Mun lapsi elää öljyllä, masentaa tuo syömättömyys!
Ei saisi ottaa pulttia, mutta tunnen välillä raivoa, välillä epätoivoa. On parivuotias ja painaa 11kg, luuta ja nahkaa. Syö päivässä pari kertaa ja vähän vaan. Jos antaa lusikan käteen, viskaa menemään, jos antaa leivän käteen sama juttu. Sille ei vaan ruuat maistu!
Ulkoillaan paljon, nähdään kavereita, lapsi on iloinen ja touhukas. Mutta ruokahalua ei ole yhtään. Tänäänkin olen antanut kaksi lusikallista puhdasta öljyä suuhun, kun taas housut tippuu jalasta. Harmittaa niin:( :(
Kommentit (35)
2v. 10.5kg (87.5cm)
nyt on 5v3kk ja painaa 16 kg (107cm).
Aina ollut pieni ruokainen,mutten koskaan ole osannut stressata asiasta koska lapsi on virkeä ja leikkii sekä kasvaa tasaisesti omalla käyrällään.
Kuopus ei paljoa isompi ole hänkään nyt on 2v9kk ja painaa 12.5kg. TAsan 2v. oli 11kg (87.3cm).
Kyllä se lapsikin vaistoaa vanhempien stressaamisen ruokaillessa.
Meillä toisina päivinä lapset eivät syö oikestaan mitään ja sitten toisenapäivänä vähänparemmin. 1-2 kertaa kuukaudessa molemmilla on jokin "tankkauspäivä" milloin syövät normaalit annokset ruokaa 2x päivässä.+ilta -ja aamupalat.
Ei ole koskaan neuvolassa oltu huolissan,eikä myöskään lastenlääkäri (astmanvuoksi lapsi siellä käynyt) sanottu vaan ,että siroja lapsia.
Eriasia tietenkin jos kasvukäyrä alkaa mennä alaspäin,mutta niin kauan kuin lapset kasvaa en minä aio asiasta stressata.
En yritä väittääkään että syö vaan tuota öljyä, eilinen viesti oli subjektiivinen kokemukseni viime päivien ajalta, harmitus ja masennus kun taas stressasin lapsen ruuasta kieltäytymistä. Varmasti ymmärtävät ne, joille asia on tuttu. Ruokaöljyä lisään herkästi ruokiin, mutta hyvin harvoin annan ihan paljaalteen sitä lusikalla. Eilen annoin, kun lapsi oli syönyt päivän aikana palan juustoa, kaksi marjaa ja kaksi lusikallista kana-riisiä. Maitoa menee kyllä se mikä annetaan, eilen joi n. 4dl ja tiedän että siitä saa paljon hyvää. Mutta lapsella on herkästi esim suupielet auki, ja neuvolasta käskettiin antamaan b-vitamiinilisää.
Tässä normaali päivä:
aamulla maitoa 1dl, ruokaa ei siis ota
lounaaksi 2 tl ruokaa, maitoa 1½dl
välipala 1/3 ruistoast juustolla, maitoa pari hörppyä
päivällinen samoin kun lounas
illalla ei mitään tai jotain pientä esim muutama lusikallinen jugurttia, maitoa päälle
Lapsesi kuulostaa samanlaiselta kuin oma kohta kolmivuotias! Mukavaa etten ole ainoa joka painii asian kanssa, muuta mukavaa tässä ei sitten olekaan.
Meillä on välillä ollut pitkiäkin syömättömyysjaksoja, kaikki taudit lapsesta on tutkittu, verikokeissa ja lastenlääkäreillä on juostu, ei vikaa.
Lapsi on erittäin herkkävatsainen, jos on esim. vähän huono olo, ei syö ollenkaan. jos muu perhe on vatsataudissa ja oksentaa, tytölle sitä ei tule koska hän on ainoa joka tajuaa olla syömättä. Luulen että meillä on jotain aistiyliherkkyyttä ruuan kanssa.
Kun lapsi oli vähän yli parivuotias hän lopetti syömisen kokonaan, vain maitoa meni. Silloin olin itse henkisesti aivan loppu, lapsi vaistosi sen varmasti. Meillä oli uusi pieni vauva jne..
Yhtenä päivänä päätin etten enää stressaa, luovutin. Laitoin lapselle ruokaa ja menin eri huoneeseen. Sinä päivänä lapsi söi eka kertaa moneen viikkoon kunnolla. Arvata voi että sinä päivänä minä itkin ilosta.
