, joten tuntuu välillä todella rasittavalta vastailla kokoajan hölmöihin kysymyksiin. x) Auton takapenkilläkään ei ole koskaan hiljaista...Nämä yksveet on taas niin mainioita, niitä voi seurailla ja ne ei höpötä kokoaikaa...

Kuulostaa niin tutulta.

Isommalle riittää kun vastaa jotenkin järkevästi "miten laava tulee sinne tulivuoreen?" -kysymyksiin.

Mä taas odotan, että tuo 1 veekin tulis jo tuonne 4-5 vuoden ikään, niin osaa olla tehdä asioita itse ja olla avuksikin vähän.. Nyt se vaan juoksee päin seiniä (kirjaimellisesti) ja kiipeilee koko ajan ja paiskoo ovia, vetelee kaikki tavarat alas pöydiltä ja on maailman innokkain vessanpönttöfani =D

Jos voisin, ottaisin lapset vasta siinä 4-vuotiaana. Säästyisi enimmiltä yöheräilyltä, vaipparumbalta ja siltä kun toinen vaan huutaa eikä tiedä mikä sillä nyt on hätänä kun ei toinenosaa puhua ja miettii onko nyt tylsä-jano-nälkä-kuuma-kylmä-väsy-valmis heräämään-haluu jotain-haluu jotain pois vai mitä. Harkitsin vakavissani lobotomiaa niiden vauvaa ja ihan pientä viihdyttävien tee jotain ja toista se 1000 kertaa tyylisten leikkien kanssa.



Ihanaa oli kun vaipat ja potta jäi pois, lapsi osaa itse kertoa mikä on hätänä, leikeissä voi tapahtua mitä vaan ja maailmaa tulee ihmeteltyä :)

Jos tehdään sitten niin, että "teen" lapsia ja pidän ne 3 vuotiaiksi ja adoptoin sitten eteenpäin ;) En jaksa tuota vastaanväittämistä ja vänkäämistä, ja kun nuo isommat vielä tajuaa jo liikaa, ei mene mikä tahansa selitys läpi ;D

vaihtoon 5-vuotiaan ihmisen anatomiaan höyrähtäneen lapsen :p Ton olisi pitänyt syntyä lääkärivanhemmille...

Musta lapset on ihania alkaen juuri 5v.

Ovat seurallisia, itsenäisiä,osaavia, asioista kiinnostuneita.

Kysymyksyt lisää lasten tietomäärää ja niihin pitääkin vastata.

Mitä enemmän lapsi kysyy miksi, niin sitä parempi.

Poika täyttää kohta 6v. ja enään ei tarvi, kun pylly pyyhkiä.

Pesee itsensä ja ulkoilee itsenäisesti, toki verbaalinen uhma on kovaa.

Alle 4v. on rasittavia ja raskaita hoitaa, vaikka suloisia ovatkin.

5v. ei herää enään öisin, vaan nukkua porskuttaa.

Musta lapset on ihania alkaen juuri 5v. Ovat seurallisia, itsenäisiä,osaavia, asioista kiinnostuneita. Kysymyksyt lisää lasten tietomäärää ja niihin pitääkin vastata. Mitä enemmän lapsi kysyy miksi, niin sitä parempi. Poika täyttää kohta 6v. ja enään ei tarvi, kun pylly pyyhkiä. Pesee itsensä ja ulkoilee itsenäisesti, toki verbaalinen uhma on kovaa. Alle 4v. on rasittavia ja raskaita hoitaa, vaikka suloisia ovatkin. 5v. ei herää enään öisin, vaan nukkua porskuttaa.

Ei sitten "itsenäinen" melkein 6-vuotiaasi osaa edes pyllyään pyyhkiä?

mega helppoja vauvoja ja taaperoita :D Jahka nyt menisi tuo esikoinen kouluun, jos saisi siellä sammutettua tiedonjanoaan ;)



AP

superrasittavia. Mukavatkin tapaukset. Kun mitään aikuisen näkökulmasta oikeasti "järkevää ja kiinnostavaa" ei voi tehdä. Ei voi kunnolla jutella. Leikki on sitä samantoistoa.



Vastaan sata kertaa mielummin laava- kysymyksiin, kun "ihastelen" taaperon tekemisiä. Pienissä määrissä taaperot ihan jees, mutta olen onnellinen, että omani ovat jo sen vaiheen ohittaneet.



Oon aina ihmetellyt, kuka ihme jaksaa olla lastentarhaopena vuodesta toiseen, että eivätkö kuole tylsyyteen. Mutta kai se sitten niin on, että ihmiset on erilaisia ja jotkut ihan oikeasti tykkää siitä "touhuamisesta" päivästä toiseen.

on se kyselyvaihe menossa miksi,miksi?Onhan se toisinaan ärsyttävää,mutta onneksi on niitä rauhallisempiakin päiviä.Kova pälättämään se on kyllä muutenkin että hermot meinaa mennä jo siihenkin,äitiinsä vissiin tullut.Minkälainenhan tuosta meidän toisesta lapsesta 1,5 vuotiaasta tytöstä tuleekaan...

Sitä vanhempien lasten kanssa on kiva tehdä yhteisiä asioita, jutella heidän kanssaan ja nauraa heidän vitseilleen.

nyt kaksi vuotta. Alkaa vähitellen helpottaa siinä mielessä että jutuissa on jotain järkeä. Kysymysten määrä vaan kasvaa päivä päivältä vaikka luulin että maksimi oltaisiin saavutettu jo ajat sitten. Uskoo myös joskus kun sanoo että ei koko ajan voi puhua.



Minun mielestä helpompaan suuntaan menossa...

Kyllä sen pyllynkin osaa pyyhkiä, mutta mielummin ottaa sen avun ja kaikkea ei tarvi tehdä vielä itse. On se vaan näppärä ja reipas poika, niin hauskakin.

Itse ainakin rakastan keskusteluja ja saisi puhua vieläkin enemmän. Taaperoiden kanssa musta myös tylsää.

T.8

teinejä sä et sitten varmaan kestä ollenkaan

ei kestä kukaan :p

vauva- ja pikkulapsivaiheet ovat kaikkien kolmen kohdalla olleet jotenkin rasittavia, koskaan en edes vauvakuumetta ole potenut. Nyt kaikki ovat alakoululaisia ja aivan ihania. Tietty on huonoja päiviä, mutta ihana viettää aikaa ja puuhastella noiden jo ah niin osaavien ja itsenäisten otusten kanssa! :) Voi tehdä mitä vaan ja mennä mihin vaan, eikä tarvitse miettiä osaavatko käyttäytyä, ei tarvitse rytmittää päivän menoja päiväunien mukaan jne. Ennen kuvittelin aina että pienet lapset on kaikista ihanimpia, mutta sitä mukaa kun omat lapset kasvavat, niin tuntuvat aina olevan siinä parhaassa iässään. Ehkä kohokohta sitten on niiden kotoa pois muuttaminen. :)

ja minusta heidän kanssaan on ihanaa! Fiksuja kivoja lapsia, harrastamme yhdessä kaikenlaista, pelaamme, matkustelemme... Minusta tämä muuttuu hauskemmaksi mitä isommaksi kasvavat. Pikkulapsia en jaksa enää ollenkaan.