Lue keskustelun säännöt.
Kaksivuotiaan kamala uhma
21.01.2010 |
Äääääääääääää!!!!!!!!!! Lapsi rääkyy, heittäytyy lattialle, potkii lattiaa, kiljuu, rääkyy on kuin transsissa, kun ei saa mitä haluaa. Lapsi pyytää esim. teletappeja telkkarista juuri kun olemme lähdössä kauppaan. karkkia juuri ennen ruokaa. ei halua mennä nukkumaan vaikka on ollut jo 12 tuntia hereillä.. (ei nuku päiväunta) nousee sängyssä rääkymään ja kippaan aina kumolleen, rääkyy kunnes ei jaksa. aina kun sanon ei, lapsi heittäytyy lattialle ja kiljuu keuhkonsa melkein pihalle. milloin tämä loppuu? onko lapselle haitaksi kun annan vain huutaa kiukkunsa ulos? syliin ei saa ottaa eikä saa koskea kun "kohtaus" tulee, suuttuu vaan enemmän. sen loputtua (kestää kauan) saa ottaa syliin ja lohduttaa.
Kommentit (7)
olen huomannut että runsas hellittely ja sylittely pitkin päivää ja sitten rauhalliset, jämptit rajat auttavat jonkin verran. Ei ainakaan kannata alkaa riidellä sen 2v:n kanssa tai suuttua hänelle niistä raivareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän rinsessalla uhmakohtaukset alkoivat kun oli 1,5 v. Nyt vuosi myöhemmin tilanne on helpompi, eikä enää saa niin usein ja niin voimakkaita, eli ei enää ole tuota lattialle heittäytymistä ja sätkimistä, mutta itsepäinen ja vahvatahtoinen on kyllä vieläkin ja suuttuessaan KIRKUU ja HUUTAA .
Syliin ei saa ottaa, hermostuu enemmän. Haluaa raivota rauhassa.
Tutulta kuulostaa, tytär käyttäytyi juuri noin kaksivuotiaana, mikä lienee tavallista siinä iässä. Välillä on ollut rauhallisempaa, kunnes nyt 3,5-vuotiaana alkanut sama uudestaan. Mutta uskon, että kyllä se jossain vaiheessa taas helpottaa...hetkeksi ainakin:)
Meilla oli kanssa ihan samanlaista esikoisen kanssa. Ei auttanut muuta kun huokaista ja pistaa korvatulpat korviin jos aani kavi liian kovaksi. Huumori kanssa auttoi.
Nelivuotiaaksi asti noita uhmakausia tuli saannollisesti, mutta nyt viisivuotiaana asioista voi jo kivasti jutella ja elama on rauhoittunut.
on hyvät ohjeet tähänkin, ja takaan että teillä molemmilla on sen jälkeen paljon mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3,5v ja vähän alkaa helpottaa... ;)
Pahimmillaan meidän jätkä sai raivarit ja heittäytyi lattialle kiljumaan jo siitäkin, että ohimennen lausuttu lause sisälsi sanan "ei" XD Esim. sanoin miehelle, että "tänään ei tarvii käydä kaupassa"...
JOtenkin vaiheittain tää aika on mennyt.. Ensin pojan vakiovastaus mihin tahansa kysymykseen oli EI! Sitten poika halusi kaiken just nyt heti, muttei mitään mitä äiti olis halunnut. Sit ei taas halunnut yhtään mitään, eikä mikään kelvannut.... jne... Tällä hetkellä lähinnä venyy, vanuu ja venkoilee, muistuttaa ajoittain keitettyä spagettia ja huutaa "en ole sinun kaveri!" tai "en leiki enää sun kaa!" jos joku menee pieleen.. Pikkuhiljaa olemme myös siirtymässä vaiheeseen mököttäminen, joka ainakin esikoisen kohdalla oli huomattava helpotus edelliseen. Suorastaan korvat lepää, kun ipana vaihteeksi murjottaa jossain nurkassa :D
Jos samalla kaavalla jatkaa kuin esikoinenkin, tulee mökssähtelyvaiheen jälkeen itsesäälivaihe, kun pienikin vastoinkäyminen tai komentaminen johtaa lohduttomaan ulinaan siitä kuinka "kukaan ei enää rakasta mua" tai "sinäkään et välitä musta yhtään enää" tai "Mä en osaa tehdä mitään oikein"... jne
Noh, esikoinen on nyt pikkasta vajaa 7v ja sen kanssa on jo oikeastaan aika kivaa ja helppoa :D(esimurrosikää vartoillessa yritän nauttia näistä hetkistä :P)
Meillä tuntuu ettei tarvitse edes syytä kun raivokohtaus iskee, saattaa aivan yhtäkkiä alkaa huutamaan ja lähelle ei saa mennä eikä ottaa syliin. Tätä on tapahtunut niin kotona kuin päivähoidossakin. Myös öisin saattaa alkaa huutamaan ja rauhoittuminen vie aikaa. Olen antanut huutaa vähän aikaa yksin ja sitten pyytänyt syliin. Kun lapsi on valmis, niin hän hyväksyy sylin ja ottaa tiukasti kiinni nyyhkytyksien vaimentuessa , ja sitten kohtaus on ohi.