Nyt kun pikkusisko on siirtynyt samoihin ruokiin muun perheen kanssa tämän huonosyömäisen lapsen syöminen on parantunut ennestään. Melkein kaikkea ruokaa menee.
tsemppiä teille!
Kyllä tää on asia mikä saa herkästi äidin itkusilmään ja jokainen päivä tuntuu raskaalta. Surkeaa nähdä kun lapsi ei taaskaan syö. Kateellisuus niitä kohtaan, joilla asia menee helposti. Ja sitten tuleekin jo paha mieli että tekee itse ruuasta ison numeron ja miettii kehittääkö lisäongelmia lapselleen tai siitä kateudesta.
Onko nykyäidillä enää mutta mielessä ku allergiat?
Joka ikisestä pienestä näpystä ja mahan kivistyksestä tehdään ALLERGIA! Naurettavaa. Sit mietitään että "onkohan se tuolle banaanille vai tuolle päärynälle vai millekköhän se on allerginen" kun on löydetty pikkunen näppy iholta!
Tiedän kyllä että allergioita on, sitä en sano mutta joskus ihan oikeesti tuntuu että on ihmisiä jotka keksimällä keksii jotain tai kuvittelee.
Sinulle ap, marssi apteekkiin ja pyydä ruokahalulääkettä, ei tuo ole tervettä että lapsi ei syö. Ja siitäkin olen samaa mieltä jonkun edellisen kanssa että periksi ei saa antaa, niin kauan pöydässä kunnes lautanen on tyhjä tai edes jonkin verran syöty. On kai näille syömättömille joku diagnoosi ja kaiken maailman terapiat, taas näitä hömpötyksiä. :D
meillä oli vielä vähäisempi ruokavalio (tyyliin ap:n listasta toast ja puolet maidoista pois) puoli vuotta ja kun lapsi kuitenkin hivenen kasvoi koko ajan, katsoivat lääkärit että tilanne on ok.
Omani oli samanlainen ja annoin sitä mitä suostu syömään.
Nämä jotka käskevät kasvattamaan, ei siis antaa herkkuruokaa, niin ovat väärässä.
Vanhetessa lapsen makuaisti muuttuu ja ruokahalu paranee.
Meillä poika söi pienenä homejuustoa, karjalanpiirakkaa, marjapiirakkaa.
Saattoi olla tarhassa kokopäivän syömättä.
Monesti lapsi söi omassa huoneessaan illalla, kun muut nukkuivat. Pystyi keskittymään paremmin.
Nyt poika 6v. ja syö jo aika hyvin, esim. perunat uppoo jo hyvin.
Anna mitä vaan, mutta älä karkkeja anna.
Kuule ei ole syömättömän lapsen hyvä olla ja vähitellen hyvä tulee.
Meidän nykyisin 7-vuotias poika oli juuri tuollainen pienempänä. Jossain vaiheessa olin epätoivoinen ja ajattelin että lapsi kuihtuu pois kun ei syö. Mutta niinpä vaan ei ole kuihtunut vaikka vieläkin joskus syö tosi niukasti. On kuitenkin kasvanut tasaisesti omalla käyrällään.
Pitää vaan hyväksyä että kaikki eivät ole hyviä syöjiä. Kyllä teilläkin se päivä koettaa kun lapsi pyytää ruokaa lisää, usko pois.
Pakottaminen ei auta, vaan lapsi kuihtuu entisestään. Hyvällä syntyy hyvää ja itse kasvattanut myös kehitysvammaisen lapsen ja tämän kuopuksen pidin hengissä, kun sai syödä sen minkä alas sai ja tosiaan on kohta 6v. ja kaikki ruokainen.
Tässä normaali päivä:
aamulla maitoa 1dl, ruokaa ei siis ota
lounaaksi 2 tl ruokaa, maitoa 1½dl
välipala 1/3 ruistoast juustolla, maitoa pari hörppyä
päivällinen samoin kun lounas
illalla ei mitään tai jotain pientä esim muutama lusikallinen jugurttia, maitoa päälle
Meilla oli vahan vastaava tapaus keskimmainen lapsi, paitsi etta eli mehulla, ei maidolla (ei ole koskaan suostunut maitoa juomaan, sai sitten kalsiumlisaa). Ei tietenkaan hyva asia ollenkaan, niin hampaiden kuin muunkaan kannalta, mutta jotain hanenkin oli syotava, eli tiedan ap:n tunteen. Hanella paljastui n. 3-vuotiaana etta han karsii todella pahasta kroonisesta ummetuksesta (jonka "tajuamiseen" meni vuosia, koska kakkaa tuli pienina "papanoina" useamman kerran paivassa, emmeka me holmot tajunneet ennen kuin han alkoi valittaa vatsakipua, etta kyseessa oli oikeastaan ummetus). Kun paasi gastroenterologille ja sai ummetuslaakityksen (Movicol junior), ruokailukin rupesi paranemaan pikkuhiljaa. Eli siis hanen tapauksessaan ruokaa ei yksinkertaisesti "mahtunut" sisaan, koska suoli oli niin taynna.
Vrt kommentti kotona/kylässä syömisestä. Tukea ei tässä asiassa saa juuri mistään.
Minä olisin valmis antamaan olla syömättä mutta lapsen isä stressaa sellaisella voimalla että koko perhe kärsii sitä katsellessa.
Me lopetimme maidon antamisen kokonaan jossain vaiheessa, lapsi sai vain vettä ja vasta syötyään jotain kunnollista, sai lasin maitoa.
olemme ollee samanlaisia. Paino meni alakäyrillä ja pituus yläkäyrillä. Neuvolan th haukkui äitiä, että lapset ovat liian pitkiä ja liian laihoja. Tämä siis 1970-luvulla. Sittemmin ko. th jäi loppuunpalamisen vuoksi sairauseläkkeelle, kun ei saanut lapsia kasvamaan keskikäyrällä.
Äidilleni sanoi ollessani lapsi jokin sairaanhoitaja, että hänellä on samanlaisia laihoja poikia kotona. Sanoi että se hyvä puoli näissä on, että eivät sairasta koskaan. Olin ensimmäisen kerran nuhassa 5-vuotiaana ja sitten tuli vesirokko 10 vuotiaana. Oli ainut kerta, kun olin pois koulusta peruskoulun aikana.
Ruuasta en tykkää edelleenkään. Olen äärimmäisen nirso ja ruokavammainen. En mielelläni syö kylässä ollessa. Kohtaan päivittäin tätä: "voi herranjestas, kaikkihan kurkusta tykkää".
Pakottamaan älä ryhdy. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Kertomuksesi vauva-ajalta kuulostaa siltä että olisi voinut hyvinkin olla refluksia jo silloin.
Refluksia on kahdenlaista rakenteellista ja allergista. Meillä lapsella ei ole lainkaan refluksia kun ruokavalio on kunnossa (sopimattomat lihat, öljyt ja maito poissa). Jos refluksi on rakenteellista niin silloin siihen löytyy hyviä ja tehokkaita lääkkeitä ja allergiseen refluksiin tehoa hyvin ruokavalio.
Ja allergioita voi olla ihan hyvin vaikka paino nousee ja iho on hyvä. Meillä maitoallergisen oireilu oli alle vuoden iässä lähinnä tiheät yöheräilyt ja itkuisuus.
Jos haluat lisää tietoa ja vertaiskokemuksia allergiosta ja refluksista niin kannattaa liittyä joko histaiini.com sivustolle tai yahoon allergialistalle. Kummastakin löytyy todella paljon tietoa ja myös suosituksia hyviksi allergialääkäreiksi koetuista yksityisistä lääkäreistä.
Meillä on siirretty lasten allergioiden hoito yksityiselle puolelle niin saamme käydä aina halutessamme samalla hyvällä lääkärillä ja loppujen lopuksi se on ollut meillä edullisempaakin kuin jatkuva julkisella puolella juokseminen jossa käytiin monilla eri poliklinikoilla ja jouduttiin välillä olemaan osastollakin ja aikaa ja käyntejä meni hukkaan kun lääkärit ja heidän hoitokäynnit vaihtelivat sen mukaan.
Lisäksi yksityiseltä puolelta olemme saaneet todella kannustavaa ja asiallista ohjausta. Ei syyllistetä esim. syömättömyydestä vaan etsitään yhdessä ideoita miten päästäisiin eteenpäin asioissa. Aina käynnin jälkeen on ollut sellainen rentoutunut olo kun osan murheista on saanut jättää lääkärin ongelmiksi.
Tsemppiä toivotta edelleen
kolmen allergisen lapsen äiti.
Siis histamiini.com sivustolta löytyy vertaistukea.
t. kolmen allergisen lapsen äiti
tähän "ruokapäiväkirja" eli mitä oikeasti pistää suuhunsa päivän aikana.. Juo, syö jne.. meinaanjos ottaan2 rkl öljyä niin, kuolee nestehukkaan sillä ei elä.